Silmät vuotavat vauvan syntymän jälkeen enemmän kuin ennen.

Viime aikoina on tullut itkettyä entistä(kin) enemmän. Olen yleensäkin helposti tippa linssissä milloin mistäkin syystä, mutta prinsessamme syntymän ja sitä seuranneen tunteiden vuoristoradan jälkeen on suru ollut puserossa harvinaisen usein.

Kätilöt lohduttivat sairaalassa selvittäen, että raskaushormonien romahtaessa yhtäkkiä kolme-neljä päivää synnytyksen jälkeen lähes kaikki äidit käyvät läpi pienimuotoisen baby blues -vaiheen, joka yleensä häipyy muutaman päivän kuluessa. Minun kohdallani kannatti kuulemma kuitenkin varautua vähän kovempaan bluesiin dramaattisten kuvioiden takia.

No tässä sitä bluesia nyt soitellaan. "Voi minua raukkaa, kun en voi edes ulos mennä ja voi voi voi, kun selkäänkin sattuu ja vauvakin itkee eikä kukaan oikeasti ymmärrä." Jollain tasolla tajuan kyllä, ettei kaikki ehkä ole ihan niin vaikeaa ja vakavaa kuin miltä bluesin keskellä tuntuu, mutta vuotaville silmille on yllättävän vaikea tehdä mitään.

Yritän kuitenkin noudattaa viisaiden kätilöiden ohjetta ja päästää itkun mieluummin ulos kuin jättää sen sisälle ahdistamaan. Ja luottaa siihen, että kyllä nämäkin itkut vielä iloksi muuttuvat, kunhan saan traumaattiset kokemukset surettua ja hormonit huuhdottua kyynelillä ulos.

Jos itsekin kaipaat puhdistavaa itkua, tämä biisi itkettää erityisen hyvin :)

Kommentit (4)

Vierailija

Ensiksi onnittelut ja sitten tsemppaukset, kyyneleet kuuluu tähän vaiheeseen. Vanha kansa sanoo että raskaushormonit tulee silmistä ulos, tiedä sitten mitä ne kyyneleet sisältää mutta näin se menee. Olen itse kokenut saman ja mielestäni korostuu sektion jälkeen, eka alatie, toka sektio kokemuksella. Itkin jo sairaalassakin kun vuoripuro, eikä siinä auta hokeminen kaikki hyvin, ihana vauva, kun vaan kyyneleet lentää ja pulppuaa. Mutta kyllä olo helpottaa ja hormonit tasaantuu. En tiedä onko helposti saatavilla mutta kukkaterapiatipat auttaisivat, Suomessa valmistaa Frantsila. Voikaa hyvin ja kyllä se babyrock vielä soi bluesin jälkeen.

 

-nina

Vierailija

Nykyajan vaatimukset että ensiksi pitää saavuttaa jotain ura/taloudellisia päämääriä jotta olisi oikeus todelliseen elämään johtaa yhä myöhempään ensisynnytykseen. Työtä pitäisi tehdä elääkseen eikä päinvastoin niinkuin nykyään Euroopassakin vaaditaan työntekijöiltä.

Ainoa jäljellä oleva (kapital)-ismi on liittänyt itseensä kaikki muut -ismit. Feminismin sanoma urakeskeisestä äidistä, jonka kannattaa jäädyttää munasolunsa jotta voi elämänsä ehtoopuolella lisääntyä raadettuaan koko elämänsä omistajien(sa) hyödyksi, on propagandaa neokonservatiivisilta ThinkTank yhdistyksiltä. Niitä rahoittavat kansainväliset suuryhtiöt joiden lonkerot ulottuvat koko maapallon ympäri.

Itsetunnon tai tunteen oikeutuksesta elää tässä ja nyt ei pitäisi olla kiinni taloudesta mutta yhteiskunnan ollessa täysin talouden vallassa, käytettyjä termejä ja käsiteltyjä aiheita myöten, on oltava todellinen vastarannankiiski jotta voi välttää riittämättömyyden tunteet.

Mitenkäs Kira Ranskassa onko siellä kulttuuria, joka kantaa ihmistä, vai onko kyse lähinnä talouden armoilla kärvistelystä?

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Mitä työelämän ja talouden vaikutukseen vanhemmuuteen tulee, on Ranskassa valitettavasti Suomea tiukempi tilanne: äitiysloma kestää vain 2,5kk ja työpäivätkin usein aamuyhdeksästä seitsemään illalla... Lomat ovat onneksi pidempiä kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

-Kira

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat