Miksi olen masentunut, vaikka kaikki on hyvin?
 
Kirjailija ja henkinen valmentaja (tämä termi kuulostaa minusta tyhmältä ja eurooppalaisten korvissa gurumaisen kököltä, mutta en nyt tähän hätään keksi mitään fiksumpaakaan...) Marianne Williamson on usein saanut vastata tähän kysymykseen.
Lähes kaikki taistelevat jossakin vaiheessa elämäänsä masennuksen ja surun kanssa: läheisen kuolema, työttömyys, ero, sairastuminen ja niin edelleen. 
Williamson korostaa usein puhuessaan, että suru ja sureminen ovat osa elämää, ei ole järkevää tai tervettä yrittää kaataa vaaleanpunaista maalia masentuneen mielen päälle ja pakottaa itseään iloiseksi, jos elämässä on menossa vaikea vaihe. Vain kriisin läpi kulkeminen ja surun aito kokeminen vievät surun ja masennuksen lopulta pois.
 
Mutta entä jos kaikki tuntuu olevan hyvin ja silti masentaa? Williamson korostaa, että "terveen" ihmisen on lähes mahdoton olla tuntematta jonkinasteista masennusta nykymaailman valtavan negatiivisen informaatiotulvan keskellä. Williamsonin mukaan voimme olla todella onnellisia vasta kun olemme kaikki onnellisia, koska sisimmässämme olemme kaikki "erityisherkkiä", emme voi olla aistimatta toisten hätää...
 
 
Alla Marianne kertoo uudesta surua ja masennusta käsittelevästä kirjastaan Tears to Triumph (Harper One, 2016 - toistaiseksi saatavana vain englanniksi).
 
 
 
 
 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat