Yleisön pyynnöstä esitän oman teoriani aiheesta

Ranska on leivosten luvattu maa -  ja patonkien, voisarvien, suurten suklaalevyvalikoimien, herkullisten jälkiruokien ja rasvaisten juustojenkin. Kaikki tuntuvat aamusta alkaen syövän suomalaisittain täysin "väärin", valkoista leipää mussutetaan melkein joka aterialla ja lapsetkin saavat syödä suklaata joka päivä. Silti katukuvasta saa etsimällä etsiä ylipainoisia ihmisiä, suurin osa ihmisistä on hoikkia tai korkeintaan hiukan pyöreitä. Ei sillä, että ylipainossa (terveyshaittoja lukuunottamatta) olisi sinänsä mitään vikaa, mutta tämä ranskalainen mysteeri tuntuu ulkopuolisista usein täysin käsittämättömältä.

Mireille Giuliano kirjoitti muutama vuosi sitten aiheesta kirjan Ranskattaret eivät liho (suom. Laura Jänisniemi, Otava, 2012), jossa hän ranskalaisena vertailee amerikkalaista ja ranskalaista ruokakulttuuria, ja tulee siihen tulokseen, että ranskattaret eivät liho, koska osaavat syödä kohtuudella.

No, suomalainen ruokakulttuuri ei onneksi (vielä ?) ole samanlainen kuin Yhdysvalloissa, mutta silti erot ovat selvät. Niiden selittämiseen voisi käyttää tuntikausia - ja palaan varmasti tähänkin aiheeseen vielä myöhemmin - mutta perusidea ranskalaisessa ruokakulttuurissa on minusta tämä: ruoka on yksi elämän suurista nautinnoista ja sen on oltava hyvää. Joka päivä. Joka aterialla. Piste. Pelkkä energian tai terveellisyyden tankkaaminen ei riitä tekemään ateriasta ateriaa.

Hyvä ateria on Ranskassa aina tasapainoinen kokonaisuus. Siinä on lihaa tai kalaa, riisiä tai pastaa ja kasviksia. Arkiaterioihinkin kuuluu useimmiten alkupala ja jälkiruoka. Kasviksia syödään paljon, mutta ne on aina maustettu hyvin, salaateissakin on hyvät kastikkeet. Jälkiruoka voi olla vaikka vain hedelmä tai jugurtti, mutta se tekee ateriasta kokonaisuuden. Annokset eivät ole suurensuuria mutta eivät ihan pieniäkään. Ruokajuoma on vesi. Useimmiten aterian päälle juodaan vielä tuju espresso ruoansulatusta vauhdittamaan.

Mikään ruoka ei sinänsä ole kielletty. Lapsetkin saavat joka päivä syödä välipalaksi (goûter - puoli viiden maissa koulun jälkeen) suklaakeksejä tai lähileipomon pullan. Turhautunutta oloa ei pääse tulemaan, kun tietää, että makeaakin saa syödä, kunhan sen tekee oikeaan aikaan ja kohtuudella.

Toinen tärkeä pointti onkin nimenomaan säännöllisyys. Ranskassa ruoka-ajat ovat aina ja kaikille samat. Jos ranskalaiset ystäväsi kutsuvat sinut luokseen puoli yhdeltä päivällä, tiedät että tarjolla on lounas, kuudelta illalla eteesi taas isketään aperitiividrinkki. Ruoka-aikojen välissä ei syödä.

Laihdutuskuurien, karppausten ja muiden elämää rajoittavien ruokavalioiden sijaan ranskalainen suosittelee siis ruoasta nauttimista, säännöllisyyttä, kohtuutta ja sallivuutta. Niitä onkin helpompi noudattaa kuin hurjia, rangaistuksenomaisia dieettejä.Yllättäen ruoka sulaakin paremmin, kun se on maukasta ja syödään nautiskellen.

Ranskassa ruoka on luotu nimenomaan nautittavaksi ja siitä myös puhutaan paljon. Suomalaiseltakin kysytään usein jo heti aluksi: mitä Suomessa syödään?

Kommentit (8)

Vierailija

Hei!

Olen samaa mieltä monessa mielessä. Säännölliset ateriat ovat myös tärkeitä perhettä ajatellen. Pöydän ympärillä voi vaihtaa päivän kuulumiset ja jakaa surutkin. Olen asunut (ranskalaisen puolisoni kanssa kymmenessä maassa) ulkomailla jo 34 vuotta. 

Säännölliset ruoka-ajat ja 'mutustelun' rajoitus aterioiden välillä ovat mielestäni painonhallinnassa a ja ö.

Kauhistelen suomalaista tapaa nykyisin, sillä perhe käy jääkaapilla miten sattuu ja syö usein mitä sattuu (puhun nyt omista sukulaisistani).

Päivi Manilasta

 

Vierailija

Syövätkö aikuiset Ranskassa tuon goûter'n tai muun välipalan iltapäivällä?

Kun sinulta kysytään, mitä suomalaiset syövät, mitä vastaat? Mikä on tyypillisin ateria, jonka valmistat, jos toiveissa on "suomalaista ruokaa"?

Kiitokset kivasta blogista

Kati

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Hei Kati, Aikuiset eivät toki välttämättä aina syö välipalaa - ja usein se voi olla vähän erilainen kuin lasten keksihetki, mutta kyllä minun ranskalaiset aikuisystävänikin voivat hyvin napata välipalaksi suklaaleivän tai -patukan joka päivä. Se toimii, kun sen tiedetään olevan juuri "goûter", eikä vain yksi monista epämääräisistä välipaloista pitkin päivää.

Pikkujoulumieltä sinulle! Kira

Vierailija

Hauskinta on mielestäni ero kysyessä suomalaiselta ja ranskalaiselta onko nälkä. Suomalainen kuuntelee mahaansa, mutta ranskalainen vastaa kysymällä paljonko kello on!

Vierailija

Tuo mitä puhut on varmaan ihan totta. Etelä-Euroopassa vuosikausia asunut hyvin hoikka ystävättäreni on ihmetellyt samaa - suomalaisten holtittomia ruoka-aikoja, välipalojen mussutusta ja sitä, että välipaloja pistellään surutta mutta aterioilla napistaan siitä, mikä ei sovi dieettiin. Samat huomiot siis hänellä, kuten myös se, että alkoholin kohtuukäyttö liittyy monissa "viinimaissa" myös siihen, että liika alkoholi lihottaa ja naiset haluavat pysyä hoikkina. Meillähän aika harvoin puhutaan viinilasillisten kaloreista, vaan kohtuuttomalla juonnilla ymmärretään jotain muuta.

Vierailija

Ranskan maseudulla asuvana minun täytyy tuoda vähän toista näköulmaa keskusteluun. Täällä porukka on suurimmaksi osaksi iäkästä ja kylän raitilta saa kyllä hakea hoikkia ihmisiä...Ikäkö tuo kilot vai onko heidän ruokavalionsa erilainen? Täällähän tehdään salaatin kastikekin ankan rasvaan ja vihannes tarkoittaa perunaa, joka on niin ikään paistettu ankan rasvassa. Uskomatonta, mutta sangen usein tällä pullealla porukalla on rasva-arvot kohdallaann eli ei siis kolesteroliongelmaa. Hyvät perintötekijät?

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat