Miltä elämä maistuu pari kuukautta beben syntymän jälkeen?

Ystävien ja tuttujen yleisin kysymys on viime aikoina ollut perinteinen "miltä nyt tuntuu?". Ja ilokseni voin vastata siihen nyt jo aivan yhtä perinteisesti: "ihan hyvältä".

Melkoisen painajaismaisten synnytyskuvioiden jälkeen meni monta viikkoa jonkinlaisessa järkytyksen sumussa. Voimia oli vähän, fyysinen toipuminen oli hidasta ja psyykkinen sitäkin hitaampaa. Mutta nyt viimeiset viikot on aito ilo alkanut nousta pintaan. Bebe on alkanut hymyillä ja fanittaa esittämiäni joululauluja, olemme päässeet ulos ja yöunetkin ovat pidentyneet. Alkaa tuntua uskomattoman hienolta, että tällainen mahtava pieni tyyppi on todella tullut elämäämme ja on mukana jokaisessa päivässä.

Tuttipullojen peseminen ja vauvan iltaitkun kuunteleminen eivät edelleenkään ole suosikkiaktiviteettejani, mutta jotenkin nekin kestää, kun tietää ketä varten niitä tekee. En koskaan ole ollut ns. vauvaihminen, en ole ihastellut kavereiden vauvakuvia tai potenut vauvakuumetta. Odotin salaa kauhulla, etten kestäisi vauvanhoitovaihetta ollenkaan, että olisin maailman tumpeloin äiti, mutta yllättäen kaikki on tuntunut luontevalta: tästä pienestä minun on pidettävä huolta. Oma lapsi ei tietenkään myöskään ole vain joku epämääräinen vauva muiden joukossa, vaan oma kokonainen persoonansa, jonka matkaa tässä maailmassa minulla on upea etuoikeus seurata alusta alkaen. 

En silti usko, että lapselle pitäisi antaa koko elämä tai että tästä eteenpäin äitiys olisi ainoa roolini. Itsestä on pidettävä huolta ennen kuin voi pitää terveesti huolta muista, ja iloinen äiti on aina kuitenkin se paras äiti...

Loppuun vielä ilmoitus Joulukilpailun voittajasta. Orion Pharman tuotepaketti lähtee tällä kertaa Sari. Voittajaan ollaan suoraan yhteydessä, onnea hänelle - ja mukavaa joulumieltä kaikille! 

Kommentit (3)

Vierailija

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja kommentoin vihdoin! Lähes jokaiseen postaukseen on ollut mielessä jotain sanottavaa, mutta olen käsittämättömän saamaton kommentoija:) Ihan ensimmäisenä onnittelut beben syntymän johdosta! Meille syntyi samoihin aikoihin ja hieman samansuuntaisella tavalla poikavauva, joten olen lukenut juttusi aina suurella mielenkiinnolla! Teen töitä eri-ikäisten lasten parissa ja odotin kovasti tämän oman lapsen syntymää. Vastasyntyneen (vaikka ihana ja rakas onkin) hoito oli kuitenkin yllättävän mekaanista kun tyyppi vaan möllötti ja tuijotteli kattoa. Tämä yhdistettynä imetysongelmiin ja muihin vastoinkäymisiin sai ensimmäiset viikot tuntumaan aika ahdistaviltakin. Nyt, kun vauva ottaa katsekontaktin, hymyilee ja äänteleekin jo hieman, on hommaan tullut ihan uusi ulottuvuus.

Mielestäni teit hyvän ratkaisun imetyksen suhteen. Tässä omalla, takkuisella imetystaipaleella olen törmännyt moniin tarinoihin, miten imetys on pitkään tapahtunut hammasta purren erinäisistä ongelmista johtuen. Meidän ongelmat ovat onneksi alkaneet jo helpottaa, mutta moneen otteeseen olen miettinyt, onko imetys todellakin viikkojen tai jopa kuukausien kivun, stressin ja ahdistuksen arvoista, vaikka tärkeää onkin. Täällä Suomessa imetyksestä luopuminen ei tunnu olevan vaihtoehto.

Kiitos kivasta blogista, jatkan seuraamista ja yritän ryhdistäytyä kommentoinnin suhteen.

Hanna

Vierailija

Hei, täällä toinenkin joka vihdoin saa aikaiseksi kirjoittaa. Sulla on todella mielenkiintoinen blogi. Asiaa ja ennenkaikkea Ranskasta asioita. Elämäsi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja elämä siellä niin paljon kaikkea eri tavalla kuin täällä Suomessa. Nyt voit jo varmaan arvata että täällä on Ranska fani. Unelmissa lomailua siellä Pariisissa tai jossain pienessä kylässä. 

odotan aina innolla oletko kirjoittanut uutta. Toivon jaksamista vauva-arkeen ja erittäin Hyvää Joulun aikaa koko perheellesi. 

Terveisin Anu 

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Kiitos, Hanna ja Anu, kiva kuulla, että blogi kiinnostaa! Tosiaan ihan eri tavalla jaksaa innostua nyt vauvan hoidosta, kun huomaa, että pieneen ihmiseen saa kontaktin. Ihanaa, rentouttavaa joulunaikaa teille! 

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat