Joulumyyjäiset täynnä jengiä, rattaat mahtuvat juuri ja juuri sekaan, törmään jatkuvasti pöytiin, tuoleihin, nilkkoihin. Tyttö alkaa hermostua, välipalan aika. Löydämme ihmeen kaupalla pöydän kulman, johon mahdumme kaikki istumaan. Lapsettomat ystävät katsovat mykkinä tai ehkä lievän kauhun vallassa, kun syötämme toisen äitiystäväni kanssa pienille tyypeillemme välipalaa. Hedelmäsosetta lentää milloin silmään, milloin paidalle - ihan normaali välipala siis. Yritän keventää tunnelmaa vitsailemalla, mutta kuilu lapsettomien ja lapsellisten välissä on ja pysyy.

Muistan itsekin, miten tylsältä tuntui "menettää" ystäviä vauvoille. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut vauvojen maailmasta ja ilman omaa lasta koko kuvio tuntui äärimmäisen kaukaiselta. Mutta nyt kun pääsen kurkistamaan tilannetta toiselta puolelta, tajuan, että on tylsää "menettää" ystäviä myös sen takia, että he eivät osaa suhtautua vauvakuvioihin.

Lapsettomana ajattelee usein, että oman lapsen kanssa kuviot sujuvat (sitten joskus hamassa tulevaisuudessa) näppärästi ja vaivattomasti, vauva syö siististi ja sähläystä ei ole. Sehän on vain järjestelykysymys. Ja niinhän se tavallaan onkin, mutta kun viimeisten 13 kuukauden univelka ja stressi painaa päälle, ei aina ole välttämättä ihan siinä huipummassa järjestelykunnossa.

Olisi kiva jutella rauhassa, mutta tyttö haluaa lukea Puppe-kirjaa. Lapsettomat ystävät alkavat suunnitella ravintola-iltaa, ja muistelevat illanistujaisia, joihin meitä lapsellisia ei kutsuttu.

Ehkä on turha yrittää kuroa tätä välimatkaa umpeen, ehkä eri elämänvaiheissa on tarkoituskin olla erilaisia ystäviä. Ja ehkä jonain päivänä lapsettomat kaverini huomaavat istuvansa tämän saman turhauttavan välimatkan päässä omista lapsettomista ystävistään. Puppe-kirja kädessä.

 

 

 

Kommentit (2)

Terhi

Niin tuttua, niin tuttua. Välillä huvitutan itseäni näissä tilanteissa sillä, että eivätpähän ainakaan puoleen vuoteen ole miettimässä lastenhankintaa, välillä yritän selitellä, että kyllä tätä vauhtia jaksaa, kun se kiihtyy pikku hiljaa vauvan kehityksen myötä.

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Niinpä. Parasta tuossa tilanteessa oli se, että yksi lapsettomista kavereistani on raskaana.... Hänen näkökulmansa on siis jo muutaman kuukauden kuluttua täysin eri hehe. <3 Kira

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat