Suomessa vierailevat ranskalaiset ystävät ihastelevat maata, mutta ihmettelevät muutamaa juttua

Ranskassa asuvana suomalaisena saan kuulla paljon kiittäviä kommentteja Suomesta siellä käyneiltä turisteilta.

Yksi hämmentynyt kommentti nousee kuitenkin myös aina esiin, kun juttua jatketaan vähän pidempään: Suomessa ei ole ruoka-aikoja, ihmiset syövät ihan miten ja mitä sattuu.

Ranska on kieltämättä ruokailussa Suomeen nähden aivan toisessa ääripäässä: jokaisella aterialla on täällä oma aikansa, jonka kaikki tietävät, ja ateria-aikojen mukaan on helppo suunnistaa esimerkiksi vierailuilla. Jos kylään on kutsuttu esimerkiksi sunnuntaina kello yksi, on kaikille selvää, että tarjolla on lounas. Jos taas kutsu on neljän-viiden maissa, tarjolla on todennäköisesti kahvia ja jotakin makeaa.

Ruoka-ajat opetetaan jo lapsille hyvissä ajoin (oma kymmenkuinen tyttö noudattaa jo selvästi tätä ranskalaista kaavaa):

7.30 aamupala

12.30 lounas

16.30 välipala

19.30 illallinen

Aterioiden välissä ei syödä. Välipala on siis ihan oma ateriansa eikä muita välipaloja päivän aikana ole.

Toinen tärkeä pointti ruokailussa on se, että se hoidetaan rauhassa pöydän ääressä ja siinä on aina oma järjestyksensä: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Bebekin syö nyt kymmenkuisena lounaan ja illallisen päätteeksi jälkiruoan, yleensä jugurttia tai hedelmää.

Ranskalaisia ihmetyttää Suomessa erityisesti se, miten suolaista ja makeaa voidaan sekoittaa esimerkiksi samassa kahvipöydässä ja miten lasten annetaan syödä sekaisin vaikka ruisleipää ja tikkaria...

Kun muutin Ranskaan, ranskalaisten kaavamaisuus suoraan sanottuna raivostutti. Mutta sen hyviä puolia on turha lähteä kieltämään: säännöllisyys pitää ruoansulatuksen ja kropan kuosissa, ja ennen kaikkea se mahdollistaa jokaisesta ateriasta täysillä nauttimisen.

Kuvassa lounas läheisen Pause Cafén terassilla:

Pause Café

41, rue de Charonne, 11e

Metro: Ledru-Rollin / Voltaire

Kommentit (6)

Vierailija

Käytännön ihmisenä ensimmäisenä herää kysymys, että millä ihmiset mahtuvat lounaspaikkoihin, jos kaikki menevät sinne samalla kellonlyömällä? Entä ovatko työpaikat tämän ajan kiinni ja ketkä ruokapaikoissa asioivat ruoka-aikojen välissä? Noiden aikojen täytyy olla suuntaa antavia, koska Ranskassa täytyy olla miljoonia ihmisiä, jotka eivät kykene noista ajoista kiinni pitämään (vuorotyöläiset, eri uskontokuntiin kuuluvat, liian kiireiset, sairaat jne).

Suomeen nuo ajat eivät muutoinkaan istu, koska iso osa ammattikunnista aloittaa jo aamuvarhain ja suurin osa toimihenkilöistäkin 8.00, eli istuvat autossa tai bussissa tuohon aamiaisaikaan. Lounastahan täällä syödään joustavasti n. 11.00-13.00. "Jatkuva syöminen" on kyllä ainakin minun työpaikallani mahdottomuus, vaikka niin haluaisikin tehdä.

Ymmärsin kyllä pointin, eli ruoka-ajat ovat rajatummat kuin Suomessa ja napostelu vähäisempää. Ehdottomasti parempi tyyli, pakko myöntää. Tällöin energian kokonaissaanti on helpompi kontrolloida ja kansa siten keskimäärin hoikempaa.

Suomalaiset ovat melko heterogeeninen massa, mitä tulee ruokailutottumuksiin. Tuntumani on, että tavoiltaan ääripäissä olevien massa kasvaa. Toisessa ääripäässä ovat mässäilijät ja toisessa ruokanatsit. Enemmistö on jossain välimaastossa. Koululaisten ruokailu saa maailmanlaajuista huomiota ja kiitosta.

Tuota pidän erikoisena, että ranskalaiset tietävät yhden Suomessa vietetyn loman jälkeen mitä suomalaiset syövät ja missä järjestyksessä. Jos omat Espanjanlomani laitettaisiin peräkkäin, niin tultaisiin lähelle 6kk ajanjaksoa. Silti hahmotan erittäin huonosti, jos ollenkaan, mitä espanjalaiset syövät ja koska. Illalla yhdeksän jälkeen ravintolassa syöviin pikkulapsiperheisiin olen kiinnittänyt huomiota.

reippaiden lasten äiti

 

Vierailija

Hei, oli niin jännää, kun toit tämän esiin! Ranskassa kymmeniä vuosia asunut siskoni, ja Espanjassa myös jo parikymmentä vuotta asunut lapsuudenystväni ovat jo pitkään puhuneet tästä samasta asiasta (tai nykyään eivät enää edes jaksa ihmetellä aktiivisesti).  Molemmat ovat Suomesta pois muutettuaan huomanneet tämN "ruoka-ajattomuuden", ja ihmettelevät, mahtaako se olla suorassa yhteydessä esim. paino-ongelmiin - Suomessa kun kuulemma puputetaan koko ajan ruokaa aterioiden välilläkin sen lsäksi, että itse ateriatkin ovat vähän miten sattuu.

Eli et todellakaan ole yksin tämän havaintosi kanssa. Kaavamaisuus voi raivostuttaa, mutta minustakin tuntuu, että pitkällä aikavälillä siinä on vain hyviä puolia. Lisäksi se opettaa kunnioittamaan ruokaa ja ruoka-aikoja eri tavalla kuin jatkuva välipalojen mussutus ja epämääräisyys. Minusta tuntuu, ett se myls opettaa nauttimaan ruokahetkistä enemmän, jo vauvasta asti, ja totuttaa isompaan ruoka-aineiden kirjoon. Tuntuu että ruokaan menee myös vähemmän rahaa kun homma on hallitumpaa, tiedetään mitä syödään aamiaisella ja milloin ruokaa on seuraavan kerran tarjolla, jne. - ei tule syötyä nin paljon mielijohteesta, ja kaupassakin shoppailee ruokaa harkitummin.

Einari

On turhaa lähteä tuollaiseen malliin jossa aivan kaikki noudattavat samoja ruokailuaikoja. Sillä kun ei todellakaan ole mitään tekemistä ruuansulatuksen kanssa. Säännöllisellä ruokailulla toki on, muttei sillä, että koko kansakunta noudattaa samoja kellonlyömiä.

Suomi, joka muutenkin lienee Pohjois-Korean jälkeen yksi maailman holhotuimpia kansakuntia, ei tätä tarvitse. Jokainen voi ihan itse laatia omaan elämään ja työhön sopivat rytmit ja noudattaa niitä.

Se, että antaisi lapsen syödä tikkaria ja ruisleipaa jonkinlaisella aterialla yhtäaikaa kyllä kuulostaa lähinnä mielipuoliselta, mutta se on vain minun subjektiivinen mielipide asiasta. Niin kauan kuin se ei todistettavasti ole (merkittävällä tavalla) lapsen terveyttä vaarantavaa, mielipiteenäni minun ja muiden tulee sellainen sitten pitääkkin. (Kuten myös se, nautitko juuri sinä aterioista paremmin jos ne ovat säännöllisiä)

Tämä vastaus oli kuin kirjoituksesi, ladattu asenteellisesti ja tuputtaa tiettyä näkemystä. Asia oli kuitenkin jutun arvoinen, kirjoitustyyli vain puutteellinen.

veronica

Heh, tämäpä on ollut ranskalaisen miehen kanssa keskustelunaihe juuri tänä kesänä. Tarkat ruokailuajat ovat yksi niistä syistä miksi me ei enää matkusteta ja lomailla Ranskassa. Ravintolat ovat aina tupaten täynnä, tarjoilijoilla järjetön kiire. Ja se stressi kun lomallakin pitää klo 12 seistä ravintolan oven takan jos meinaa saada paikan, siitäkin huolimatta että vaikkapa reilu tunti sitten on noustu aamiaispöydästä ylös. Hassua muuten että ravintoloitsijat valittavat että on kriisi mutta samanaikaisesti uusia asiakkaita ei enää oteta vastaan vaikkapa klo 13.30 jälkeen. 

Oivalsinpa muuten toisenkin asian kesän aikana. Ranskalaisethan aina kysyvät että no mitä siellä suomessa syödään. Tai jos olen ollut muualla matkalla niin että mitä siellä syödään. En ole koskaan oikein tajunnut tuota kysymystä kunnes hoksasin että ranskassahan reseptit ovat vuosisatoja vanhoja eikä niitä muuteta, paitsi jossain gourme-modernismi-michelintähden ravintolassa. No niin, eli ranskalainen varmaan ajattelee että muuallakin on samalla tavalla. Että jos vaikka menee ravintolaan ja tilaa lohikeittoa niin se on aina alusta asti samalla tavalla tehty. Mutta muuallahan tämä ei niin ole vaan se lohikeitto voi olla vaikkapa itämaiseen tyyliin tehty. Koskaan et tiedä mitä jossakin ravintolassa voit syödä, jokainen ravintola kokkailee tyylillään. 

Sitä en muuten tiedä onko tuo 3kertaa päivässä syöminen niin hyvä. Ja mun mielestä ranskalainen ruokavalio on ihan liian sokeripitoinen ja rasvainen. Kenties suomalaisen ja ranskalaisen ruokavalion yhdistäminen olisi ideaali. Parhaat puolet kummastakin ?

Sipru

Myös Sveitsissä pidetään tarkasti säännöllisistä ruoka-ajoista kiinni, ja paikalliset ovat huikean hoikkia, joskin myös pieniluisia. Jos on ylipainoa sen kyllä huomaa, että ovat yleensä maahanmuuttaja. Koululaiset ajavat laumoittain pyörillä tai bussilla päivällä kotiin syömään, posti laittaa lapun luukulle pariksi tunniksi. Lounaasta pitää myöskin nauttia, kotona ja asunnnoissa on vaadittu 'hiljainen aika' tätä varten. Ei vaan hotkaista ja tyhjään potkaista. Nautitaan elämästä enemmän.

lilja

Itse olen pitänyt tavattomasti näistä ranskalaisista selkeistä ruoka-ajoista ja ottanut ne suurin piirtein sellaisina myös omaan elämääni. Kun syö kunnolla kolme kertaa päivässä, ei tee enää mieli mussuttaa karkkia tai muuta makeaa ja on oikeasti nälkä kun on aterian aika. Kun ruoka-ajat ovat näin tarkentuneet, olen päässyt eroon myös hirvittävistä päänsäryistä, joiden yhtenä syynä oli selvästikin ne skipatut lounaat ja nälän pitäminen poissa energiapatukoilla.
Sen sijaan kolmea annosta harvemmin jaksan syödä. Onneksi mikään ei ole niin mustavalkoista, ja kahden ruokalajin lounaat ovat hyvin yleisiä.

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat