Niin mitä muuta?

Toinen ranskalaisille ihmetystä aiheuttava asia Suomessa on, ylläys, yllätys, puhumattomuus.

Tästä on puhuttu täällä blogissakin jo paljon, mutta totta se on: ranskalaisen silmissä suomalaisten hiljainen kyräily ja esimerkiksi se että ihmisiä ei tervehditä - tai esimerkiksi juhlissa hyvästellä -  on täysin "sauvage", villi-ihmisten hommaa hehe. Tietynlainen small-talk ja käytöstavat (kiitos, ole hyvä, anteeksi, päivää ja näkemiin) kun mielletään Ranskassa osaksi yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä, vähän niin kuin vaikka kenkien käyttäminen... kyllähän sitä voi sukkasillaankin kaupungilla kävellä, mutta kummallista ja harvinaista se on.

Vieläkin kummallisemmaksi homman tekee se, että alkoholia (reippaasti) nautittuaan samat kyräilijät voivat Suomessa olla yhtäkkiä lähes liian tuttavallisia...

Kuten sanottua suurin osa ranskalaisten ystävieni kommenteista ovat siis kuitenkin positiivisia. Mutta niistä myöhemmin... Bonne nuit!

Kommentit (4)

Vierailija

Tuo on niin totta. Suomi on ehkä maailman ainoita maita, joissa ihmiset vakavissaan keskustelevat siitä, VOIKO tuntemattomia hississä tai pihamaalla moikata --!! Se on kyllä jotenkin niin.. primitiivistä. En ole asunut Suomessa nyt muutamaan vuoteen ja aina, kun jossain viriää tämä pohdinta hissietiketistä jne., olen jotenkin turhautunut. Ajattelen tilannetta jossa menen ulkomailla no just vaikkapa hissiin ja en tervehtisi/sisääntulija ei tervehtisi minua edes kevyellä päännyökkäyksellä.. se vasta olutoa olisi! Suomalaisena sitä kyllä edelleenkin syyllistyy siihen, että ei ihan joka käänteessä muistakaan tervehtiä muita, kun niitä tervehdyksiä tulee joskus niin yllättäviltä tahoilta. Mutta kyllä sitä oppii, ja suomalainen puhumattomuus alkaa tuntua aina vain oudommalta. Ei ihme, että kansakunta on masentunut ja vihamielinen, kun vuorovaikutus arjessa on niin vaikeaa.

Reippaiden lasten äiti

Näin minäkin nuorempana ajattelin. Nykyisin en ole enää ollenkaan vakuuttunut, että suomalainen syyllistyy johonkin, kun ei "ihan joka käänteessä muistakaan tervehtiä muita". Jos meillä kansakuntana on jotakin opittavaa, niin se on oman kulttuurin arvostaminen ja siitä kumpuava itsetunto. Onhan se täällä Kiran palstallakin nähtävissä, että innokkaimmat kommentit viriävät silloin, kun kerrataan suomalaisten vikoja ja virheitä.

Kulttuuriimme ei istu, että esim. hissi määrittää tervehtimispakon. Kun jätän auton parkkiluolaan ja menen muiden poistujien kanssa hissiin, niin on luontevaa seisoskella hississä hiljaa ja ottaa hetki omille ajatuksilleen. Bussissakin on vapauttavaa istuskella omissa ajatuksissaan ja katsella ikkunasta ulos. En suoraan sanottuna käsitä, mitä lisäarvoa joka suuntaan tapahtuva tervehtiminen tai vieraiden ihmisten jututtaminen elämään tuo. Tässä kohtaa en edes puhuisi varsinaisesta vuorovaikutuksesta. Itse käsitän sillä jotakin muuta kuin kaikkien mahdollisten ihmisten noteeraamisen.

Lätkä_60

Suomalaiset on möllejä. Olin äskettäin lasten kanssa luontopolulla, ja aina kun ulkomaalaisia tuli vastaan he tervehtrivät kohteliaasti.

Sama juttu, kun olin moottoripyörällä etelä-Ruotsissa, ihmisten kohteliaisuus ja luontevuus oikein hämmästyttää. Tai palveluasenne ja resurssit. Pieni pulju, ja kolme työntekijää duunaamassa hampurilaisia, joiden pihvit paistetaan itse. Cool. Ei ketjuhelvettejä. Ruotsi on satavuotta edellä. Miksi Suomi kehittyy niin hitaasti on se kysymys?

Muttanen Matti

Jostain syystä tuon laatuinen kanssakäyminen ei sen ihmeemmin edistä ihmisten välistä ymmärrystä ja yhteistyötä, vaan ihan samalla lailla on erimielisyyttä ja kyräilyä jos tärkeistä asioista on kyse. Pikemmin viestii villeydestä sekin kun pitää esittää heti toiselle ystävällismielisyytensä. Tiedämme Suomessa ettei toinen halua meistä mitään vaikka ei tervehdi, ei edes velvoita vaivautumaan siihen tervehdykseen! Tämä on itsetunnottomuutta, se on niin painunut luonteeseen että aina täytyy olla vertailukohde jostain. Ei kukaan kuitenkaan kiellä puhumasta.

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat