Paljain jaloin Helsingissä

18 vuotta Pariisissa ja Helsinki-ikävä on voimissaan. Tässä lista asioista, joita Helsingistä kaipaan:

1. Suomen kieli - omalla äidinkielellä viestiminen on yksi elämän suurimmista ylellisyyksistä.

2. Ihmiset - ystävät ja sukulaiset  (Liv!) ovat korvaamattomia.

3. Puhdas ilma - kyllä, Pariisiin verrattuna Helsingissä on huippuhelppo hengittää. Ja meren ja puistojen tuoksut ovat jo lapsuudesta tuttuja.

4. Selkeys: keskusta on pieni, metrolinjoja yksi, liikennesääntöjä noudatetaan, en osaa eksyä muualle kuin uusiin ostoskeskuksiin.

5. Mutkattomuus: myyjät ja tarjoilijat ovat yhtä ystävällisiä (tai joissain tapauksissa töykeitä) kaikille, pieniin, kalliinkin oloisiin kauppoihin uskaltaa mennä tennareissa, small talkia ei tarvita, kaupoissa saa kierrellä rauhassa ilman ylihyökkääviä myyjiä.

6. Ratikat.

7. Sauna.

8. Kauppojen karkkihyllyt ja niiden uskomattoman upeat salmiakki- ja lakuvalikoimat.

9. Keskustassa olevat ruokamarketit ja niiden käsittämättömät tuotevalikoimat: En ole koskaan nähnyt Pariisissa yhtä kattavaa valikoimaa maailman eri keittiöiden ruokia tai luomu- ja super food -tuotteita kuin esimerkiksi  K Citymarketissa.

10. Kahvilat: korvapuustit ja muut tuoksuvat viinerit, laseihin tehdyt lattet ja iltapäiväkahvit.

11. Lapset: lapsia näkyy Helsingissä kaikkialla, metroon ja bussiin pääsee rattailla, jokaisesta vessasta löytyy hoitopöytä!

12. Joustavat liikuntamahdollisuudet: Helsingissä on helppo mennä kuntosalille vaikka vain pari kertaa loman aikana - Pariisissa joutuu saliin usein sitoutumaan suoraan kokonaiseksi vuodeksi

13. Muistot: lähes jokaisessa kadunkulmassa istuskelee muisto lapsuudesta ja nuoruudesta...

Ja varmasti vielä sata muuta juttua, joita en juuri nyt saa mieleen.

 Vähemmän kaipaan näitä:

1. Loska, pimeys, räntä ja jää. Kylmä heinäkuu ja sateiset häät :)

2. Puhumattomat kaupunkilaiset, jotka antavat oven sulkeutua suoraan takanaan tulevan kulkijan nenän edestä tai eivät osaa puhua ängetessään ohitse bussissa tai vastaavassa.

3. Kännäyskulttuuri

4. Tuijottelukulttuuri: kun jäädään tuijottamaan tuppisuuna esimerkiksi vaikeassa tilanteessa kärvistelevää ihmistä eikä yritetäkään auttaa

4. Kalliit hinnat - erityisesti ravintoloissa

Ja ehkä vielä pari muuta juttua, mutta ei niistä tässä sen enempää...

Kommentit (3)

Vierailija

Andrenaliinit kihahtivat jo valmiiksi, kun näin tämän otsikon. En itsekään ymmärrä, miksi olen täysin allerginen ulkosuomalaisten Suomi-arvostelulle. Suomalainen, Suomessa asuva saa Suomea arvostella, mutta avot kun lausuja on ulkomaalainen tai varsinkin ulkosuomalainen. Pinna palaa samantien. Älkää kertoko, että ajatus on väärä, sillä tajuan sen itsekin.

Tuo lista on kuitenkin asiallinen ja kuvaa melko hyvin suomalaisuutta. Ja tämä sää on kyllä tänä kesänä ihan p......tä. Se on näillä leveysasteilla ihan tuurista kiinni, miten matalapaineet pyörivät juuri niinä muutamina viikkoina, kun täällä auringon korkeuden puolesta voisi olla kesäkelejä. Mahtaa kuitenkin olla niiden helteiden jälkeen helpotus nämä viileät kelit.

Hyvää lomaa Suomessa!

reippaiden lasten äiti

 

Vierailija

Hyvä reippaiden lasten äiti, suomalaisia ne ulkosuomalaisetkin ovat. Katselevat asioita vain vähän toisesta näkökulmasta, mutta kuitenkin vain vähän toisesta...

Tunnistan – toisena ulkosuomalaisena – monet kohdat Kiran listassa. Etenkin omalla äidinkielellä kommunikoiminen tuntuu yksinkertaisesti ihanalta. Itse kaipaan kotimaasta eniten suomalaista kirjastoverkkoa, joka on huippu.

Mitä en kaipaa, on toisten kohteleminen näkymättömänä tai sitä, että kaikkien oletetaan toimivan samalla tavalla ääneen lausumattomien sääntöjen mukaan – joita ei todellisuudessa edes ole.

 

Vierailija

Olen minä itsekin ehtinyt jo ulkosuomalainen olla. Vietin nuoruudessani 2 vuotta Britanniassa. Palatessani takaisin kohtasin hieman eri maan kuin mitä olin taakseni jättänyt. Osittain kokemus tuli ehkä siitä, että olin itse muuttunut, mutta myös Suomi muuttuu. Aallon harjalta putoaminen tapahtuu itse asiassa melko nopeasti ja vaatii taas aikaa Suomessa, että nämä hienoiset muutoksen nyanssit aukeavat. Ulkosuolainen saa olla tarkkana, ettei kirjoituksissa ja arvioissa ole menneen maailman kaikua sisäsuomalaisen korvassa.

Tuo Kiran lista kuvasi kuitenkin pääosin fyysisiä asioita Suomessa ja lista oli paikkansa pitävä. Tai ainakin itse olen samaa mieltä.

reippaiden lasten äiti  

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat