Voiko omia ajatuksia muuttaa?

Mies on valittu juuri edustamaan maataan baseballin Eurooppa-cupiin, eräänlaiseen baseballin Champions Leagueen. "Pelkään, että petyn", hän sanoo, "että pelaankin huonosti, tai etten pääse kentälle ollenkaan."

Minut on kutsuttu juuri kaverini 30-vuotissynttäreille (kyllä, minulla on nuoria ystäviä, hehe). Mietin, miltä näytän tavallista kokoa suuremmassa mekossani hoikkien vieraiden keskellä, osaanko enää kävellä korkokengillä.

Amerikkalainen vaahtoava ja superenerginen life coach Tony Robbins sanoo: "Trade your expectations for appreciation and your whole life becomes a miracle." Vaihda odotukset kiitollisuuteen ja elämästä tulee ihme.

Minua on monta kertaa kehotettu eämään hetkessä, mutten oikein koskaan ole saanut käytännössä kiinni ajatuksesta. Voin toki nytkin hengitellä ja tuijotella näppäimistöllä hyppiviä sormiani, mutta ei se jotenkin muuta tilannetta sen kummemmaksi - ainakaan minun kohdallani.

Tony Robbinsin ajatuksessa on kuitenkin jotakin tarpeeksi konkreettista minullekin; jos todella katsonkin tilannetta kiitollisuuden ja iloisen ihmetyksen kautta enkä niinkään sen mukaan, mitä siltä odotan, se muuttuu.

Voin ajatella: "hemmetti, kun pitäisi nyt saada taas jotain järkevää tähänkin postaukseen. Miten jotenkin tuntuu, että nämä tekstit ovat aina ihan liian tylsiä, pitäisi osata kirjoittaa jotenkin iskevämmin, löytää parempia aiheita, ottaa kivempia kuvia..."

Tai sitten: "on kyllä mukavaa istua tässä ja kirjoittaa blogia, saan ilmaista itseäni ja ajatuksiani ja lähettää ne maailmaan, saan juuri nyt olla ihan rauhassa ja tehdä vain tätä..."

Vaikka se voikin kuulostaa naiivilta ja yksinkertaistetulta, valitsen lopulta kuitenkin ihan itse omat ajatukseni...

Kommentit (2)

Vierailija

Hetkessä eläjä ei voi esimerkiksi sitoutua, koska hän esittää syyksi hetkessä elämisen. 

Vierailija

Näin on, ensimmäinen kommentoija. En ole tähän ikään mennessä keksinyt mitään hyviä puolia omasta hetkessä elämisestä, enkä varsinkaan toisten. Lähistöllä asuu äiti, joka kerskuu hetkessä elämisellään. Lapset ovat ystäviä keskenään, mutta kauaskantoiset suunnitelmat (leirit yms.) on suunniteltava muiden perheiden kanssa.

Tosin jokin ajanjakso esim. kesälomasta kannattaa pyhittää hetkessä elämiselle, eikä bookata kaikkea täyteen. Tosin tällöinkään kyse ei ole enää täysin hetkessä elämisestä, vaan suunnitellusta suunnittelemattomuudesta. Myös viikon lomamatkasta kannattaa varata pari päivää satunnaisille inspiraatioille ja joskus jättää kalenteriin tyhjää tavalliselle viikonlopullekin. Askel on kepeä töistä lähtiessä, kun seuraava sovittu asia on paluu työpaikalle maanantai-aamuna.

Vaikka olen hetkessä elämisen vastustaja (koska se tuottaa elämiseen kaaosta ja ylenkatsoo muita ihmisiä), niin olen myös "tartu hetkeen" ajatuksen kannattaja, joka on täysin eri asia. Tylsäkin hetki on elettävä ja se on paras hetki juuri sillä hetkellä. Mikään mennyt tai tuleva ei voi voittaa juuri sillä hetkellä elettävää fyysistä hetkeä. En tarkoita, että jokaiseen hetkeen pitää panostaa ja elää kuin viimeistä päivää, mutta jokaista hetkeä kannattaa arvostaa ja ottaa se vastaan sellaisena kuin se tulee.

Mutta siis sopivasti suunnittelua, inspiraatiota ja hallitusti hetkessä elämistä, niin hyvä tulee.

Ei nämä kirjoituset ole ollenkaan tylsiä. Tiedän sen siitä, etten viitsi kommentoida typeriä kirjoituksia : - )

reippaiden lasten äiti

 

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat