Voiko mukavuusalueen ulkopuolella viettää liikaa aikaa?

Nykyään korostetaan usein, kuinka tärkeää on uskaltautua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mennä ja tehdä asioita, jotka ovat uusia, kummallisia ja vähän pelottaviakin. On tärkeää tutustua uusiin kulttuureihin, erilaisiin ihmisiin ja nähdä, miten erilaisia tapoja maailmassa on elää, miten erilaisia arvoja meillä kaikilla voikaan olla.

Omassa elämässäni olen seurannut tuota kehotusta ehkä vähän liiankin innokkaasti, Olen luontaisesta ujoudestani huolimatta lähtenyt täysillä kohti kaikkein pelottavimpia haasteita, ajatellut ettei voi olla rohkea, ellei välillä pelkää, että unelmiaan ei voi saavuttaa, ellei uskalla kävellä pää pystyssä pelkoa päin.

Mutta nyt lähes kahdenkymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen, kun olen viettänyt mitä erilaisimpia jouluja mitä erilaisimpien ihmisten seurassa, syönyt perinnejuhla-aterioilla toisten perinneruokia, joihin ei omassa mielessä liity muiston muistoa, ja kuunnellut joulupöydässä täysin eri arvomaailman omaavien ihmisten rasistisia tai muuten vain outoja kommentteja, alkaa välillä tuntua vahvasti siltä, että vierailu omalla mukavuusalueella voisi tehdä hyvää.

Sillä vaikka ymmärrän täysin, miksi meitä kehotetaan välillä poistumaan omalta mukavuusalueelta, haluan erityisesti näin joulun aikaan korostaa myös juurien ja oman tutun ja turvallisen maailman merkitystä. Näin ulkosuomalaisen silmin on nimittäin valtavan tärkeää tietää, mistä tulee, mikä on juuri minun kulttuurini, mitkä ovat minun arvojani, mihin minä uskon, mikä on minun mukavuusalueeni.

Kuten jo ulkosuomalaisten joulua käsittelevässä postauksessa sanoin, saman taustan omaavien ystävien kanssa hengaaminen antaa valtava virtaa ja iloa arkeen oman mukavuusalueen ulkopuolella. Ja jos ei hetkeen pääse pyörähtämään mukavuusalueen turvassa, huomaan ainakin itsestäni, että olo käy tukalaksi, on vaikea hengittää, ei enää oikein tiedä, kuka on: olenko se suomalainen tyyppi, joka joskus kauan sitten muutti tänne kauas, vai vain se stereotyyppinen mielikuva, joka näillä mukavuusalueeni ulkopuolella asuvilla ihmisillä on...

Mukavia välipäiviä kaikille mukavuusalueella ja sen ulkopuolella!

PS. Kuvassa jouluvaloilla koristeltuja palmuja Etelä-Ranskassa

Kommentit (6)

Vierailija

Mukavuusalue ei välttämättä myöskään tarkoita fyysistä aluetta. Esimerkiksi päihdeperheessä kasvava lapsi ei varmasti ole mukavuusalueellaan, vaikkei ikinä olisi ulkomailla käynytkään. Oikeastaan vapaus valita epämukavuusalueelle menemisestä on etuoikeutettujen luksusta. Onhan eri asia mennä uimaan avantoon kuin pudota jäihin.

 

 

Vierailija

Mukavuusalue ei välttämättä myöskään tarkoita fyysistä aluetta. Esimerkiksi päihdeperheessä kasvava lapsi ei varmasti ole mukavuusalueellaan, vaikkei ikinä olisi ulkomailla käynytkään. Oikeastaan vapaus valita epämukavuusalueelle menemisestä on etuoikeutettujen luksusta. Onhan eri asia mennä uimaan avantoon kuin pudota jäihin.

 

 

Vierailija

Hei,

 

Uskon, että ymmärrän mitä tarkoitat mukavuusalueella. Asun itsekin ulkomailla, itseasiassa Pariissa. Välillä tulen miettineeksi kuinka paljon ulkomailla asuminen opettaa ja millaisia taitoja saa kun on mukavuusalueensa ulkopuolella. Itse olen saanut ja oppinut paljon rentoutta ja uskomattoman määrän stressinsietokykyä. Samoin en hetkahda oudoistakaan tapahtumista - jotenkin katsoo vain miten käy. Toisina hetkinä ajattelen taas, että on vain yksi elämä, ja lopussa en tule saamaan mitään suurta palkintoa siitä että on ollut niin sopeutuvainen. Mukavuusalueen ulkopuolella olo kun on tiettyä uhrautumista. Välillä mietin millaista olisi elämä Suomessa perheen ja lapsuudenystävien ympäröimänä ja valtaväestöön kuluvana...

Edellinen kommentoija otti kirjoituksen mielestäni vähän kärkkäästi. Elämässä on paljon haasteita ja hetkiä jolloin on laitettava itsensä likoon ja on vaikeaa. Vaikeassa tilanteessa vastentahtoisesti olo ja mukavauusalueen konsepti ei  ole sama. Mielestäsi kirjoituksessasi kuitenkin nimenomaan puhutaan tilanteesta jolloin on itse päättänyt haastaa itsensä ja koittaa vaikeampaa vaihtoehtoa helpomman sijasta.

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Kiitos kommenteista!

Mukavuusalue ja siltä poistuminen tarkoittavat tässä (kuten yleensäkin nykypuheessa) nimenomaan aikuisen omaan valintaan perustuvaa itsensä haastamista, eikä mukavuusalue tietenkään aina ole fyysinen alue, minun elämässäni mukavuusalueelta poistuminen vain sattuu liittymään läheisesti myös maantieteelliseen alueeseen.

Lapsi, joka elää kaaoksen ja pelon keskellä ei voi muuttaa ympäristöään, olen pahoillani jos olet joutunut kokemaan jotain vaikeaa omassa lapsuudessasi... En tässä tosiaan lainkaan puhu tilanteesta, jossa joutuu elämään pelossa voimatta vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa.

Kyse on tässä tekstissä juurikin siitä, mistä toinen kommentoija puhui; joskus sitä voi haastaa itseään liikaa, työntää itsensä niin vaikeisiin tilanteisiin, että vaikka niistä aina oppiikin uutta, taitavat ne silti lopulta ottaa enemmän kuin antaa.

Ja juuri tuo elämän rajallisuus on hyvä pointti: meillä on vain yksi elämä, pitääkö se tosiaan käyttää jatkuvaan itsensä "jalostamiseen", vai voisiko sitä vain olla välillä rauhassa ja nauttia oman mukavuusalueen turvasta?

Parasta uutta vuotta teille! 

Kira

Vierailija

Hei,

Luulen, että meillä ulkosuomalaisilla suomalaisuus pysyy aina sisällämme ja että ympäristö myös olettaa meidän pysyvän samanlaisina ja kannustaa siihen (vaikka myös paikalliset tavat on omaksuttava). Luulen, että on helpompaa omaksua stereotypia kuin yrittää taistella stereotyyppejä vastaan. Esimerkiksi kaverini, joka on suomalaisittain tummahiuksinen (tumma maantienvärinen) sai kuulla kommenttia, että on kyllä vaaleahiuksinen ja päätti lopulta muuttua blondiksi (koska kaikki suomalaisethan ovat pitkiä blondeja...). Samoin on helpompi sanoa, että "eihän täällä ole edes kylmä", kuin "kamala kun on kylmä", johon aina saa vastauksen, että eihän suomalaisilla voi olla kylmä...

Ulkosuomalaisena sitä voi välillä tuntea itsensä vähän väliinputoajaksi: maassa, jossa asuu on aina "se ulkomaalainen", mutta toisaalta Suomessa on "se ulkomailla asuja". Ja ainakin omalla kohdallani olen ymmärtänyt ystäviltäni, että ulkomailla asuminen koetaan huviksi ja saavutukseksi vaikka todellisuus onkin yleensä rutiinia kaukana perheestä ja ystävistä. On vaikea selittää, että joka viikko tulee mietittyä mitäköhän siellä koto-Suomessa tapahtuu ja että onko jo tippunut aivan kärryiltä ja että muistaako kukaan muuta kuin oma äiti, että olen vielä olemassa.

Pointtisi mukavuusalueesta koskee luultavasti kaikkia ihmisiä, jotka viettävät joulunsa muiden kuin omien vanhempiensa ja sisarustensa seurassa. Ulkomailla ulkomaalaisten seurassa sen huomaa erityisesti, koska suomalaista joulurauhaa ja rentoa joulupuuhastelua ei niin tunneta.

Ensi jouluksi Suomeen!

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat