Näin selvittiin monsterihelleviikosta.

Ikkunaluukkujen takana ei arkiruuhkasta ole merkkiäkään. Kadulla ei näy yhtä ainutta jalankulkijaa. Etelänlomilta tuttu paahtavan kuuma ilma sen sijaan on kaikkialla ja hyökkää päälle heti kun luukkuja raottaa.

Viidennen kerroksen asunnon kaikki ikkunat ovat auki, mutta ilma ei suostu liikahtamaankaan. Etelänlomafiilis voisi olla ihan kivakin juttu, mutta kuvasta puuttuu ikävästi turkoosina säihkyvä meri ja houkuttelevan viileä uima-allas. Sen korvaavat kerrostalot ja loputtomina jatkuvat kivibulevardit, alakerran leipomon tuoksu.

Alkuiltapäivästä lämpömittari kertoo lämpötilan olevan ulkona +38C ja sisällä +31C. Aurinko paistaa täysin pilvettömältä taivaalta. Loppuiltapäivästä en enää kestä  - tai jaksa - edes katsoa mittaria. Emme käy ulkona kertaakaan, se tuntuu vauvan kanssa täysin mahdottomalta. Tyttö kitisee.

Bebe nukkuu yön ikkunan vieressä tuuletin sängyn viereen suunnattuna. Tuuletinta ei saa suunnata suoraan lapseen, mutta huomaan, että tyttö työntää pienet varpaat sängyn pinnojen välistä vaistomaisesti kohti tuulettimen ilmavirtaa.

Itse en saa unta, juoksen vähän väliä kurkkaamassa, miten pienellä tyypillä menee. Kolmelta yöllä lämpöä on 27 astetta. Ripustelen märkiä liinoja ikkunoihin ja tuulettimen eteen, että ilma viilenisi. Välillä tyttö herää ja tuijottaa minua kummissaan unen keskeltä. Painelen kostealla harsolla otsaa ja niskaa. Neljän maissa huomaan tytön vetäneen yhden märistä harsoista päälleen ja kietoutuneen siihen. Tunnin kuluttua harso on täysin kuiva.

Seuraavana päivänä sama homma jatkuu, mutta lämpötila on "vain" +35C. Istumme kotona kuuteen saakka illalla. Yritän keksiä tytölle erilaista puuhaa, siirtelen tuuletinta huoneesta toiseen, kylvetän ja laulan reggaeta. Tyttö kitisee.

Lopulta on pakko mennä ulos (koska mökkihöperyys). Kävelemme kadun toisella puolella olevaan puistoon, asetumme varjossa olevalle penkille. Kuuma. Tyttö näyttää siltä kuin olisi juuri tullut saunasta. Istumme varjossa kymmenisen minuuttia, juomme parin kulaukset vettä ja luovutamme.

Illalla saan raivokohtauksen ja kilahdan miehelle täysin. Pakko päästä ulos. Alkaa tuulla. Kävelen itkien korttelin ympäri. Taivaalla on täydellisen pyöreä, keltainen täysikuu.

Superhelteen ( lämpötila siis yli +30 astetta) on luvattu jatkuvan Pariisissa nyt ensi viikon keskiviikkoon saakka, eli sitä odotellessa kannattaa opetella elämään kuumuuden kanssa, muuten hermo voi mennä itse kultakin vielä monta kertaa.

Kommentit (1)

Vierailija

40 astetta kuulostaa melkoisen sietämättömältä, itselläkin kun onni muuttuu kärsimykseksi jo viimeistään 30 kohdalla.

Mutta pari vinkkiä tässä:

-Kuumissa maissa perinteisesti ikkunat ja luukut pidetään visusti kiinni päivällä. Avataan selälleen sitten yöksi kun ilma ulkona viilenee. Pointti on siinä, että kun ilma pyrkii tasaamaan kaiken ilman tasalämpöiseksi, niin 31-asteinen sisäilma siis koko ajan lämpenee kohti sitä 38-asteista ulkoilmaa, jos yhteys sallitaan. 

 

-Pariisissakin varmaan on viilennettyjä kauppoja, ostoskeskuksia kirjastoja sun muita joihin voisi mennä hengaamaan edes päivän pahimmiksi tunneiksi? Tai jokin kiva kellariluola :) Eväsretkelle sisätiloihin siis.

 

Tsemppiä sinne kuumuuteen! Katsele lumisia talvikuvia!

 

T. Katja

 

 

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat