Ystäväni on ollut ahdistunut jo pitkään, hän on terve, hänellä on rakastava perhe, upea ura ja kaunis koti. Silti hän ei ole tyytyväinen elämäänsä ja tuntee jatkuvasti, että hänen pitäisi tehdä enemmän, tehdä paremmin, olla jo pidemmällä. Hän vertaa itseään toisiin ja se tuntuu vain todistavan, ettei hän itse ole "tarpeeksi" oikein missään.

Uskon, että kaikki tunnistavat samantyylisiä tunteita itsessään ainakin joskus, minä ainakin tunnen nuo ajatukset hyvin.

"Uskon, että olen onnellinen sitten, kun olen kirjoittanut kolme menestynyttä romaania", ystäväni sanoi viimeksi nähdessämme.

Lauseesta on tullut jo lähes klisee. "Olen onnellinen sitten kun..." Mutta kun "sitten kun" on saavutettu,  onni onkin taas siirtynyt uuden vuoren huipulle, entistäkin kauemmaksi.

Kerroin aiemmassa postauksessa Ihmeisen oppikurssista ja sen filosofiasta. Marianne Williamsonin kirjojen kautta minulle on avautunut uudenlainen tapa katsoa arkisia asioita. Henkisyyteen keskittyvän ajattelun mukaan ystäväni lause onkin väärin päin, se pitäisi oikeasti lukea näin: "SItten kun olen onnellinen, kirjoitan kolme menestynyttä romaania."

Uskon, että jollain alitajuisella tasolla kaikki tietävät, ettei mikään tietty saavutus voi tehdä onnelliseksi, ellei onnea voi kokea jo nyt. Koska mikään saavutus, voitto, kunnia tai suitsutus ei ole yksiselitteisesti pelkkää pinkkiä hattaraa, elämän ristiriitaisuus ja haasteellisuus eivät katoa mihinkään, vaikka menisi naimisiin unelmien tyypin kanssa, saisi kasvojenkohotuksen, palkankorotuksen ja viisi lasta tai voittaisi Nobel-palkinnon.

Näyttelijä Matt Damon kertoi jokin aika sitten brittiläisessä Graham Norton -talk showssa tunteistaan sen jälkeen kun oli voittanut Oscarin 27-vuotiaana. Laitan linkin tähän mukaan, mutta ajatus oli se, että jos tavoittelee menestystä vääristä syistä, mikään ei lopulta voi tuottaa tyydytystä. Ja väärillä syillä tarkoitan lähinnä juuri "Olen onnellinen sitten kun" -ajattelua. Matt Damonin sanoin: "If that's a hole that you have, that (winning an Oscar) won't fill it".

Sama idea tulee esiin tutussa vitsissä miehestä, joka menee terapeutille, koska kärsii virtsankarkailusta öisin. Hän käy terapeutilla monta kuukautta, ja tapaa sitten ystävänsä cocktail-juhlissa. Ystävä kysyy, onko terapia auttanut. Mies vastaa iloisesti, että on kyllä. "Et siis enää pissaa sänkyyn öisin?" ystävä kysyy yllättyneenä. "Ei, kyllä minä pissaaan, se ei vaan enää ole minulle mikään ongelma."

Vitsi loppuu tähän, mutta keittiöpsykologi voisi lisätä, että todennäköisesti juuri tuolla asenteella mies pääsi ongelmastaan lopulta kokonaan eroon, heh...

Mukavan onnellista iltaa kaikille!

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat