Ranskan presidentin entinen puoliso Valérie Trierweiler julkaisi tällä viikolla paljastuskirjan Merci pour ce moment vuosistaan presidentin rinnalla.

Tällä viikolla ei Ranskan mediassa olla oikein muusta puhuttukaan kuin entisen first ladyn kostokirjasta, jossa hän kertoo kuinka presidentti petti häntä näyttelijätär Julie Gayetin kanssa.

Kirja on kuin viimeinen naula superepäsuositun Francois Hollanden poliittiseen arkkuun; Madame Trierweiler ei nimittäin keskity ainoastaan omaan rakkauselämäänsä vaan kertoo sosialistipresidentin haukkuvan maansa köyhiä "hampaattomiksi" (termi on synnyttänyt somessa jo oman liikkeensä #sansdents) ja rakastavansa itse ainoastaan suurta ylellisyyttä. Taloudellisessa kriisissä painiskelevalle Ranskalle tämä on jo liikaa. Presidentti Hollanden suosio onkin laskenut ennätysmäisen alhaiselle tasolle, ja monet puhuvat jo mahdollisesta erosta.

Vaikka Trierweilerin petetyn naisen kohtalo tuntuukin karulta, on silti vaikea käsittää koston logiikkaa. Olen ensimmäisten joukossa ymmärtämässä suutuspäissä sanottuja tai tehtyjä älyttömyyksiä, mutta kokonaisen kirjan kirjoittaminen vaatii kuitenkin kuukausien työtä ja pohtimista, ajatusten ja arvojen punnitsemista.

Tuoko kosto todella mukanaan sen tyydytyksen ja rauhan, jota sillä haetaan? Eikö lopulta käteen jää vain nolo olo siitä, että vajosi yhtä alas kuin mokaaja? Ja eikö journalistina vuosia työskennelleestä Trierwieleristäkin ole typerää nyt olla tunnettu ennen kaikkea kirjasta, jossa käydään läpi hänen rakkauselämänsä kiemuroita? Vai onko kaiken taustalla sittenkin vain raha? ...

Ranskassa feminismiä pidetään usein jonkinlaisena kirosanana, jota käyttävät miehiä vihaavat uhrin rooliin samastuvat naiset. Miesten ja naisten välisen tasa-arvon etenemisen esteenä on täällä usein outo ajatus siitä, että tasa-arvo jotenkin tuhoaisi romanttisen rakkauden ja erotiikan miesten ja naisten välillä.

On ikävää huomata, että feminismi-sana tuodaan Ranskassa esiin nyt myös Trierweilerin kirjan yhteydessä. Kirja kun mielestäni vahvistaa nimenomaan kuvaa naisesta tai naisista miesten uhreina.

Itse pyrin (ainakin hyvinä hetkinä) ajattelemaan, ettei kukaan voi viedä minulta omaa voimaani ellen anna siihen lupaa.

Tässäkin mediamyrskyssä voittajaksi kohoaa jatkuvasti rauhallisena ja asiallisena pysynyt presidentti Hollanden ensimmäinen (Trierweileriä edeltävä) puoliso Ségolène Royal.

Oikea, oman voimansa ja arvonsa tunteva nainen keskittyy kriisin keskellä  - ja etenkin sen jälkeen - omaan elämäänsä ja uraansa mieluummin kuin lapselliseen kostoleikkiin, vai mitä?

Ja jollain henkisellä tasolla uskon myös, että kyllä elämä tasoittaa lopulta meidän kaikkien tilit...

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat