Olenko mollannut Ranskan äitiysmallia turhaan?

Suomessa äitiyslomat ovat piiiitkiä, niin pitkiä, ettei sellaisista voisi Ranskassa edes unelmoida. Ranskassa äidit palaavat työelämään noin neljä kuukautta synnytyksen jälkeen, lapset lykätään seimeen tai virallisen assistante maternelle -perhepäivähoitajan luo.

Oma kokemukseni neljän kuukauden äitiysajasta Ranskassa on yllättävä: äitiä hoidetaan täällä koko ajan, melkein enemmän kuin lasta. Äidille on "pakollinen" lantionpohjalihasten ja vatsalihasten kuntoutus, kätilö suosittelee hyvää osteopaattia selkävaivoihin ja käy tarvittaessa ilmaiseksi kotona auttamassa lapsenhoidossa, jos tilanne tuntuu vaikealta. Jos en halua imettää lastani, se hyväksytään omana valintanani, minua kehotetaan  menemään ainakin kerran viikossa .kahdestaan miehen kanssa edes ulos syömään, kukaan ei odota, että uhraisin koko elämäni lapselle - lapsihan on tullut minun ja mieheni elämään eikä toisinpäin, ja siksi hänen on sopeuduttava ennemminkin meidän rytmiimme kuin meidän hänen. Monet perheet palkkaavat surutta myös kotiin siivojan - jonka työllistämisestä saa muuten verohelpotuksia.

 "Myös äitien on saatava olla naisia" -tyyppisiä lauseita kuulee täällä usein. Ne kuulostavat suomalaisen korvaan ehkä oudoilta, mutta todellisuudessa ne tarkoittavat siis vain sitä, että naisella, joka on saanut lapsen, on siti oltava edelleen oma elämä, hänen on saatava käydä kampaajalla ja ulkona tuulettumassa, hän ei yhtäkkiä vauvan myötä muutu kotona luuhaavaksi siivous- ja vaipanvaihtokoneeksi, vaikka rakastaakin lastaan.

Kaiken tämän keskellä on pakko myöntää, että olen ehkä tuominnut Ranskan äitiysmallin aiemmin vähän liian nopeasti, pelkän äitiysloman pituuden ja äitiyspakkauksen perusteella (jotka siis toki ovat aivan loistavia juttuja ja tulisivat tarpeeseen täälläkin)

Entä jos Ranskan malli antaakin naisille enemmän valinnanvaraa ja vapauttaa hurjasta superäiti-suorittamisen taakasta kuin meininki muuten tasa-arvoisemmassa Suomessa?

Hmm...vaikea sanoa, totuus lienee jossain näiden kahden mallin välillä...

Kommentit (25)

Vierailija

Hei miten kirjailija voi kirjoittaa näin kamalaa tekstiä, "että uhraisin koko elämäni lapselle- lapsihan on tullut minun ja mieheni elämään eikä toisinpäin", luulisi että olisit tietoinen ehkäisystä, jos lapsesi on sinulle "vapauden vangitsija"! Surullista että nykyään kaikki pitäisi olla niin helppoa ja valmista, ei se vauva-aika ole kuitenkaan kuin hetki elämästä!

Anteeksi, jos loukkasin...onnea beben kanssa!

terveisin, 57v, kahden tyttären äiti ja tyttären tytön (9kk) mummo

Vierailija

Joo, ei liene sattumaa, että Ranskassa on voitu julistaa miesten ja naisten välinen palkkakuilu kadonneeksi. Naisten ura ei kärsi vanhemmuudesta samalla tavalla kuin Suomessa eikä nuoria naisia syrjitä työelämässä yhtä pahasti mahdollisen äitityden takia. On kuitenkin hyvä muistaa, että Ranskassa oli pitkään muotia kannustaa äitejä käyttämään keinomaitoa, koska se oli hyvää bisnestä maitokorvikkeen valmistajille ja "modernia" samalla tavalla kuin vaikka torjunta-aineet maataloudessa. Lapsen kannalta pitempi äitiysloma olisi varmasti parempi, äidin kannalta ehkä ei. Parasta Ranskan systeemissä on ehkä kansantaloudellinen vaikutus: hyvin koulutetut äidit palaavat yleensä nopeasti töihinsä ja kouluttamattomat äidit voivat työllistyä perhepäivähoitajiksi.

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Kiitos kommenteista.

Kieltämättä vähän loukkaava tuo "57v kahden tyttären äitijne:n" viesti... En käsittääkseni puhunut "vapauden vangitsemisesta", pyrin vain tuomaan esiin kahden maan väliset erot äitiydessä, en ole Ranskan mallin kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta kuten sanoin totuus on varmasti jossain näiden kahden ajattelutavan välissä.

Toisaalta juuri tämän tyyliset syylistävät kommentit tuntuvat Suomessa olevan yleisiä... On myös vaikea tottua internetin tyyliin, jossa negatiiviset kommentit heitetään aina niminerkin takaa...

 

"Vierailijan" kommentin kanssa olen pitkälle samoilla linjoilla, ja mitä äidinmaidonkorvikkeeseen tulee, se on edelleen täällä valtava bisnes. Kirjoitinkin aiheesta aiemmin blogissa täällä

Hyvää jatkoa teille molemmille!

Vierailija

Hei Kira, yritä olla välittämättä tuollaisista ilkeistä kommenteista! Kaikenlaisia syyllistäviä kommentteja riittää tähän äitiysteemaan aina... Ihailenkin niitä, jotka uskaltavat omilla kasvoillaan ja nimellään kirjoittaa äitiydestä netissä, koska aihe tuntuu olevan niin tulenarka. Ihmiset näyttävät ottavan henkilökohtaisena ihan yleisenkin pohdinnan ja lukevan rivien välistä mitä sattuu. 

Tykkään blogistasi kovasti, sen avulla pääsee pieninä paloina kurkistamaan sisälle ranskalaiseen kulttuuriin. Kaikissa kulttuureissa on hyvät ja huonot puolensa, se nyt on selvää, mutta onnekasta on se, että mahdollisuuksien mukaan molemmista voi poimia ne hyvät ja omaan elämäntapaan sopivat jutut. Viisautta on myös se, että yrittää nähdä niissä huonommissakin jutuissa jotain hyvää. Sen ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois. 

Mukavaa kevättä teille koko perheelle!

 

Vierailija

Kiitos ihanasta blogista ja jatka vaan aitona itsenäsi kirjoittelua, se on parasta! Uskaltaa olla auki ja haavoittuva. Siskollani on 2 pientä lasta Sveitsissä ja syntyneet molemmat siellä. Siskoni fiilikset ja kokemukset äitiydestä ja siihen liittyvistä kuvioista olivat täysin kuin sinun kirjoituksesi. Kuin siskoni tekstiä kokemuksista ja ajatuksista olisin kuullut. 

Suomessa on paljon hyvää, meillä on täällä moni asia hyvin. Koen kuitenkin 3- vuotiaan tyttären 43 -vuotiaana äitinä, että Suomessa halutaan liikaa laittaa äitiyttä ja lapsia tietynlaiseen kaavaan ja muottiin. Hyvä äitiys on laaja ja yksilöllinen käsite, jokainen perhe on erilainen ja jokaisella naisella on oikeus tehdä omannäköisen valinnat elämänsä, työnsä ja perhe-elämänsä suhteen. Nautitaan siitä oikeudesta, vapaudesta ja kunnioitetaan jokaisen naisen ja perheen ratkaisuja ja valintoja! Terveisiä täältä vielä niin harmaasta Suomesta, Eija

Vierailija

Itse olin kolme vuotta kotona kahden lapsen kanssa ja koen olleeni etuoikeutettu, kun pystyin näin tekemään. 57v oli kyllä oikeassa siinä, että pikkulapsiaika menee nopeasti ohi, eikä sitä saa enää takaisin. Oma työurani olisi kestänyt ilman lapsia 46 vuotta. Lasten kanssa se jää 43 vuoden mittaiseksi (jos jaksan loppuun saakka). En osaa itkeä "menetettyjä" vuosia, vaan tunnen silkkaa kiitollisuutta siitä, että sain olla kotona tuon ajan. En ikinä vaihtaisi tuota arvokasta aikaa alapääni ihmettelyyn, kampaajaan tai ulkona syömiseen, jos valita pitäisi.

En silti tuomitse ketään, joka arvottaa toisin. Olin erikoishammaslääkärin vastaanotolla. Aika oli sunnuntaille ja kun käynnilläni kysyin syytä siihen, niin hammaslääkäri totesi iloisesti, että hänellä on 3 kk kaksoset kotona ja hän tekee työtä viikonloppuisin ja mies arkisin. Se oli heidän ratkaisunsa.

reippaiden lasten äiti

 

 

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Kiitos kommentista, Reippaiden lasten äiti!

Niin, ajatus kirjoituksessani - ja Ranskan mallissa - ei ole siis valita kampaajan ja vauvan kanssa vietetyn ajan välillä - uskon, että ymmärsitkin tämän, koska ei ole lainkaan realistista rinnastaa näitä kahta keskenään; kyse on lähinnä siitä, että vauva-aikana vanhemmilla on oikeus - ja minun mielestäni myös velvollisuus - pitää myös itsestään huolta. Se on myös lapsen edun mukaista. Vaikka kuinka rakastaisi lastaan, ei uupuminen auta ketään.

Ja jos alapään ihmettelyllä tarkoitat lantionpohjalihasten ja vatsalihasten kuntoutusta, on kommentti mielestäni melko asiaton: näiden lihasten synnytyksen jälkeinen kuntouttaminen ehkäisee erittäin monia terveysongelmia tulevaisuudessa - terve äiti on mielestäni myös lapselle valtava etu ja ilo.

Kaikkea hyvää sinulle!
Ystävällisesti Kira

Vierailija

Niin, kirjoitin "jos valita pitäisi", koska ymmärsin Sinun kirjoituksestasi, että laitat valinnaiseksi äidin hyvinvoinnin lyhyellä äitiyslomalla tai kotonaolon, jolloin kyseessä on automaattisesti huonostivoiva, hoitamaton äiti. Jostain syystä ymmärrän myös tästä viimeisimmästä vastauksestasi, että vaihtoehdotat näin.

Näillä kahdella asialla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä keskenään, eivätkä ne liity toisiinsa.

En ala nyt enempää jankuttamaan tästä aiheesta, koska äitiys sinänsä ei ole ole itselleni mikään "kuuma peruna" ja olen avoin kaikenlaisille ratkaisuille. Kaikkea hyvää äitiyteen ja tämän blogin kirjoittamiseen. Vähän paksunahkaisuutta vastausten käsittelyyn, niin hyvin menee. En näe tässä yhtään "asiatonta" tai "loukkaavaa" kommenttia. Tosin loukkaantuminen onkin subjektiivinen kokemus.

reippaiden lasten äiti  

 

 

 

Vierailija

Kävin lukemassa Uskalla haavoittua -postauksen. Teksti oli ihan virkistävä. Täytyy myöntää, että tämä ketju on siitä harvinainen, että tunsin saavani aidon kontaktin blogin pitäjään.

Uskon muuten 57v:n tarkoittaneen kommentillaan sitä samaa, mikä kieltämättä häiritsee itseänikin: kun perheeseen syntyy vauva, niin ajan hengessä kulkevan trendikkään naisen on ensi töikseen ilmoitettava, että "minulla on myös oma elämä, vaikka äiti olenkin, olen sitten yhä nainen, enkä ole olemassa pelkästään lastani varten" (lue: olen jumaliste yhä markkinoilla, mielenkiintoinen ja minua saa haluta, vaikka nyt näyttääkin siltä, että olen pois pelistä).

Tämä on sosiaalisesti hyväksyttävä lausahdus. Auta kuitenkin armias, jos ottaisit itsellesi koiran ja kirjoittaisit "minulla on nyt tämä koira, mutta en ole olemassa pelkästään sitä varten, vaan koira elää minun rytmissäni. En ole mikään lenkityskone". Kirjoita joskus blogiin näin ja katso mitä tapahtuu : - )

reippaiden lasten äiti

 

 

 

Vierailija

Kira, olen niin samaa mieltä kanssasi! Äitiys on muuten tosi tulenarka aihe ja mielipiteitä riittää. Itse äitiyttä myös Ranskassa hetken kokeneena ja tietysti myös Suomessakin ymmärrän hyvin, mitä alkuperäisessä tekstissä tarkoitit. Ranskassa on ehdottomasti helpompaa olla sekä nainen että äiti! Totuus on varmasti siellä jossakin kulttuurien välissä, mutta kyllä suomalaisuuteen tuntuu liittyvän ennen kaikkea syyllistäminen muodossa jos toisessa. Etenkin äitinä olemiseen. Kyllä äitien terveys on huolehtimisen arvoinen asia, puhumattakaan henkisestä hyvinvoinnista - vauvakin hyötyy siitä, että äiti voi hyvin. 

Vierailija

Annatko jotakin konkreettista esimerkkiä tuosta, miten Ranskassa on helpompi olla sekä nainen että äiti.

Naiseus on mielestäni pään sisällä oleva asia, jota kukaan muu ei voi estää eikä edistää. Jos puhutaan ulkoisesta naisellisuudesta, niin myönnettäköön, että suomalainen kulttuuri on ilmaston ja naisten korkean työssäkäyntiasteen seurauksena muotoutunut erilaiseksi kuin esim. keski-euroopassa.

Mutta sitä on erittäin vaikea käsittää, että miten täällä on vaikea olla nainen ja äiti. Netti elää omaa elämäänsä, mutta todellisuudessa suomalainen sekaantuu toisen elämään vain harvoin. Pienten lasten äitien kohdalla mielestäni jopa liian harvoin. Yksityisyyden reviiri on iso ja kunnioitettu. Yhteisöllisyys on ohutta, toisten asioista ja elämästä tiedetään melko vähän. 

Suomessa on asioita, joita haluaisin muuttaa, mutta ehkä yksi hienoimmista asioista täällä on juuri yksilön vapaus valita itse tekemisensä ja olemisensa. Niin kauan, kun et riko lakia, häiritse muita tai laiminlyö näkyvästi lapsiasi, niin saat kyllä äitinäkin olla melko rauhassa.

Netissä äitiydestä kyllä kirjoitetaan kaikenlaista, mutta tosielämään se ei mielestäni siirry.

reippaiden lasten äiti

 

  

Vierailija

Tosi kiinnostavaa pohdintaa, ja olen tehnyt pitkälti samoja havaintoja kuin sinä. Äitinä voi voida hyvin muuallakin kuin Suomessa, jossa ehkä on myös liikaakin yhdenmukaisuuden painetta. Muuten, ei ole ihme, että sinulla on ollut ehkä kapea käsitys äitiydestä Ranskassa tähän asti: vastahan nyt pääset kokeilemaan sitä omakohtaisesti! Minä olen myös saanut lapsia ja asunut muualla kuin Suomessa, ja olen huomannut tuon, että äitiä hoidetaan synnytyksen jälkeen monissa maissa paremmin. Suomessahan äiti unohtuu synnytyksen jälkeen kokonaan, sekä henkisesti että fyysisesti. Lantionpohjalihasten kuntoutuksesta saa monisteen, jos pyytää (ainakin takavuosina oi näin). Kuinkahan moni sen monisteen mukaan jaksaa kotona yksin lihaksiaan kuntouttaa?

Tämä oli, kuten sanoin, antoisa blogikirjoitus. Harmi että Suomessa niin moni heti ärsyyntyy ja syyllistyy, ja myös syyllistÄÄ. Se, että SUomessa äitien ja lasten asiat ovat hyvin, ei tarkoita, etteivätkö ne myös muualla voisi olla hyvin. Ehkä eri tavalla hyvin, mutta silti hyvin. Puolin ja toisin voisi ottaa oppia. Esim. rennomman suhtautumisen äidinmaidonkorvikkeisiin ja pulloruokintaan toisin milloin tahansa Suomeen, samoin tuon äidin kuntoutuksen ja osa-aikatyön yleisyyden, ettei työn ja perheen yhdistäminen olisi niin raskasta kuin se usein tuntuu olevan, kun vaihtoehdot ovat kokopäivätyö tai kotona oleminen.

Äitiyspakkauskin on monipiippuinen juttu. Se on niin pyhä asia, ettei siitä saa sanoa pahaa sanaa. Ja hyvä asiahan se onkin. Silti olen joskus tavannut ulkomaalaisia, jotka eivät ymmärrä sitä: ettekö te suomalaiset halua valita vauvanne kuoseja ja tavaroita, ihanko totta kaikki tyytyvät samanlaiseen? - Mielenkiintoinen näkökulma ja monen suomalaisen mielestä varmasti aivan typerä. Silti sekin on oikeutettu. (Ja saahan äitiyspakkauksen rahana, jos tahtoo ne kuosit valita, eli tämäkin pulma on oikeastaan jo ratkaistu!) Pelkkä äitiyspakkaus ei kuitenkaan tarkoita, että Suomen äitiyshuolto olisi maailman paras. Aina voi tehdä paremmin. Joskus menneiden saavutusten hgaikailu voi estää kehittymästä, ja eri aikoina on myös eri haasteet. Tavaraa on nykyisin niin paljon, edullisestikin, että 2010-luvun "äitiyspakkaus" voisi olla jotain ihan muuta.

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Kiitos edelleen kommenteista, kiva kuulla eritaustaisten ihmisten ajatuksia! Ajattelin pian tehdä postauksen naiskuvan eroista Ranskassa ja Suomessa, aihe on valtava, mutta jotain voisin yrittää sanoa, heh.

Suomessa tosiaan häiritsee lähinnä se, että montaakaan äitiyteen liittyvää ajatusta ei kyseenalaisteta lainkaan. Jos äiti haluaa palata työelämään lapsen ollessa esim nelikuinen, eikö hänellä suomalaisen ajattelutavan mukaan siis ole siihen oikeutta...

Ranskassa ei oman kokemukseni mukaan syyllistetä äitejä työhön paluusta suuntaan tai toiseen: jos haluaa ( ja voi!) olla kotona lasten kanssa kolme vuotta, se on mahtavaa, jos taas palata töihin jo muutaman kuukauden jälkeen (oli syy tähän sitten taloudellinen tai jokin muu), se on myös jokaisen oma, itsenäinen valinta.

Vierailija

Kyllä minusta nelikuisen vauvan äidillä on oikeus palata työelämään. Itsekin tuolla taisin kirjoittaa hammaslääkäristä, joka palasi osittain työelämään kolmikuisten kaksosten hoitotyöstä.

En kuitenkaan (hammaslääkäriä lukuunottamatta ) henkilökohtaisesti tunne ketään, joka olisi näin tehnyt. Julkisuuden kautta näitä tulee esille, esim. vähän aikaa sitten luin näyttelijästä, joka oli näin tehnyt. Myös huippu-urheilijat saattavat palata nopeasti treenaamaan. Eräs suosittu tv-juontaja palasi myös nopeasti luontotehtäviin. En ole tiedostanut mitään isoa syyllistämistä näistä.

Syy, miksi äidit käyttävät mielellään ison osa perhevapaista on mielestäni looginen. Suurin osa meistä tekee aivan tavallista työtä, eli siirtelee paperipinoja pöydällään, on tiskin takana palvelemassa asiakkaita tai tekee jotain muuta ns. tavallista työtä, missä ei ole alkua eikä loppua. Äidit vaan yksinkertaisesti arvottavat oman, ainutkertaisen lapsensa tärkeämmäksi kuin papereiden siirtelyn toimiston työpöydällä. Ne työt voivat mainiosti odottaa tai sijainen voi laittaa ne eteenpäin ja ottaa puheiluita vastaan.

Ainakaan minulle ei kukaan pysty perustelemaan, miksi minun olisi kannattanut vielä pieni vauva hoitoon ja palata tekemään näitä hommia, joita olen tehnyt jo 30 vuotta ja joita teen vielä 15 vuotta. Miksi ihmeessä minun olisi kannattanut tehdä työtä vielä juuri NE ihanat 36 kk? Kyllä se olisi ihmetystä täällä herättänyt, jos olisin näin tehnyt ja ihmettely olisi ollut mielestäni jopa aiheellista. 

Mielestäni vähemmistö käyttää varsinaisen äitiysvapaan lisäksi hoitovapaan (ainakaan maksimissa). Aika monet tuttavapiirini äidit pitivät hoitoonviemisen alarajana sitä, että lapsi kävelee. Jotenkin tuntuu kivemmalta vielä kävelytaitoinen lapsi hoitoon, joka ei tunnu ihan niin avuttomalta, vaikka tietysti täysin hoidettava onkin.

Koska lähes kaikki käyttävät äitiysvapaan (n. 1v lomineen), niin ei voi olla mitään isoa, yleistä "syyllistävää ilmapiiriäkään". Kukaan ei Suomessa ihmettele sitä, että vie äitiysvapaan jälkeen vauvan hoitoon, eikä käytä hoitovapaata. Hoitovapaa käy niin kovin kukkarolle, ettei kaikissa perheissä ole siihen mahdollisuutta. Töihin palaamisessa on siis haitari vauva 12 kk - vauva 36 kk. Ketään ulkopuolista ei Suomessa kiinnosta, koska kukakin tuossa haitarissa palaa työelämään. Tällaistä keskustelua ei kertakaikkiaan ole.

Imetyksestä käydään keskustelua nettipalstoilla ja "imetys-natseja" kieltämättä on. Monesti kuitenkin käytännössä on niin, että äiti valitsee lapsen nälkäkuoleman ja korvikkeen väliltä, päätyen jälkimmäiseen. Aina on ollut äitejä, joilta ei maitoa tarpeeksi heru. On keitetty lehmänmaitoa ja laitettu kauralimaa joukkoon. Nykyisin mennään korvikkeella. On ihmisiä, jotka eivät maidon riittämättömyyttä ymmärrä, mutta heille ei kannata uhrata hetkeäkään. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Ei kannata syyllistyä turhasta.

reippaiden lasten äiti

 

 

 

 

 

Vierailija

Kirjoita ihmeessä naiskuvan eroista, sehän olisi myös kiinnostavaa.

Minustakin tuntuu, että äidin töihinpaluuseen suhtaudutaan Suomessa valtavan paljon tunnepitoisemmin kuin monissa muissa maissa. Se on jotenkin "statement", eikä esim. vain arjen realiteetti, joka rahan takia on pakko tehdä. Ylipäänsä tuntuu suomalaisessa keskustelussa joskus unohtuvan se, että perheenä elämiseen tarvitaan rahaa. Etenkin äitien kohdalla pidetään itsestään selvänä, että on rahaa jäädä kotoiin - niin selvänä siis, ettei siitä rahasta tarvitse puhuakaan, ja sekä kotonaolo että töissäolo ovat aina ideologisia valintoja, eivät esimerkiksi vain arjen realiteetteja tai mukavuudenhalua. Kumma juttu. Kai se kertoo siitä, että Suomi on todella vauras maa, kun esim. vauvojen töihin palaavia äitejä ollaan niin kärkkäästi haukkumassa eikä esim. ajatella myötätuntoisesti, että on varmasti rankkaa olla töissä pienen vauvan äitinä, mutta muuta vaihtoehtoahan ei ole.

Ikään kuin se ei olisi oma, itsenäinen valinta (kuten tuossa kirjoitat), vaan ideologinen valinta, jonka syiden arvuuttelu kuuluu kaikille. Töihinpaluuta myös paheksutaan huomattavasti enemmän kuin kotonaoloa, jota sitäkin kyllä tarpeen vaatiessa osataan ihan mehukkaasti arvostella...

Toinen samanlainen asia on imetys. Sekään ei ole Suomessa oma valinta, vaan pakko, ja äitinä on aivan hylkiö, jos turvautuu tuttipulloon! Ranskassahan näin ei ole. Imetyksessä on monia hyviä puolia, mutta niin on tuttipulloissakin joten kiihkoilu on rasittavaa. Muistan ikäni yhden kokeneen lastenlääkärin joka totesi vain, että äidinmaito ja pullomaito ovat molemmat turvallisia valintoja vauvalle, tärkeintä on että lapsi kasvaa ja pysyy hengissä, ei ole niin väliä mistä maito tulee kunhan se on ravitsevaa ja turvallista - hän ei oikein ymmärtänyt nykykiihkoilua. Totesi, että vauvoilla on pahempiakin ongelmia kuin turvallinen pullomaito.

 

Vierailija

Kapitalismi on syönyt kaikki muut -ismit itseensä myös feminismin. Nykynaiset on saatu uskomaan että oma aika on käymistä töissä tai kuluttamassa. Minun äidilleni oma aika tarkoitti olemista lasten kanssa ilman kiirettä mihinkään.

Nykyajan asenne johtuu taitojen puutteesta. Taitoja pitäisi opettaa koulussa. Kotia ei rahalla saa; vain seinät. Nainen luo kodin. Jos ei luo; ei kotia ole. "Vaipanvaihtokone" kertoo ettei osata olla lapsen kanssa luonnollisesti. Ei omaa lasta "hoideta"vaan hänen kanssaan eletään.

Entä tämä puoli ranskalaisissa naisissa ? Löytyisikö sieltä vielä naisia vai ovatko he muuttuneet sukupuolettomiksi niinkuin pohjoisen ihmiset? Ilmeisesti sinäkin halusit miehekkäämmän miehen kuin suomalaisen feministien kasvattaman vellihousun. Löytyykö naista joka tykkää lapsista ja tukee miestään? Suomesta on turha sellaista enää etsiä. Pelkkää ylimielisyyttä saa niskaansa itsekkäiltä Suomi femakoilta.

Vierailija

Ihmettelin alunperin, miksi en tunnista tuon alkuperäisen kirjoituksen "mörköjä" ollenkaan, mitä tulee suomalaiseen äitiyteen. Tutkin nyt tätä blogiasi tarkemmin ja tajusin, että olet ollut n. 20v jo pois Suomesta. Ainakin äidin muuttuminen "täysin uhrautuvaksi vaipanvaihtokoneeksi" tuntuu oudolta ongelmalta, kun lehdet ovat täynnä uutisia liian heikosta vanhemmuudesta ja sen surullisista seurauksista.

Tuo kotisiivouksen verovähennysoikeuskin on ollut täällä jo n. 15v. Kotitalousvähennys koskee myös mm. remontteja. Tämä synnytti valtavasti siivousalan pienyrityksiä ja toiminimiä Suomeen. Kotisiivous on on täällä ihan arkipäivää ja on ollut jo pitkään.

Muuten tosi kiva blogi ja ihania kuvia!

reippaiden lasten äiti

Vierailija

Edellinen viesti on katkeruudessaan aika surullista luettavaa. Tuntuu, että nyky-Suomessa naisvihakin on hyväksyttävä asia ja asenteissa ollaan palaamassa 1800-luvulle.

Itse kyllä koin pikkulapsiaikana valtavasti syyllistämistä ihan reaalimaailmassakin, niin bussissa kuin leikkipuistossa, sukujuhlissa ja äitien tapaamisissa. Suomessa äiti ei tee koskaan oikein: jos menee töihin, kun lapset ovat pieniä, on huono äiti (taloudellisilla paineilla ei ole mitään merkitystä). Jos hoitaa lapset kotona, pettää naisasian ja kaikki muut naiset/heittää hukkaan valtion kustantaman koulutuksen/loisii rikkaan miehen kukkarolla.

Yksi ongelma Suomessa on edelleen se, että osa-aikatyöpaikkoja ei juuri ole, ja lyhennetty työaika riippuu täysin työnantajan mielipiteestä. Eli äidin on joko mentävät kokopäivätyöhön tai oltava kokonaan kotona.

Minulle jäi synnytyksistä pahat virtsankarkailuongelmat varmaan loppuelämäksi, ja olisin kyllä todella mieluusti ottanut vastaan lantionpohjatreeniä sekä muutenkin "aikaa alapääni ihmettelyyn". Se ei tarkoita, että sukupuolielimet olisivat minulle tärkeämmät kuin omat lapseni.

Vierailija

Kun lapsemme syntyi Ranskassa yllätyin, miten  suurella ilolla  ystävät ja tuttavat, melko vieraatkin, osallistuivat siihen. Tämä kansa rakastaa lapsia, huomasin silloin. Kadulla ja puistoissa vauva  vaunuissa herättää ihastusta ja kysymyksiä. Saimme onnittelukortteja ja lahjoja muiltakin kuin perheeltä. Kaikessa voi valita, kätilön, lääkärin, sairaalan, imetyksen, lastenhoitajan, koulun. Tämä on normaalia.   Ihmettelen, miksi Suomessa naisten lantioalueen kuntous ei kuulu vakio-ohjelmaan, joku siitä närkästyy. Kaikessa voi tietysti säästää?

 

Vierailija

Kuka syyllistää naisia ja miehiä? Muutama äänekäs feministiksi julistautunut urakomeetta. Eli naiset syyllistävät naisia sekä miehiä. Miehillä ei ole mitään osaa tämän tyyppisessä syyllistämisessä. Monella näistä femakoista on muuten ulkomaalainen mies. Dokumentissä ruotsalainen femakko meni naimisiin katolisen etelä-amerikkalaisen miehen kanssa, jonka mielipiteet olivat päinvastaiset. Hallelujaa!

Vierailija

Suomessa ei pääse perhepäivähoitajaksi ilman koulutusta. Arvostan sitä työtä enemmän kuin monen "hyvin koulutetun? " työtä.

Vierailija

Naiset haukkuvat ja arvostelevat toisiaan. Miehiä en usko kiinnostavan koko

"keskustelu". Tehkää niinkuin on tarve mutta tehkää se päätös oman harkinnan mukaan eikä toisten naisten vaatimusten paineessa. Yhteiskuntahan vaatii ihmisiltä jotain vain armeijan ja sosiaaaliturvan kohdalla.

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat