Suurkaupungin betoniviidakostakin löytää luontoa
Vaikka Pariisista ei ihan ensimmäiseksi tule mieleen vehreä luonto, löytää vaunulenkeillä yllättävän helposti ihanaa kukkaloistoa myös täältä. Tässä muutama esimerkki omasta 11. kaupunginosastamme.
Kun vauva muuttaa omaan huoneeseen, voi edessä olla eroahdistus - mutta kenellä?
Tyttö täyttää tänään seitsemän kuukautta ja heitti meidät eilen ulos koko perheen yhteisestä makuuhuonestaamme. Kaksiossa nukkumisjärjestelyjen säätäminen on suhteellisen haasteellista, mutta kätevän rapido-vuodesohvan avulla sekin järjestyy.
Yö sujui beben kannalta hienosti, selitin, että nukumme nyt naapurihuoneessa, mutta muuten kaikki on ihan niin kuin aina ennenkin. Tyttö nukkuikin tyylikkäästi 12 tuntia putkeen ilman minkäänlaista hämminkiä.
Minä puolestani nukuin suurinpiirtein kolme tuntia ja kuvittelin kärsiväni alkavasta oksennustaudista. Kärsin unettomuudesta noin kerran kymmenessä vuodessa ja oksennustaudista mikäli mahdollista vieläkin harvemmin. Kyse taisi siis olla jostain muusta...
Ehkä äidinkin pitää nyt totutella uuteen tilanteeseen pikkuhiljaa, että bebe nukkuu nyt naapurihuoneessa, mutta muuten kaikki on ihan niin kuin aina ennnenkin, hehe.
11. kaupunginosan "komissio" päättää seimipaikoista kesäkuun alussa
Pariisi on jaettu 20 arrondissementiin eli kaupunginosaan, joista jokaisella on oma mairie, kaupungintalo, ja oma maire, "kaupungin"johtaja. Mairiessa päätetään mm. kaupungin seimien hoitopaikoista, paikkoja ei ole kaikille kaupunginosan lapsille, jotan kilpailu arvostetuista seimipaikoista on kovaa.
Seimipaikan saamiseen vaikuttavat mm. vanhempien tulot sekä se ovatko molemmat vanhemmat töissä, milloin lapsi on ilmoitettu jonotuslistalle (yleensä jo raskauden aikana) sekä moni muu mystinen syy. Olemme lähettäneet mairieen, hoitopaikkojen valinnasta vastaavalle madamelle nyt jo useamman kirjeen, joihin olemme tietysti liittäneet myös beben hymyilevän kuvan. Lisäksi olemme soittaneet itkien mairieen ja kertoneet yksityiskohtaisesti "toivottomasta" tilanteestamme. Ilman tällaista draamaa ja pommitusta seimipaikasta voi kuulemma vain unelmoida.
10. kesäkuuta päätös sitten lopulta tehdään. Vain myönteisistä päätöksistä ilmoitetaan hakijoille, eli jos puhelin ei kesäkuun alussa soi, on edessä taas ihan uudenlainen rumba, jos joudumme etsimään tytölle lastenhoitajaa.
On croise les doigts, sormet ristiin ja peukut pystyyn.
Mitä postipaketille lopulta tapahtui?
Yleisön pyynnöstä kerron tässä, miten pakettiseikkailumme jatkui.
Raivostuminen ei postissa oikeastaan auta, koska postivirkailijoilla on (usein toistuviin) valituksiin valmis vastaus: "Me emme ole missään yhteydessä postinjakajiin, he ovat töissä aivan toisessa yksikössä". Kirosanoja voi heittää kuinka paljon haluaa (kokeiltu on...) mutta vastaus on aina sama: "Madame, en valitettavasti voi auttaa, jos haluatte tehdä valituksen soittakaa numeroon päläpälä ja lähettäkää kirjattu kirje osoitteeseen päläpälä."
Tällä kertaa olimme niin kypsiä tilanteeseen, että päätimme tehdä valituksen - vaikka Ranskassa tuntuukin usein siltä, että valituksen tekeminen on tehty aina ja kaikkialla mahdollisimman vaikeaksi, ettei kukaan vain vahingossakaan viitsisi ryhtyä hommaan.
Soitimme postin valitusnumeroon ja valitimme oikein olan takaa. Langan toisessa päässä oleva nainen valitteli tapahtunutta, mutta kertoi, ettei hän oikeastaan voi tehdä asialle mitään, koska ei tiedä, kuka postinjakajamme on. Suositteli kuitenkin "seuraavalla kerralla" lähettämään kirjatun valituskirjeen osoitteeseen päläpälä...
Jouduimme siis soittamaan paketin lähettäjälle ja pyytämään häntä lähettämään paketin uudestaan läheiseen postiimme. Paketti saapui postiin viiden päivän kuluttua toukokuun erilaisten pyhä- ja välipäivien takia.
Odotan innolla, että törmään postinjakaamme ala-aulassa ja voin kertoa hänelle suoraan, miten paljon hän on piristänyt tylsää elämäämme, hehe.
Kiitos jatkoraportista :)
Ah, Ranska. Ilmeisesti siellä postikin annetaan ihan random vastaantulijan kuljetettavaksi, ja postinjakoalueita ja palkkalistoilla olevia työntekijöitä ei ole , koska heitä ei voi mitenkään jälkikäteen löytää!
Niinpä :D
Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.
Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com
Seuraa minua Bloglovinissa.
