Entä jos perfektionismi onkin pelkkää pelkoa?

"Olen perfektionisti, pyrin kaikessa täydellisyyteen." "Olen vain niin ylpeä, etten voi esitellä muille puolitiessä olevia taitojani."

Tämän tyylisiä lauseita kuulee usein julkkisten haastatteluissa - ja joskus myös omassa päässä. Jollain kummalla tavalla ne edelleen hyväksytään merkkeinä ahkeruudesta ja menestyksestä.  

Mutta mitä perfektionismi lopulta on? Täydellisyyteen pyrkimistä vai pelkoa siitä, että joku näkee, että hups, et taidakaan olla sen täydellisempi kuin kukaan muukaan?

Sosiologi Brené Brown puhuu kirjassaan Daring Greatly (Uskalla haavoittua, suom. Leena Siitonen, Basam Books, 2013) häpeän ja perfektionismin suhteesta. Hänen mukaansa perfektionismi on voimissaan nimenomaan elämämme niillä osa-alueilla, joissa pelkäämme eniten häpeää. Perfektionismi on kuin tonneja painava suojakilpi, jonka takana kuvittelemme, että jos näytämme täydellisiltä, työskentelemme täydellisesti ja elämme täydellistä elämää, voimme välttää kritiikkiä ja naurunalaiseksi joutumista. Loppujen lopuksi perfektionismi on siis vain perinteistä pelkoa siitä, että joku satuttaa meitä.

Ja koska perfektionismia pidetään edelleen jonkinlaisena merkkinä upeasta elämästä, Eat, Pray. Love - kirjan (Omaa tietää etsimässä, suom. Taina Aarne, Otava 2007) kirjoittaja Elizabeth Gilbert kutsuu perfektionismia "haute couture -peloksi", "peloksi, jolla on tyylikkäät kengät jalassa".

Itse tunnen vuosien taistelun jälkeen päässeni vihdoin irti perfektionismin naurettavasta, elämää kutistavasta otteesta - taiselussa hienointa oli muuten huomata, ettei minkäänlaista "taistelua" edes tarvita, kun uskaltaa edes hetkeksi päästää irti täydellisyyden illuusiosta ja antaa asioiden vain mennä.

Toivon, että uskallan pitää perfektionismin tonnikilven poissa ympäriltäni myös, kun bebe astuu kuvioihin, ja saan yrittää olla hänelle jonkinlainen malli kokonaisesta, haavoittuvaisesta ihmisestä.

Tässä vielä upean Brené Brownin ajatuksia perfektionismista:

PS. Jatkan seuraavassa postauksessa juttua perfektionismin ja mahdollisimman hyvään suoritukseen pyrkimisen eroista.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat