Mitä vikaa perfektionismissa on?

Tässä jatkoa perfektionismi-jutulleni...

Perfektionismi ei ole sama asia kuin halu tehdä parhaansa. Innostuminen ja omaan parhaaseen suoritukseen pyrkiminen ovat välttämätön osa työstä nauttimista. Jos kaiken tekee vain vasemmalla kädellä hutaisten, eikä millään ole mitään väliä, elämästä katoaa maku, värit ja maisemat.

Perfektionisti keskittyy kuitenkin itsen sijaan muihin: mitä muut ajattelevat minusta/suorituksestani/ulkonäöstäni?

Kirjailijan työssä eron tuntee välittömästi: ulkokohtaisesti mietitty, perfektionismin kautta kirjoitettu teksti on onttoa eikä lopulta kosketa ketään, kun taas sisäisen äänen avulla tuotettu, omalla parhaalla taidolla kirjoitettu teksti voi ärsyttää, olla muiden mielestä huono tai turhakin, mutta ainakin se on olemassa aitona kokonaisuutena. Myös kritiikin vastaanottaminen on minusta huomattavasti helpompaa, kun tiedän tehneeni oman parhaani ja seuranneeni omaa näkemystä. Väittäisin, että muiden kuvitteellisten toiveiden ja ajatusten kautta kirjoitettu teksti ei menestyessäänkään tuota samaa tyydytystä kuin aito, haavoittuvainen oman hengen tuote, heh.

Täydellisyyttä ei  - varsinkaan taiteen alalla - ole olemassakaan, mutta varmaa on se, että perfektionismin kautta sitä ei saavuteta. Perfektionismin koko ajatushan pohjautuu pelkoon ja piileskelyyn - ja taiteen koskettavuus taas vaatii ehdotonta haavoittuvaisuudelle altistumista, rohkeutta astua muiden eteen ja kertoa totuus. Vähän niin kuin rakkaus...

Tässä linkki Vesa-Matti Loirin hienoon tulkintaan Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä -biisistä viime perjantaisesta Vain elämää-ohjelmasta:

http://www.nelonen.fi/uutiset/viihde/1742678-vesa-matti-loirin-kaihoisa-ihmisten-edessa-hurmaa-muut-artistit

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat