La CAF - la caisse d'allocations familiales, Ranskan perhetuista (lapsilisät, asumistuet, toimeentulotuet jne) vastaava organisaatio. Huoh.

Itse asiassa CAF on Ranskan paperisodassa ollut usein se helpoin vastustaja, mutta tällä kertaa he heittivät meille kyllä todella kovan haasteen.  

Ennen kesää minulta vaadittiin yllättäen syntymätodistusta toisesta lapsestani. Ihmettelin vaatimusta kovasti, koska minulla on vain yksi, viime lokakuussa syntynyt lapsi.

Ihmetystä lisäsi vielä ennestään se, että huomasin tämän "toisen lapseni" kantavan mieheni nimeä (kaikki etunimet ja sukunimi)  ja syntyneen noin kuukautta ennen tytärtäni viime vuoden syyskuussa...

Lähetin CAFille ystävällisen viestin, jossa kerroin tilanteen todellisen laidan ja pyysin heitä korjaamaan tiedot järjestelmässään. Vastaukseksi minulle todettiin tylysti, että on tapahtunut virhe ja minun on maksettava CAFille 2415 euroa.

Ööh, rehellisyys maan perii vai miten se meni...

"Voitte hakea maksun peruutusta, mikäli toimitatte meille mahdollisimman nopeasti avopuolisonne palkkakuitin viime vuoden syyskuulta", ilmoitti postilaatikkoon elokuun lopussa kolahtanut kirje. Pistimme tietenkin palkkakuitin nopeasti postiin. 

Seuravalla viikolla postilaatikossa odotti uusi kirje, joka muistutti minun olevan CAFille edelleen velkaa 2415 euroa. "Maksakaa mahd nop, heti kiitos näkemiin."

Sitä seurasi toinen kirje, jossa pyydettiin puolisoni palkkakuittia viime vuoden marraskuulta (en tiedä, valitsiko joku nämä kuukaudet täysin randomisti vai mistä oli kysymys...).

Mies alkoi tutkia papereitaan ja huomasi kauhukseen, että oli juuri marraskuussa vaihtanut työnantajaa ja joutunut lähettämään silloisen asuinpaikkamme CAFiin (joka ei siis tietenkään mitenkään voi toimittaa papereita uuteen CAFiimme) alkuperäiset palkkakuitit molemmilta työnantajilta juurikin marraskuulta.

Seurasi kiroilua ja hiusten repimistä.

Mutta luovuttaa ei paperisodassa Ranskassa saa. "Sitä ne juuri toivoo", toistelimme toisillemme, kun mies soitti entiselle ja nykyiselle työnantajalleen saadakseen uudet kopiot viime marraskuun palkkakuiteista.

Nykyinen työnantaja toimitti palkkakuitin heti seuraavana päivänä perille, kun taas entinen jemmaili sitä tietokoneellaan viikon verran. Kun mies soitti kysyäkseen, missä kuitti viipyi, hänelle vastattiin: "Ai, hyvä kun soititte, aioin juuri huomenna kopioida sen ja laittaa ylihuomenn postiin." 

Mies päätti lähteä itse hakemaan kuittia. 

"No saitko sä sen?" kysyin illalla, kun rättiväsynyt mies raahautui ovesta sisään. 

"Voinko mä istua hetkeksi alas..."

Työnantajan pääkonttori oli muuttanut ja mieheni oli päätynyt kävelemään tunnin verran Pariisin intiaanikesän hikisiä katuja vain saapuakseen pääkonttorin juuri sulkeutuneiden ovien eteen liian myöhään.

"Ei luovuteta, huomenna mennään sinne yhdessä, haetaan paperi, kopioidaan se läheisessä kopiopaikassa ja pistetään postiin saman tien."

Niin siis lopulta teimme, ihme kyllä kopiointikin onnistui ja nyt paperit ovat vihdoin postissa. Toivomme parasta. Toivomme, että posti ei ole lakossa ja että kirjekuori ei mystisesti avaudu,  tyhjene tai katoa matkalla.

Pariisilaisilla ei muuten kovinkaan usein ole vapaa-ajan ongelmia.

Vapautunutta viikkoa kaikille! :)