Ranskalaisia ei näe humalassa heilumassa

Seitsemäntoista Pariisin-vuoden aikana en ole törmännyt yhteenkään. En örisevään humalaiseen kadunkulmassa tai sammaltavaan kaveriin kotibileissä tai baarissa. Ja silti alkoholia on tarjolla Ranskassa lähes kaikkialla, viinit ja viskit saa lähikaupasta hyvinkin edullisesti ja aperitiivi-illanistujaisia järjestetään kavereiden kanssa harva se viikko.

Kun ranskalaiset ystäväni pääsevät kasvotusten suomalaisen juomakulttuurin kanssa, reaktio on aluksi huvittunut, mutta pidemmän päälle epäuskoinen ja hämmentynyt. Ranskassa olisi mahdotonta kuvitella, että esimerkiksi työkaverit näkisivät toisensa niin tiukassa humalassa, että silmät samenisivat ja puhe paksuuntuisi.

Ehkä salaisuus Ranskassa on sama keskitien kulkeminen kuin ruokakulttuurissakin. Kaikki on sallittua - alkoholia voi juoda vaikka joka päivä - jos tuntee omat rajansa, ei juo itseään selvään (heh) humalaan ja menetä kasvojaan. Sillä nimenomaan siitä minun kokemukseni mukaan Ranskassa on kyse, jos ei osaa hallita juomistaan: on vähän kuin teini, joka ei vielä osaa käyttäytyä. Se on noloa ja pilaa maineen...

Kommentit (3)

Vierailija

Tähän joutuu kyllä toteamaan, että ehkä "ranskalainen" pitäisi vaihtaa "pariisilaiseksi". Itse olen nähnyt riittävästi myös niitä humalaisia ranskalaisia, jotka eivät kadulla kovin suoraan kulje ja joille tulee yhtäkkiä niin sanotusti huono olo.

Mutta sellaista "vedetään lärvit" -mentaliteettia ei kyllä Ranskasta taida löytyä, se on totta, eikä tämä humalassa örveltäminen ole yhtään niin tavallista kuin meillä Pohjolassa. Onneksi!

Vierailija

Kaksi vuotta Pariisissa asuneena olen samaa mieltä kuin blogin kirjoittaja. Näin kyllä epävarmasti hoipertelevia juoneita ihmisiä, mutta he eivät halunneet siitä minkäänlaista huomiota. Siinä se ero onkin. Juodaan ja hoiperrellaan, mutta ei siitä ylpeillä työpaikalla seuraavina päivinä.

Olen opiskellut sekä Suomessa että Ranskassa yliopistossa ja siellä minulla oli paljon helpompi toteuttaa omia juomatapojani. Sain olla raittiina jos ei huvittanut juoda ja join kun huvitti. Suomalaisen sosiaalisen juomispaineen jälkeen todella ihanaa.

Korttelimme kadunmies piti myös hyvät tavat kunniassa. Oli kännissä, mutta ei koskaan häirinnyt ulkopuolisia. Nukkuin urheilukaupan ovisyvennyksessä, sillä omistaja oli palkannut hänet siihen sen jälkeen kun kaupassa oli yöllä ollut ryöstö.

Vierailija

En tunne henkilökohtaisesti yhtään ranskalaista ja ensimmäisenä mieleeni putkahtikin tunnettu filmitähti Gerard Depardieu, joka on ilmoittanut naukkailevansa sivistyneesti 14 pulloa viiniä päivässä. Mutta ilmeisesti herralla pysyy mopo käsissä, ekä näkyvää humalatilaa ole. Siitähän tässä on ilmeisesti kyse.

Tämäkin kirjoitus kommentteineen on on hyvä, mutta jokin tässä henkii mennyttä maailmaa. Kliseistä asetelmaa, joka on ollut täysin totta vielä 20 vuotta sitten. Mutta, mutta... pysähdyin miettimään, koska olen viimeksi nähnyt umpihumalassa olevan ihmisen täällä. Suoraan sanottuna -en muista. Tosin on sanottava, etten enää kulje viikonloppuisin kaupungilla. Miehen kanssa ollaan joskus oltu leffassa ja pubissa. Pubeissa istuu ihmisiä, mutta kukaan ei ole humalassa. Tosin lähdemme yleensä kotiin jo n. 23.00.

Veljen tytöt ovat nyt 19v ja 21v. Molemmat naukkailevat melko reippaasti viiniä, siideriä ja breezereitä. He ovat raportoineet bileistään, että "kännissä ei saa olla, se on junttia". Iso osa nuorisosta on täysin raittiita. Tuo on mielestäni kaksipiippuinen asia, sillä tästä herää kysymys, että onko tullut muita aineita alkoholin tilalle. Toivottavasti ei.

Työpaikan pippaloissa en muista kenenkään sekoilleen ympäripäissään (täysin eri meno oli vanhoissa työpaikoissani vielä 1980 ja 1990-luvuilla). Jos mopo llähteekin käsistä, niin ei sillä ainakaan rehennellä. Ei tosin taivastellakaan, mutta naureskellaan kahvitilassa ja töppääjä istuu vaivautuneena, korvat punaisena.

Omakin juomiseni on perhe-elämän myötä lipunut nk. "eurooppalaiseen suuntaan". Tämä tarkoittaa sitä, että varsinainen kännääminen on jäänyt, mutta tilalle astunut aikaisempaa tiheämpi alkoholin käyttö. Perjantaisin ruuvaamme punaviinipullon auki ja saunan päälle siideriä. Kiloja pukkaa ja saa napata päänsärkylääkkeitä viikonloppuaamuisin. Vaikka voin kehua, etteivät lapseni juurikaan näe minua humalassa, niin oma alkoholinkäyttö häiritsee itseäni aiempaa enemmän. Olen viettänyt tipattomia kuukausia ja suunnitteilla on pysyvämpi muutos.

Tilastot tukevat näkemyksiäni. Vahvojen viinojen (joita kuitenkin yleensä nopeisiin kaatokänneihin tarvitaan) kulutus on romahtanut. Viinan juojat ikääntyvät. Kyseessä on yleensä 60+ vuotiaat, jotka viinaa enää viitsivät kitata. Nuoremmat ovat vähitellen siirtyneet miedompiin juomiin. Keskiolut on lähes syrjäyttänyt A-oluen.

Rantalomakohteissa saa humalaista suomalaista hakea suurennuslasilla. Britit ovat jo aikaa sitten napanneet kyseenalaisen kunnian lomakohteiden örveltäjinä. Kannattaa viedä ranskaiset ystävät Kreikan ja manner-Espanjan kesälomakohteisiin katselemaan menoa niin loksahtaa suomalaisten tekemiset oikeisiin mittasuhteisiin.

reippaiden lasten äiti

 

 

 

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat