Ranskan posti on ihan omanlaisensa arkinen kidutusmuoto

Pari viikkoa sitten olimme odottaneet tärkeää pakettia saapuvaksi jo kauan. Olin istunut kotona suurimman osan päivästä beben kanssa, ettei paketin toimitus vain menisi ohitse.

Keskiviikkopäivän iltana avasin postilaatikkomme ulos lähtiessämme (Ranskassa postilaatikot ovat siis kaikki yhdessä kerrostalon ala-aulassa), ja huomasin pakettikortin saapuneen. Potinjakaja ei ollut voinut toimittaa pakettia perille, koska en "ollut paikalla". Olin kuitenkin ollut kotona koko päivän. Jakaja ei siis vain ollut halunnut kiivetä viidenteen kerrokseen ilman hissin avustusta -  mikä on tavallaan ihan ymmärrettävää - voisihan tosiaan käydä niin, etten olisikaan kotona ja posteljooni-raukka olisi urheillut ihan turhaan.

Pakettikortissa pyydettiin valitsemaan netissä (muuten upean edistyksellistä toimintaa postilta!) uusi toimituspäivä, jolloin varmasti olisimme paikalla. Naputtelimme seuraavan päivän päivämäärän netin lomakkeeseen ja jäimme odottelemaan pakettia saapuvaksi. Torstaipäivä kului, mitään ei kuulunyt, olin taas istunut kotona aivan liian kauan aivan turhaan. Kun lopulta päätin lähteä kitisevän lapsen kanssa ulos, odotti postilaatikossa iloinen yllätys: "pakettia ei voitu toimittaa, koska ette ollut paikalla". Se oli siis haettava läheisestä postista.

Niin.

Suomalainen voisi ehkä nopeasti ajatella, ettei postissa asioimisesta paljon vaivaa ole. Mutta Ranskassa - ainakin Pariisissa - asuva tietää toisin. Jonotus voi pahimmillaan lähipostissamme kestää jopa tunnin, vaikka kyseessä olisi siis vain tylsä paketin hakeminen. Paketin, jonka postinjakaja olisi varsin hyvin voinut toimittaa perille jo kahteen otteeseen...

Tällä viikolla tämä sama kuvio toistui kohdallamme jo kolmannen kerran alle vuoden sisällä. Päätimme siis  netin toimituspäivän varaamisen lisäksi liimata postilaatikkoon tarralapun, jossa pyysimme postinjakajaa ystävällisesti kiipeämään ylös saakka, koska olimme varmasti kotona koko päivän. Kiitos, kiitos, s'il vous plaît.

Illalla postilaatikossa odotti taas tuttu kortti: vous étiez absent (ette olleet paikalla).

Mutta jännittävin yllätys oli kuitenkin se, kun vihdoin pääsin postivirkailijan juttusille lähipostissamme. Hän ilmoitti paketin lähteneen takaisin lähettäjälle, koska olimme netissä valinneet jo kaksi kertaa toimituspäivän kotiin ja olleet valitsemanamme päivänä poissa kotoa...

Tämmöisiä ajatuksia tänään...

Kommentit (2)

Vierailija

No voi ei! Pakko kertoa verrokki viime viikolta. Itse tilasin lapsille piikkarit toissaviikolla ja viime viikon alkupuolella tuli kännykkään tekstiviesti, että "paketti on noudettavissa". Siwan asiamiesposti on n. 4 km päässä. Hurautin auton kanssa pihalle ja näytin tekstiviestiä kännykästä. Myyjä otti paketin hyllystä ja veti ajokortin viivakoodinlukijasta läpi. Nimikirjoitus elektroniseen tauluun ja menoksi.

Mutta muutoin keväinen Pariisi vaikuttaa ihanalta paikalta. Suosittelisitko Pariisia alakouluikäisten lasten kanssa viikoksi matkaavalle?

reippaiden lasten äiti

Vierailija

Ai kauhea. Minulla olisi pinna pimahtanut siellä postissa ihan totaalisesti.

 

 

Nyt jäi kiinnostamaan paketin lopullinen kohtalo... ja se, mikä on Ranskassa paras tapa reagoida kuvatun kaltaiseen tilanteeseen.

Pitääkö huutaa pää punaisena että "Nyt (valikoituja kirojsanoja) se paketti tähän ja vähän sassiin, vaikka itse sen kipittäisit lähettäjältä hakemaan, sinä surkea virkailijanmitättömyys. Mihinkään en tästä tiskiltä poistu ennen kuin pakettini saan!!! (Lisää valikoituja kirojsanoja...)" 

Vai tuleeko olla nöyrä ja anteeksipyytelevä ja pahoillaan kun on aiheuttanut postilaitokselle niin paljon vaivaa, mutta josko kuitenkin on mahdollista ehkäkenties saada paketti vielä takaisin jotenkin?

 

Minä kyllä arvelen, ettei se laiska posteljooni ole viitsinyt ensinkään kantaa pakettia edes mukanaan, vaan jättää teille ja muillekin vain pakettikortteja.

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat