Ranskassa pitää hoitopaikasta alkaa taistella jo ennen lapsen syntymää.

"Nyt äkkiä se seimihakemus sisään, tehän olette jo kuukauden myöhässä!" ystäväni selitti minulle viikko sitten.

Seimipaikkaa pitää tosiaan Ranskassa alkaa varata heti kun kuusi raskauskuukautta on tullut täyteen. Ja mikäs sen mukavampaa: edessä on paperisota osa 5608.

Ne jotka ovat tutustuneet pariisilaistuneen amerikkalaistoimittaja Pamela Druckermanin kirjaan Kuinka kasvattaa bébé - vanhemmuus Pariisin malliin (Siltala, 2012, suom. Terhi Vartia), tietävätkin, että seimi on Ranskassa lastenhoitopaikka numero yksi. Seimi on edullinen, siellä on terveellistä, hyvää ruokaa, pätevät hyvin koulutetut hoitajat, ja se takaa hoitopaikan lapselle 3-vuotiaaksi saakka.

Äitiysloma kestää Ranskassa keskimäärin kaksi - kolme kuukautta lapsen syntymän jälkeen ja sen jälkeen äidin on palattava iloisesti sorvin ääreen. Hoitopaikka on siis hyvä olla selvillä melko ajoissa. Isyysloma on toistaiseksi Ranskassa vain yhteensä 14 päivän mittainen.

11.kaupunginosassa, jossa me asumme, on yhdeksäntoista kunnallista seimeä, mutta myös vauvoja syntyy paljon, eikä seimipaikkoja valitettavasti riitä kaikille. Lisäksi on yksityisiä seimiä ja tietenkin yksityisiä lastenhoitajia, jotka hoitavat muutamaa lasta kotonaan.

Seimipaikan saamiseen vaikuttavat tulot, vanhempien työtilanne (jos molemmat vanhemmat eivät ole töissä, on paikkaa erittäin vaikea saada), perheen lapsiluku ja varmasti moni muu mystinen kiemura, josta en edes tiedä mitään. Moni tuttavaperhe on kannustanut meitä kirjoittamaan esimerkiksi ns. itkukirjeen seimen johtajalle, jossa selitämme, kuinka äärimmäisen tärkeä seimipaikka juuri meidän lapsellemme on ja kuinka karmea tilanteemme ilman sitä olisi. Seimeen kannattaa kuulemma myös mennä paikan päälle "kyynelehtimään".

Kunnallisen seimipaikan hakemus täytetään kaupungintalolla ja siihen tulee liittää vanhempien verotus- ja palkkatodistukset, todistus asuinpaikasta, todistus raskaudesta ja lapsen syntymän lasketusta ajasta, todistus henkilöllisyydestä sekä valtiolta saaduista sosiaalituista. Lapsen syntymän jälkeen on syntymätodstus tietenkin toimitettava mahdollisimman nopeasti kaupungintalolle.

Paperien keräilyyn meni meiltä muutama viikko, mutta nyt "dossier" on vihdoin jätetty. Seuraava vaihe on hakemusten jättäminen yksityisiin seimiin sekä kyynelehtimisesitysten ja -kirjeiden valmistelu...

Jännä nähdä, miten tarina jatkuu...

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat