Bebe sai paikan läheisestä seimestä.

Kuudennella raskauskuukaudella alkanut taistelu on nyt - vuotta myöhemmin - ohi. Tyttömme saa aloittaa aivan kulman takana olevassa seimessä syyskuussa.

Kuten olen aiemmin kertonut, Ranskassa kunnallisen hoitopaikan saaminen lapselle on todellakin kiven alla, asiasta päättävää kaupunginvaltuutettua on pommitettava kirjeillä ja puhelinsoitoilla, on selitettävä, miksi juuri oma lapsi tarvitsee hoitopaikan, miksi koko elämämme suistuu täydelliseen kaaokseen ilman seimipaikkaa... Paikan saamiseen vaikuttavat myös vanhempien työtilanne ja tulotaso.

Seimi - ranskaksi siis crèche - on todella suosittu hoitomuoto lapsille ennen kolmen vuoden iässä alkavaa "koulua". Seimeen otetaan lapsia 2,5 -kuukauden ikäisestä alkaen (oma tyttömme on onneksi seimen aloittaessaan jo lähes 11-kuinen).

Seimen suosio perustuu koulutettuun henkilökuntaan (joka siis on nimenomaan valinnut lasten kanssa työskentelyn jo opintovaiheessa, eikä esimerkiksi hoida lapsia vain koska ei saa muuta työtä), tarkasti suunniteltuun ohjelmaan ja hyviin aterioihin hehe. Hoitajia on seimessä oltava yksi viittä alle kävelyikäistä lasta kohti ja yksi kahdeksaa kävelyn jo hallitsevaa lasta kohti.

Kunnallinen seimi on myös edullinen hoitomuoto, jonka hinta määräytyy vanhempien tulojen mukaan. Seimi on yleensä auki aamukahdeksasta iltaseitsemään.

Ranskalaisten kuulee usen korostavan myös sitä, että lapset oppivat seimessä "la vie en communauté", yhteisöllistä elämää. On tärkeää, että lapset oppivat jo pienestä pitäen elämään yhdessä muiden kanssa.

Odotamme nyt siis innolla tapaamista seimen johtajan kanssa, jota varten tarvitaan tietenkiin taas iso kasa erilaisia papereita.... Aaaargh.

Mutta sitä ennen: champagne! Santé!

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat