Mitä oikein tapahtui?

Tiistai 21.10. 2014 klo 13.00

Minulla on aika verenpaineen ja vauvan monitoring-tarkkailuun synnytyssairaalassa. Olen tilannut taksin, joka kaartaa alaovemme eteen tasan sovittuun aikaan.

Kuski ei huomaa että olen syystakkini alla raskaana, ja kommentoi piikikkäästi lyhyttä matkaani: "No sinne olisitte kyllä voinut kävelläkin".

Verenpaineeni on lähtenyt tosiaan nousuun kaksi viikkoa aikaisemmin ja raskausmyrkytysepäilysten takia en ole saanut tehdä muuta kuin jaella sohvalta ohjeita miehelleni - sekä ajaa kaksi kertaa viikossa taksilla synnytyssairaalan tarkkailuun.

Kävelen hitaammin kuin korttelin 86-vuotias leidi. 

Tarkkailussa makailen puolen tunnin ajan tutkimuspöydällä "rentona", kun vauvan sydänääniä kuunnellaan ja minun verenpaineeni mitataan viiden minuutin välein. Paineet ovat edelleen liian korkeat parin viikon lääkekuurista huolimatta ja edellisessä virtsakokeesta löytyi myös proteiinia. Vauvan sydänäänet ovat ok, mutta kätilö päättää silti soittaa päivystävälle lääkärille ja kysyä, mitä pitäisi tehdä, kun laskettuun aikaan on vielä kaksi viikkoa.

Lääkäri päättää ottaa minut sairaalaan sisään siltä seisomalta. Synnytys on käynnistettävä joko tänä iltana tai seuraavana aamuna.

Huippuystävälliset kätilöt iskevät käteeni nimelläni varustetun (hupi?-) rannekkeen ja ohjaavat minut ruusunpunaiseen huoneeseen numero 502, jossa on prinsessaparveke.  Istun sängylle ja lähetän miehelleni viestin töihin. Kohta pieni tyttömme on täällä....

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat