Kuuma kylpy ennen aamunkoittoa

Torstai 23.10. klo 4.00

Epiduraalia ei voida iskeä selkään ennen kuin kohdun suu on auennut 3-4 cm. Jostain syystä kohdun suu ei minun kropassani suostu yhteistyöhön ja on nytkin auki vasta pari senttiä.

Puoli viideltä uusi kätilö ehdottaa, että menen vielä tunniksi istumaan kuumaan kylpyyn. Lämmin vesi auttaa kestämään supistuskipuja ja tunnin kuluttua kohdun suun pitäisi olla tarpeeksi auki, jotta epiduraali voidaan antaa.

Istun lämpimään veteen ja lasken, että tuntiin mahtuu vielä 20 minuutin supistusta. Kyllä ne vielä kestetään, jos kipu sen jälkeen loppuu. Hengitän syvään ja yritän hakea supermeditatiivisen tahdonvoimani (=sisun?) jostain syvältä sisältä. Kuuma vesi tekee hyvää, ja selviän kuin selviänkin voittajana tunnin koettelemuksesta.

Puoli kuudelta raahaudun lopulta synnytyssaliin, missä viiksekäs anestesialääkäri alkaa tutkia selkänikamiani. Istun korkealla pöydällä ja kätilö pitää minua kädestä. Jalkani tärisevät oudon hallitsemattomasti.

"Onko teillä kylmä?" kätilö kysyy, mutta tärinä johtuu todennäköisesti vain väsymyksestä.

Epiduraali tulee todella tarpeeseen, tuntuu, että voimat alkavat todella olla lopussa. Viiksivallu heittää muutaman vitsin ja iskee sitten piikin selkänikamien väliin. Jossain vaihessa hän osuu ikävästi luuhun ja saan tutustua jälleen ihan uudenlaiseen kipuun.

"Teillä on nikamien välissä hyvin pieni tila, madame", viiksimies selittää, mutta saa lopulta puudutuksen paikoilleen.

Sitten minua kehotetaan vain rentoutumaan ja jopa nukkumaan vähän. Teen työtä käskettyä ja miehenikin palaa omaan huoneeseemme lepäämään hetkeksi.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat