Katse kohti tähtiä

Torstai 23.10 klo 9.30

Epiduraalista ja supistuksia voimistavasta oksitosiinista huolimatta kohdunsuu aukeaa todella hitaasti. Kun se on 4 cm auki, kätilö huomaa beben lähteneen laskeutumaan väärin päin, kasvot kohti taivasta. "Kyllä se meidän lapsi on", jaksan vielä vitsailla tähtiä tiirailevasta bebestä, vaikka pieni alkaakin selvästi jo väsyä taisteluun. Sydänäänet hidastuvat supistusten aikana, ja vaikka ne palaavatkin entiselleen niiden välissä, lääkäri päätyy lopulta sektioon.

Sairaanhoitaja kysyy, pelottaako leikkaus minua. Vastaan, että ei oikeastaan, pääasia, että lapsi saadaan terveenä ulos.

Minut kärrätään viereiseen leikkaussaliin ja mieheni käsketään ulos. Puudutus alkaa turruttaa jalkoja entisestään. Leikkaussalin kattolampusta näen itseni makaamassa alastomana leikkauspöydällä kädet sivuilla kuin ristiinnaulittu. Yritän hengittää ja ajatella, että pahin on nyt ohi, kun anestesialääkäri virittää näkösuojan minun ja kattolampun väliin.

Mutta kun kirurgi alkaa leikata minua, tunnen kauhukseni leikkauksen kivun puudutuksesta huolimatta! Alan kiemurrella ja voihkia tuskasta, kuulen anestesialääkärin ihmettelevän, miten minuun voi vieläkin sattua, ja lopulta minut nukutetaan muutamaksi minuutiksi kokonaan.

Kun herään, kätilö ojentaa kasvojeni viereen pienen tytön. Olen puudutuksesta, nukutuksesta ja kivusta sekaisin, enkä oikein osaa reagoida edessäni olevaan pieneen olentoon - joka lennätetäänkin heti viereiseen huoneeseen isänsä luokse.

Keräilen ajatuksen pätkiä aivojen poimuista, ja yritän käsittää, mitä on tapahtunut.

Meillä on nyt pieni tyttö.

Kommentit (6)

Vierailija

Paljon, paljon onnea!

Kiitokset myös synnytyskertomuksesta, tämähän oli oikea jännäri jolle piti käydä kurkkaamassa jatkoa vähän väliä. Itselläni oli vähän samantapainen synnytys, todella pitkään tehottomia mutta kivuliaita supistuksia, avautuminen jämähti neljään senttiin ja viimein päätettiin leikata vauvankin takia. Mutta tuo sinun kokemasi kipuaistimus itse leikkauksessa jäi onneksi pois, hui sentään :(

Tervetuloa maailmaan, pieni tyttö :)

Katja

Vierailija

Huh, miten pelottava tuo leikkauksesta kertomasi yksityiskohta.Tuohan on juuri se, mitä ehkä jokainen alitajunnassaan pelkää - ettei kivunlievitys tepsikään. Ja joillekin tosiaan käy noin. Olet urhoollinen, selvisit hienosti tästä koettelemuksesta. Mikähän ihme meni pieleen, kun tunsit kivun - eikö ainetta annosteltu riittävästi? Toivottavasti asia käydään hyvin läpi esim. psykologin kanssa, tuollaisestahan voi jäädä pelkotiloja. Paljon onnea, Kira, ja kivuttomampaa jatkoa vauvan kanssa!

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Kiitos kommenteista ja tuesta! Sain tosiaan onneksi jutella psykologin ja kirurgin kanssa leikkauksista ja siitä mikä meni pieleen. Puudutus on aina melkoista tasapainoilua etenkin, kun kyseessä on keisarinleikkaus - vauva oli jo ennen leikkausta väsynyt ja siksi nukutusta pyrittiin välttämään viimeiseen saakka. Kaikkea hyvää sinulle!

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat