Täysikuu tarkoitti nyt huhtikuussa juutalaista pääsiäistä pessahia, ja olimme valmistautuneet syömään perinteistä pääsiäisateriaa perjantai-iltana.

Torstai-ltana huomasimme vuodon keittiön putkissa. Jääkaapin takana oli iso lammikko vettä, ja lisää tuli koko ajan. Ranskassa jokainen asunto huolehtii omista putkistaan eikä koko talon putkiremonteista ole kuultukaan, mikä on sinänsä ehkä vähän outoa; naapuri voi hoitaa omia putkiaan surkeasti ja vesivahinko lähteä sitten leviämään koko taloon. No, maassa maan tavalla...

Sinnittelimme yön kuppien ja kippojen kanssa, joita tyhjentelimme vuorotellen, ja aamulla saimme onneksi hyvämaineisen putkimiehen paikalle jo aamusta. Hyvä maine on tärkein pointti putkimiestä valittaessa Pariisissa, huijareita riittää niin paljon, että hyvä ja luotettava ammattilainen on kultaakin arvokkaampi.

Kun vuotanut putki oli saatu kuntoon, mieheni soitti ja kertoi, että hänen isoäitinsä oli juuri kuollut.

Pessah-ateria muutti siis muotoaan, ja pääsiäisjuhla vaihtui hautajaisvalmisteluiksi. Ranskassa - ja erityisesti juutalaisessa perinteessä - kuolleet haudataan hyvin nopeasti, ja hautajaisia vietetään jo parin päivän kuluttua.

Kaiken keskellä kuuntelin Princen musaa ja mietin miten elämä yllättää, vaikka haluamme niin kovasti kuvitella kontrolloivamme kaikkea.