Tänä syntymäpäivänä vanhenin

Peilistä katsoo joku muu. On syntymäpäivän aamu ja olen selvästi vanhempi kuin vuosi sitten. Silmien alla on tummansininen aavikko ja pulleat silmäpussit. Koko naama tuntuu valuvan uhkaavasti kohti kaulaa.

Vieressä naurava vauva vaikuttaa puolestaan sitäkin energisemmältä.

En pitkään aikaan ole joutunut käyttämään näin paljon meikkiä vain näyttääkseni siltä, ettei kuolema ole tulossa korjaamaan minua juuri tänään. Syynä muuttuneeseen ulkomuotoon on tietenkin harvinaislaatuisen vuoden aikana kasautunut ekstraväsymys sekä bebe, joka on parin viikon ajan jälleen alkanut herätä nälkäisenä syömään noin neljän aikaan yöllä.

Kaksi viimeistä yötä on taas ollut pitkiä ja ehjiä, joten toivoa kuitenkin on.

Sitä odotellessa on vain tartuttava meikkisiveltimeen ja huulipunaan...

PS. Kuvassa näkyy meikkisession lopputulos, silmissä väreilee vielä väsymys, mutta kasvojen väri on jo lähes terve

Kommentit (2)

Vierailija

Hei! Ei näytä yhtään pahalta tuo kuva. Itse sain kaksi lasta ihan peräkkäin ja kasvot palautuivat jossain vaiheessa ennalleen. Hiuksetkin palautuvat, ensin raskausaikana ne ovat paksut, eikä niitä juuri tipu. Kun lapsi on muutaman kuukauden, niin alkaa sulkasato kun kaikki ne hiukset siirtyvät yhtäaikaa lepotilaan, jotka ovat hormonimyrskyn vuoksi pysyneet päässä, vaikka niiden olisi pitänyt tippua tasaisesti. (Tajuaakohan kukaan tätä lausetta). Onneksi olkoon syntymäpäivän johdosta!

Tuo on ihan normaalia, että vauvalle tulee noita kausia nukkumisen kanssa. Mutta kun tietty rytmi on ollut jo vakiintunut, niin vauva kyllä onneksi palaa siihen ennen pitkää. Muistan itse ajatelleeni raskaimpina aikoina, että "viiden vuoden päästä tätäkään showta ei enää ole". Tosin tilalle tulee uudet murheet, mutta asia ja päivä kerrallaan.

Kannattaa yrittää pysyä rauhallisena, vaikka väsyttääkin. Aikanaan huomasin ystäväpiirissäni, että rauhallisilla, laiskanletkeillä äideillä oli hyvinnukkuvat, rauhalliset vauvat. Tempperamenttisilla, vilkkailla ja nopeasti reagoivilla äideillä vauvatkin olivat rauhattomampia. Myös äidin unirytmillä on iso merkitys, sillä äiti ohjaa huomamattaan vauvaa. Illanvirkkujen äitien vauvat kukkuvat yömyöhään ja aamuvirkkujen äitien vauvat heräävät aikaisin. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja molemmat vauvat heräsivät aikaisin. Parhaimmillaan jo 5.30. Eivät siis syömään, vaan heräsivät kokonaan ja ottivat aamu-unet vasta n. 9.00. Herrajumala miten poikki olin.

Tsemppiä!

reippaiden lasten äiti

 

 

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat