Torstaina sain viettää tyttöjen iltaa rakkaan ystäväni Jaanan luona.

Kuten sanottua ystävyys humahtaa ulkosuomalaisten kesken usein nopeasti syvälle, ja jo parin tapaamisen jälkeen voidaan olla analysoimassa oman elämän vaikeitakin kuvioita. Niin nytkin. 

Vaikka olemme tunteneet toisemme tämän tyttöviisikon kanssa jo melko pitkään, on silti jännä huomata, miten tiukka luottamus omiin maannaisiin on. Harvan ranskalaisen kaverin kanssa olen täällä käynyt yhtä syväluotaavia keskusteluja kuin suomalaisten.

Torstain keskustelut liittyivät tällä kertaa ulkomaille muutamisen syihin ja siihen miten ulkosuomalaisiin suhtaudutaan Suomessa ja toisaalta Ranskassa. Olemmeko, niin kuin joku oli ystävällisesti kaverilleni ilmoittanut, "luusereita", jotka ovat lähteneet pakoon, kun eivät ole saaneet elämäänsä kasassa Suomessa, vai kenties kuten tuttavani Ranskassa asuva teatteriohjaaja Tiina Kaartama sanoi, ulkopuolisuuden tunteesta kärsiviä nuoria, jotka lähtevä ulkomaille, jotta saisivat tunteelleen vihdoin jonkin järkevän syyn...

Itse taidan olla Tiinan kanssa samoilla linjoilla...

Toisaalta meille suomalaisille tulee usein ongelmia ranskalaisessa työelämässä, koska työkulttuurimme on erilainen: ranskalaiset keskittyvät enemmän suhdetoimintaan, kun taas suomalainen miettii vain edessä olevia tehtäviä.

Masentava väliinputoajafiilis iskee helposti, kun ulkomailla on vietetty yli kymmenen vuotta ja oma identiteetti on hukassa jossain kahden maan välissä. Siksikin nämä suomiranskasekakielen, salmiakkikätköjen ja naistenlehtivaihtarien illat ovat kullanarvoisia.

 

 

Kommentit (11)

Reippaiden lasten äiti

Lisään vielä tähänkin kommentin. Tuo kattaus ottaa itselleni niin pahasti silmään. Melko kalliit ja Suomessa arvostetut Paratiisi-lautaset on pöydällä ja sekalaiset retkeily-ruokailuvälineet sikin sokin vaaleanpunaisten servettien vieressä tai päällä. Kartiolasit jokaisella eri kohdassa, kuten kuoharilasitkin. Pöydän keskellä sikin sokin keraamiset ja metalliastiat.

Itse en koskaan kattaisi noin, edes arkipäivän 16.30 kiireiseen ruokapöytään. Paratiisit (meillä Illusiat) pysyvät kaapissa, ellei ole aikaa kunnolla laittaa pöytää. Ruokailuvälineet laitan kaikille samalla tavalla. Arkena kelpaa yhdelle puolelle kaikille ja joskus pelkkä haarukka tai lusikka. En koskaan heittelisi astioita tällä lailla pöytään, jos pöytään tulee yksikin vieras (enkä varsinkaan, jos tiedän jonkun kuvaavan blogiin).

Kerrotko tarkemmin tästä pöydästä ja kattauksesta. Mikä tilanne tuossa oli? Oliko ilta tuossa kohtaa jo "hyvässä vauhdissa" vai onko tuo ranskalaisilta opittu tapa kattaa pöytä vai tarkoituksellinen irtiotto siitä.

En halua olla tarkoituksellinen netti-ilkeilijä, mutta tarina kattauksen takana kiinnostaa, kuten myös ranskalainen kattaus, koska ruokien olen ymmärtänyt olevan viimeisen päälle.

tsup

Hei,

Tässä toinen pariisilainen vastaa. Toisin kuin usein luullaan, ranskalaiset ja pariisilaiset ovat harvoin sisustuskansaa, ja monella on vain yhdet astiat. Samoin kulttuurillisesti esimerkiksi haarukan ja veitsen käyttö on etiketissä Suomea vapaampaa. Suomalainen haarukka-etiketti on muuten Englantilaista perua, ja Ranskassa on oma traditio. Vaikka ruuat usein kuulostavat tosi fancyltä, ja ne syödään toki tapojen mukaan useammassa osassa, on toteutus useinmiten hyvin arkista. Apretif saattaa olla sipsit ja olut, ja alkuruoka puolikas keitetty kanamuna ja vähän sinappia. Jouluateriat yms ovat erikseen kun kattaukseen panostetaan esim kukilla ja sukujen pöytähopeilla.

Kun Suomessa panostetaan objekteihin ja haarukan oikeaan asentoon, on Ranskassa omia tärkeitä sääntöjä kuten: salaattia ei saa leikata veitsellä, shamppanjalasi täytetään max. 55% (eikä 80% kuten Suomessa), itsensä oikeanlainen esittely ja hyvät keskustelutaidot ovat se kaikkein tärkein osa etikettiä, vettä kaadetaan ja tarjotaan aina ensin muille kuin itselle, nainen ei koskaan kaada kenellekkään alkoholia vaan hänen lasinsa täyttö on miehen tehtävä yms yms...eli maassa maan tavalla.

Muutenkin ranskalaiset noin kasiin illalla kestävät työpäivät vetävät veronsa, ja jos saa kaverit koolle dinnerille, kaikki ovat siinä vaiheessa jo niin väsyneitä, ettei kattaus ole ensimmäinen prioriteetti....

tsup

ja vielä lisäys että itse näin kattauksen täysin normaalina arki-illan pöytänä. Samoin "arkipäivän kiireinen 16.30 ruokapöytä" on Ranskassa täysin käsittämätön konsepti. Kukaan ei pääse töistä missään tapauksessa ennen viittä, ja viideltä lähtöä pidetään poikkeuksellisen aikaisena. Ruoka syödään seitsemän tai kahdeksan aikaan illalla.

Reippaiden lasten äiti

Kiitos infosta tsup. Meillä syödään ehkä poikkeuksellisen aikaisin, jopa Suomen olosuhteissa, johtuen jatkoaikatauluistamme. Voi olla, että Suomessa on menty varsinaisessa sisustuksessa piirun verran liian pitkälle. Välillä olen miettinyt itse elämisen ja asumisen jäävän jo lähes sisustuksen jalkoihin. Buumi on vahvistunut entisestään viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Kaunis kattaus on kuitenkin monesti olellinen osa naisten illanvietoissa. "Rennossa" kattauksessa (esim. saunan jälkeinen tarjoilu) on täysin ok laittaa lautaset pinoon ja aterimet yhteen kasaan viereen, servetit haarukan ja veitsen ympärille kietaistuna. Lautaset sopivat kuitenkin aina tilanteeseen ja servetit lautasiin. Vaikka turhaan minä teille muille suomalaisille esitelmöin, kyllähän te tiedätte, miten täällä mennään : - ) Astioita on kaikilla kaapit täynnä ja rumimpia kiikutetaan kirpputoreille. Äidinmaidosta imetyn kattausperinteen lisäksi meillä on ehkä enemmän kaappitilaa kuin keski-euroopassa. Asummehan keskimäärin väljemmin.

Joulupöydän kohdalla meilläkin on menty yli. Katan nykyisin tummansiniselle ja sovitan kaiken siltä pohjalta. Monta naista touhuaa servettien, astioiden, kynttilöiden, kristallien, koristeiden ja anopin ostamien Chippendalien kimpussa. Emme nosta nykyisin enää edes ruokia "pilaamaan" kattausta, vaan ne noudetaan toiselta pöydältä : - ) Joulu onneksi vain kerran vuodessa.

Vierailija

Ei ehkä kaikki suomalaiset toimi näin, sinulla on kyllä kattausasiat hallussa :) Meillä ei ainakaan ole astioita kaapit täynnä jne...

ranskan suomalainen äiti

Ihanaa, että sulla on ulkosuomalaisia ystäviä! Se on niin parasta, kun toinen ymmärtää jo puolesta sanasta.

Mäkin olen suunnilleen sen kymmenen vuotta asunut Ranskassa ja identiteetti on tosiaankin välillä hukassa.
ps. kattauskin vaikuttaa mun makuun ihan täydellisestä

Reippaiden lasten äiti

Juu, se on minulta sitten moro tähän blogiin. Johan kirjoittelinkin : - )

ei kenenkään äiti

Ehkä Suomessa tosiaan ollaan menty piirun jos toisenkin verran liiallisuuksiin kattauksen ja sisustuksen suhteen, jos se on ainoa asia mihin kotimaan mammat kiinnittää huomiota :)

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Nyt vasta pääsin lukemaan näitä kommentteja heh heh. Kiitos vaan nauruista ja pahoittelut ystävälleni Jaanalle, että joutuu lukemaan haukkuja kattauksestaan. ;) Tosiaan tässä blogissa ajatukseni on ollut ennemminkin kuvata elämää Pariisissa sellaisena kuin se minun näkökulmastani esittäytyy, ei niinkään esitellä sisustuslehden tyyliin "täydellisiä" hetkiä. Toki kattaus on minustakin tärkeä osa juhlaa, mutta ehkä tuona iltana, keskellä viikkoa ja stressaavassa elämäntilaneessa, ystäväni oli vain iloinen, että sai jutella rennosti hyvien ystävien kanssa...

<3 Kira

Reippaiden lasten äiti

Ai, nyt tuli jo blogin pitäjäkin nauramaan kommenteilleni. Minkä minä sille voin, että ne servetit ovat hirveät.

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat