Hei,

Uskon, että ymmärrän mitä tarkoitat mukavuusalueella. Asun itsekin ulkomailla, itseasiassa Pariissa. Välillä tulen miettineeksi kuinka paljon ulkomailla asuminen opettaa ja millaisia taitoja saa kun on mukavuusalueensa ulkopuolella. Itse olen saanut ja oppinut paljon rentoutta ja uskomattoman määrän stressinsietokykyä. Samoin en hetkahda oudoistakaan tapahtumista - jotenkin katsoo vain miten käy. Toisina hetkinä ajattelen taas, että on vain yksi elämä, ja lopussa en tule saamaan mitään suurta palkintoa siitä että on ollut niin sopeutuvainen. Mukavuusalueen ulkopuolella olo kun on tiettyä uhrautumista. Välillä mietin millaista olisi elämä Suomessa perheen ja lapsuudenystävien ympäröimänä ja valtaväestöön kuluvana...

Edellinen kommentoija otti kirjoituksen mielestäni vähän kärkkäästi. Elämässä on paljon haasteita ja hetkiä jolloin on laitettava itsensä likoon ja on vaikeaa. Vaikeassa tilanteessa vastentahtoisesti olo ja mukavauusalueen konsepti ei  ole sama. Mielestäsi kirjoituksessasi kuitenkin nimenomaan puhutaan tilanteesta jolloin on itse päättänyt haastaa itsensä ja koittaa vaikeampaa vaihtoehtoa helpomman sijasta.

Hei,

Luulen, että meillä ulkosuomalaisilla suomalaisuus pysyy aina sisällämme ja että ympäristö myös olettaa meidän pysyvän samanlaisina ja kannustaa siihen (vaikka myös paikalliset tavat on omaksuttava). Luulen, että on helpompaa omaksua stereotypia kuin yrittää taistella stereotyyppejä vastaan. Esimerkiksi kaverini, joka on suomalaisittain tummahiuksinen (tumma maantienvärinen) sai kuulla kommenttia, että on kyllä vaaleahiuksinen ja päätti lopulta muuttua blondiksi (koska kaikki suomalaisethan ovat pitkiä blondeja...). Samoin on helpompi sanoa, että "eihän täällä ole edes kylmä", kuin "kamala kun on kylmä", johon aina saa vastauksen, että eihän suomalaisilla voi olla kylmä...

Ulkosuomalaisena sitä voi välillä tuntea itsensä vähän väliinputoajaksi: maassa, jossa asuu on aina "se ulkomaalainen", mutta toisaalta Suomessa on "se ulkomailla asuja". Ja ainakin omalla kohdallani olen ymmärtänyt ystäviltäni, että ulkomailla asuminen koetaan huviksi ja saavutukseksi vaikka todellisuus onkin yleensä rutiinia kaukana perheestä ja ystävistä. On vaikea selittää, että joka viikko tulee mietittyä mitäköhän siellä koto-Suomessa tapahtuu ja että onko jo tippunut aivan kärryiltä ja että muistaako kukaan muuta kuin oma äiti, että olen vielä olemassa.

Pointtisi mukavuusalueesta koskee luultavasti kaikkia ihmisiä, jotka viettävät joulunsa muiden kuin omien vanhempiensa ja sisarustensa seurassa. Ulkomailla ulkomaalaisten seurassa sen huomaa erityisesti, koska suomalaista joulurauhaa ja rentoa joulupuuhastelua ei niin tunneta.

Ensi jouluksi Suomeen!