Uskalsin vihdoin palata bikram-joogatunnille

Oksettaa. 40-asteinen huone tuntuu jo nyt liian kuumalta. Miten olen ikinä voinut selvitä tästä tunnista hengissä?

Makaan mintunvihreällä joogamatolla ja tuijotan bikram-joogasalin tuttua kattoa. Edellisestä tunnista on 14 kk. Niiden aikana on tapahtunut kaikenlaista, kroppa on kuin jyrän alle jäänyt. Viisi kuukautta sitten en jaksanut edes kävellä korttelin ympäri, nyt edessä on 90 minuuttia tiukkoja jooga-asanoita 40 asteen lämmössä.

Juon vielä kulauksen vettä. Otetaan hetki kerrallaan. Hengitellään. Kun nyt kerran joogatunnilla ollaan...

Tunti alkaa. Vieressäni hikoilevat ensikertalaiset katsovat ihmeissään, kun väännän itseni kummallisesta asennosta toiseen. Kroppa tuntuu muistavan kaiken. Vain polvet ovat edelleen todella kipeät.

"Bikram-jooga puhdistaa kropan ja mielen", opettaja sanoo ja on oikeassa.

Tuntuu kuin kaikki viime kuukausien stressit ja vaikeudet valuisivat hien mukana pois.

Yllättäen juuri pää jaksaa tunnin hyvin, ehkä synnytyksen ja sen jälkeisten haasteiden takia bikram-tunti tuntuukin tauon jälkeen helpommalta kuin ennen...

Viimeisessä savasanassa silmistä valuu pari kyyneltä. Pakko myöntää, että olen ylpeä itsestäni.

Namaste.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat