Järkyttyneen, hiljaisen lauantain jälkeen valoisampi sunnuntai. Syysaurinko paistaa Pariisissa niin kirkkaasti, että lopulta kukaan ei pysty noudattamaan viranomaisten suositusta pysyä sisätiloissa.

Kun lauantaina lähes kaikki ravintolat, baarit ja kahvilat olivat joko kiinni tai täysin tyhjiä, tänään Pariisi syttyi jälleen elämään. Ihmisiä oli meidän 11. kaupunginosassa - kolmen iskupaikan korttelissa - alkuillasta kaikkialla. Perheitä, vanhuksia, lapsia, terassit täynnä illallistavia tai aperitiivioluista nauttivia pariisilaisia. 

Kävelemme iskupaikoille, joita on vaikea enää edes erottaa kukka-ja kynttilämeren alta. Bataclan-teatterin edusta on suljettu liikenteeltä ja jalankulkijoilta, mutta suoja-aitojen edessä on monta muistoalttaria.

Tunnelma on erilainen kuin Charlie Hebdo- ja Hyper Cacher -iskujen jälkeen, sillä Pariisi on saanut edellisiäkin kovemman iskun suoraan sydämeen, mutta silti usko valon ja vapauden voittoon on horjumaton. Pariisi on vapauden symboli, tasavallan arvot -  vapaus, veljeys, tasa-arvo, mutta myös rakkaus, ilo, leikki, kulttuuri, keskustelu ja huumori - ovat totta, niitä on puolustettava. Muuta ei voi. Kauhu ja terrori eivät saa voittaa.

FLUCTUAT NEC MERGITUR on Pariisin tunnuslause ja nyt osuvampi kuin koskaan ennen. 

Paris est libre - Pariisi on vapaa. 

PS. Jostain syystä valokuvien lisääminen ei tänä viikonloppuna ole toiminut blogialustalla, laitan tänne kuvia mahdollisimman pian

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat