Ja kiltteydellä tarkoitan nyt liiallista muiden miellyttämistä, en aitoa ystävällisyyttä, joka varmasti ennemminkin luo kuin tuhoaa elämää.

Puhuimme pari viikkoa sitten Pariisin ulkosuomalais-posseni kanssa miellyttämisen tarpeesta ja siitä, miten voi vajota niin syvälle muiden tarpeiden miettimiseen, ettei enää osa vastata yksinkertaisimpiin itseään koskeviin kysymyksiinkään. "Mitä haluat juoda?" "Ööh... en tiedä, mikä nyt siinä on sulle helpoin ottaa esiin." "Minkä elokuvan haluaisit nähdä?" "Ööh, han sama, päätä sinä."

Mietimme, johtuuko tämä muiden miellyttäminen ja muiden tarpeiden "arvailu" suomalaisuudesta ja pohjoismaisen vaatimattomasta "enhän minä mitään tarvitse"- kulttuurista vai jostakin muusta.

Oma miellyttämisen tarpeeni alkoi romuttua vasta, kun tajusin, että jos en ole aidosti oma itseni, kerro mielipiteitäni ja mieltymyksiäni, en oikeasti ole läsnä kenenkään kanssa, kukaan ei oikeasti saa tietää, kuka olen, eikä silloin voi syntyä kohtaamista, ystävyyttä tai mitään muutakaan aitoa. Jos päätösvastuun sysää aina muille, on helppo jäädä uhrin rooliin ja kritisoida lopputuloksia. On myös vastapuolen aliarvioimista, jos kuvittelee voivansa tietää, mitä hän haluaa kuulla.

Olen vaikean synnytyksen jälkeen käynyt terapiassa läpi erityisesti yhtä hetkeä: Sairaalan huone on täynnä ihmisiä, ystäviä ja tuttuja, joita en ole kutsunut paikalle. Olen kuolemanväsynyt (ja lakananvalkoinen - tämän huomaan vasta valokuvista myöhemmin), toivon vain, että vieraat lähtisivät pois. Mutta vieraat juttelevat niitä näitä omista suunnitelmistaan ja kuulumisistaan, tuntuvat unohtavan täysin olevansa sairaalassa katsomassa uutta äitiä ja lasta. Hymyilen ja vastailen viimeisillä voimillani kysymyksiin, vaikka mieli tekisi vain huutaa, että lähtekää pois.

Kun huone on lopulta tyhjä, totean miehelleni, että koko kuvio oli minulle liikaa, olen liian väsynyt.

Tunnin kuluttua olen jo uudestaan leikkauspöydällä sisäisen verenvuodon takia.

Jos jotain positiivista kokemuksesta pitää hakea, se on sisäisen "älyttömientilanteidensieto-mitan" lopullinen täyttyminen. Miellyttämiseen ei enää ole tarpeeksi voimia. Jäljelle jää vain minä ja omat epätäydelliset mielipiteeni.

Tässä linkki Wikihow:n käytännöllisiin (englanninkielisiin) ohjeisiin, joiden avulla liiallisesta muiden miellyttämisestä voi päästä eroon:

http://www.wikihow.com/Stop-Being-a-People-Pleaser

Rentoa lauantai-iltaa kaikille!

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat