Ajatuksia Robin Williamsin kuolemasta ja mielenterveyden merkityksestä.

"Miten noin hauska mies voi olla noin onneton?" monet kyselivät näyttelijätähti Robin Williamsin traagisen kuoleman jälkeen eilen.

Usein kuitenkin nauru nousee pelosta, herkkyys haavoittuvaisuudesta. Meissä kaikissa on tuhansia eri sävyjä: voimme siirtyä ilon huipulta epätoivon syövereihin, eikä kukaan ole ihmisyyden tai inhimillisyyden yläpuolella. Jokaisessa elämässä on valoa ja varjoja, rakkautta ja pelkoa, onnistumisia ja suuria pettymyksiä - ja kaikkea siltä väliltä.

Fyysiseen terveyteen keskitytään usein antaumuksella, mietitään ruokavaliota ja parhaita liikuntamuotoja - ja se onkin tärkeää myös mielenterveyden kannalta - olisi kuitenkin hienoa, jos voisimme avoimemmin keskittyä myös mielenterveyden ylläpitämiseen.

Mitkä asiat tekevät hyvää sinun mielellesi? Mistä löydät aitoa iloa? Saatko tukea perheeltäsi ja ystäviltäsi? Uskallatko kertoa läheisillesi mitä oikeasti tarvitset?

Ja toisaalta: uskallatko kohdata läheisesi, jakaa ilot ja hyvät hetket ja tarvittaessa tukea heitä aktiivisesti?

Lisätietoa mielenterveydestä ja sen hoidosta saa täältä: http://mtkl.fi/

Mielenterveyden ongelmista puhuminen on erityisen tärkeää, koska toisin kuin fyysisiin ongelmiin niihin liittyy usein suuri määrä häpeää, joka lisää jo valmiiksi vaikean tilanteen tuskaa. Pimeydessä ja hiljaisuudessa häpeä saa rauhassa kasvaa yhä suuremmaksi peikoksi. Valossa ja avoimuudessa se taas menettää voimansa.

Pyritään siis rokeasti kohti aitoa avoimuutta; ainoastaan haavoittuvaisuuden kautta voi löytää todellisen yhteyden myös muihin.

Tässä lopuksi yksi rakastamistani kohtauksista Robin Williamsin elokuvasta Good Will Hunting.

Olemme enemmän kuin pimeät hetkemme. It's not your fault.