Afrika goes nuts

Palasin Mosambikista viikonloppuna. Sielu täynnä ihmetystä, haikeutta, huolta, mutta myös kiitollisuutta ja hyvää mieltä. Viikko oli täynnä mahtavia kohtaamisia. Suurin yllätys oli huumorintajun samankaltaisuus riippumatta siitä, oliko kyseessä korkeasti koulutettu kielitatoinen vaiko rapistuneessa ruokomajassa elelevä lukutaidoton vanhus. Sydämen sivistys ja äitiyden syvimmät huolet sekä ilot ovat samat olosuhteista ja kulttuurista huolimatta. Vanhan isoäidin ajatukset olisivat voineet olla oman isomammani tai äitini – tai myös omani.

Katselin myös ihaillen naisten keinuvaa, rentoa askellusta pään päällä olevien painavien kantamusten kanssa. Sitä ryhtiä ja kropan kannattelemista me epätoivoisesti yritämme omaksua kalliisti pilates-tunneilla.
Opin myös isoäidin ruoanlaittoa: oman viljelmän maapähkinät hakataan isossa, korkeassa huhmareessa ja kuoret siivilöidään niinikorissa vatkausliikkeellä, joka näytti maailman yksinkertaisemmalta, muttei sujunut itseltäni lainkaan. Kookospähkinän liha raastetaan. Pähkinäraasteet keitetään avotulella kookosvedessä ja sekaan silputaan maniokan lehtiä. Keitos kaadetaan maniokan juuresta rouhittujen rakeiden päälle. Maistui ihanalta, maniokan lehdet melko samalta kuin pinaatti. Raaka rouhe tosin tuntui hampaissa kiviltä. Mutta oli takuulla ravitsevaa. Ja kaikki tämä tapahtui pihalla kaislamaton päällä kanojen köpötellessä vieressä, käkättävän isoäidin vieraanvaraisessa seurassa. Jolla on vähiten, antaa vähäästäänkin iloiten. Miten on meidän laita?

Haasteita siellä toki piisaa: aliravitsemus, lukutaidottomuus, perheväkivalta, tyttöjen aikaiset avioliitot ja raskaudet 12-vuotiaasta alkaen, tolkuttoman pitkät koulumatkat, kolera, malaria jne.

Niin kliseeltä kuin se kuullostaakin, on koulutus ainut tie ulos köyhyydestä ja kurjuudesta. Siitä oli mahtavana roolimallina Plan-järjestön paikallinen tiedottaja Eunice. Hurmaava, kielitaitoinen, vahva nainen ja kolmen lapsen äiti. Hänen alaisensa kutsuivat häntä suurella kunnioituksella ja rakkaudella Tsunamiksi, me suomalaiset annoimme hänelle toisenkin lempinimen: Miss Mosambik. Kuva kertoo miksi ?

Matkan varsinaista antia ja tuntemuksia näkyy Maikkarilla: Plan ilta lapselle 11.10.klo 20.00

Kommentit (2)

emmi

Tervetuloa kotiin!
Täytyypä katsoa taas tuo plan ilta,niin pääsee matkaasi mukaan:)

Outi Maattanen

Tuosta afrikkalaisten naisten tavasta kantaa kaikki tavarat paan paalla: he aloittavat treenaamisen suunnilleen samaan aikaan kun oppivat kavelemaan. On aika hellyttavaa nahda pienen tyton kantavan ihan pikkuista mukillista vetta paan paalla ja aiti kavelee vieressa isomman kuorman kanssa.
Vaikka tama on kaytannollista Afrikassa, niin tosiasiassa naisilla on usein selkavaivoja vanhemmiten. Talla tyylilla kantaminen kay myos niskan paalle. Joten, kylla se pilates on parempi vaihtoehto...

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat