Aikamatka

Kävin juontokeikalla Mikkelissä. Seuraneitinä oma äiti. Ekaa kertaa kahdestaan yli 20 vuoteen. Ihanaa ja haikeaa. Miten vuosikymmenet hujahtavatkaan nopeasti…
Vanha kotikaupunki. Niin tuttu ja niin muuttunut. Miljoona vihreän eri sävyä luonnossa, järvi-Suomi kauneimmillaan.
Ajelimme katselemassa vanhan kodin lisäksi myös muita vanhoja lempparipaikkoja. Kenkäveron pieteetillä entisöity pappila tuotti kuitenkin pettymyksen ruoan suhteen. Keittiömestari elää selvästi vielä light-uskossa. Vetistä ja mautonta meininkiä...onneksi miljöö oli niin henkeäsalpaavan kaunis, että vierailu jäi silti plussan puolelle.

Aamun aloitin juoksulenkillä. Tuomet tuoksuivat, asfaltti säkenöi ja korkokengistä jähmeät kintut vertyivät. Kotimatkalla päätimme vielä koukata Otavan kautta ja käydä kurkkaamassa vanhaa kesämökkiäkin. Uskomatonta, miten 30 vuoden jälkeen tunnistaa jokaisen mäennyppylän ja muistaa miten alikulkusillan kohdalla huhuili aina kaikua odotellen. Luonto oli tosin tässä ajassa muuttunut niin, että saarta tuskin enää oli olemassakaan. Päivittelimme vedenpaisumusta…nytkö on kaikki jäätyneet savolaiset sulaneet…it´s called global warming…
Pakko oli vähän kevennellä tunnelmaa huumorilla, oli niin järisyttävän haikeaa tehdä aikamatka omaan lapsuuteen.
Kotona vetäisin treenikamat päälle ja painuin salille. Millekään lempparitunnille en enää ehtinyt, mutta teinpähän punttitreenin ja venyttelyn päälle. Olo taas turvallisesti oma. Ei tässä elämässä loppujen lopuksi mitenkään hullusti käynyt. Pikku- Raxu taitaisi tunnistaa itsensä edelleen.

Kommentit (10)

Hilkka

Onnittelut upeasta asenteesta. Olen karppauksen alkutaipaleella.
Olisin tutustunut aikaisempaan blogiisi, mutta en löytänyt sitä täältä netin ihmeellisestä maailmasta. Onko vielä luettavissa ja mikä osoite?

emmi

Hei!

Varasin keti kirjastosta terveys&ruoka kirjan ,studio 55 ohjelmanne innoittamana.Ymmärrän tuntemuksesi,muutimme lapsuuteni maisemiin 6 vuotta sitten,sinne olen tiedostamatta aina kaivannut,tosin sanon aina, että sielä on koti missä on perhe.Ihmettelen miten vasta nyt menet käymään lapsuutesi maisemissa?Eikö lapsesi ole halunnut nähdä kaunista synnyin seutua?Tosin jos siellä ei asu enään sukua ym niin ei kai sitä tule lähdettyä.Olen taas päässyt vauhtiin tässä vähähiilari jutussa:) Jes!
Mahtavaa päivää kaikille.emmi

raakel lignell

Hilkka, tervetuloa seuraamaan blogiani!
Löydät kaikki aiemmat blogit kun klikkaat kalenterista sinisenä näkyviä päiviä kulloisestakin kuukaudesta :-)

Emmi, hienoa, että vähähiilarius taas toimii :-)
Olen toki käynyt Mikkelissä lasteni kanssa paljonkin niin kauan kun vanhempani siellä asuivat, mutta viimeiset 14 vuotta on hujahtaneet siivillä ja tosiaa, kun ei läheisiä siellä, niin eipä ole tullut käytyä. Lapsuuteni kesämökin rannassa en kyllä ole käynyt 30 vuoteen...oma mökki Bromarvissa ja siellä vietetty viimeiset 20 vuotta tiiviisti...
Aurinkoa ja energiaa päiviisi! Kiva jos saat intoa myös kirjasta! Uskon niin!

Christa

Heips Raakel.
Itse olen ollut vhh:lla ja olen saannut painoa pois noin 25kg, vielä voisi lähteä toiset 25kg pois! Nyt meinaa taas alkaa herkut maistumaan :( Onneksi katsoin Studio 55 jossa esiinnytit Antin kanssa ja löysin tämän sun blogin jota olen selaillut tänään. Nyt kun olen lukenut noita sun blogi kirjotuksia niin musta tuntuu, että saan uskoa niistä ja yritän olla tarkempi hiilareiden kanssa. Nyt saa jätski ja suklaa "demonit" ;) kyytiä. Sä olet huippu esimerkki meille painon kanssa kamppaileville. Hyvää alkavaa kesää sulle:)

Kirsi Hölttä-Koivunen

Hei Raksu,
Otavan ranta... siellä tuli opittua uimaan ja meni iilimatokin silmään...hypittiin laiturilta veteen...
Se oli joskus 1972 kai... voi niitä aikoja...
Upea muutos sulla, katselin sen ohjelman äsken.
Hyvää kesää koko perheelle,

Kirsi

raakel lignell

Christa, jee, mahtavaa!! Hienoa, kun saa olla innostamassa muita! Yhdessä mennään :-)

Kirsi, voi niitä aikoja tosiaankin...mihin ne vuosikymmenet on hujahtaneet...tytöntylleröinä nautittiin huolettomista kesistä. Siellä ne on meillä rakennusaineena elämän koulussa <3 ihanaa kesää myös kaikille teille!!
Raxu

Anis Nissinen

Heipat vaan sinne onnistumisen ihanaan oloon. Katselin noita kuviasi ja kylläpä säihkyt ja loistat kuin aurinko. Itsellä ylikilot vaivaa ja pitäisi saada niskasta kiinni mutta kun ei voimat riitä. Vaivojakin on jo kilojen myötä.verenpaineesta rikkoutuneeseen polveen mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Sinulle onnea kaikkeen mihin ryhtynetkin ja tuntuu ihan sille että aloitatpa mitä vaan niin kaikki onnistuu.. On se vaan niin kun ihmisellä on sisällä hyvä olo niin se loistaa ulkoisena kauneutena myös. Iloista kesää toivottelee Anis.

Hellevi Otamo

Ihanaa Raksu! Oli kiva nähdä muutoksesi. Onnea eteenpäin. Muistan nuoren tytön ja sutjakkaan, kun makasi hierottavana Mikkelissä.

raakel lignell

Anis, kiitos kaunis sun viestistä! Elämä on täynnä ylä-ja alamäkiä. Jokaisen kohdalla tulee ne oikeat hetket tehdä muutoksia, mutta sille täytyy olla aikaa ja henkisiä voimavaroja. En itsekään olisi aiemmin tässä onnistunut. TOivon, että löydät sen oman kipinäsi ja alat tekemään valintoja paremman olon puolesta. Aurinkisia päiviä sinulle!

Geta, ;-) <3

Hellevi, miten uskomatonta, että kuulen sinusta!! Juuri viime viikolla juteltiin äidin kanssa sinusta, kun käytiin Mikkelissä isän haudalla :-) Olit edelläkävijä monessa asiassa!! Ihanaa kesää!

T. Raxu

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat