On hyvä välillä istua alas että sielu pysyy tahdissa mukana. 

Hyviä ajatuksia, ihana aikuinen nainen.

Kynttilöiden valoa ja lämpöä!

Hyvä ja rohkea kirjoitus! Ilman herkkyyttä ja heikkoutta ei voi olla vahvuutta. Omien voimien ja energian jakaminen oikein on taitolaji, mutta hyvinvoinnin edellytys. Kalenteri tulee helposti täytettyä liian täyteen silloin kun on voimissaan, mutta se kostautuu myöhemmin. Tyhjiä omia päiviä kalenteriin! Tämä on hyvä muistutus meille kaikille. Kiitos kirjoituksistasi Raxu ja iloa loppuvuoteen!

Itse palailen vastaavissa tilanteissa Antti Heikkilän ja sinun raxun remppa kirjan pariin. Se eka kirjasi oli todella kiva, motivoiva ja ihmisläheinen. Siinä minun vinkkini hyvään ravintoon ja tasapainoon. Meidän aikuisten ei tarvitse enää  jatkuvasti olla joka uudessa asiassa mukana, tarkoitan noita liikkumisjuttuja. Tasapaino löytyy hyvästä ravinnosta ja mukavasta peruselämästä. Ihanaa joulunodotus aikaa.

Itse palailen vastaavissa tilanteissa Antti Heikkilän ja sinun raxun remppa kirjan pariin. Se eka kirjasi oli todella kiva, motivoiva ja ihmisläheinen. Siinä minun vinkkini hyvään ravintoon ja tasapainoon. Meidän aikuisten ei tarvitse enää  jatkuvasti olla joka uudessa asiassa mukana, tarkoitan noita liikkumisjuttuja. Tasapaino löytyy hyvästä ravinnosta ja mukavasta peruselämästä. Ihanaa joulunodotus aikaa.

Luen juttujasi kuin suoraan omasta elämästäni  samoja kamppailuja, iloja ja suruja ja eteenpäin mennään kuin höyry veturi. Välillä hymyssä suin ja välillä itku silmässä mutta se on totta että jos vain jaksaa tuon ravintopuolen pitää suht ruodussa jaksaa aina paremmin

Kivaa syksyä ja kiitos että ed. jaksat kirjoitella blogia

Kipu on osa elämää, eikä elämä ole lainkaan aina reilua,

toteavat jotkut asiantuntijat...

Yksilön haaste on suhtautua objektiivisesti näihin 'vääryyksiin', kohdata ne sekä muokata vääryyksistä tosiaisoita hyväksymällä rikkauksia.

Ei ole helppoa, eikä kaiketi ole tarkoituskaan olla, mutta haasteellista toki.

T. Minna etelästä

Hei Raksu,

on hyvä, että tuot esille elämäntaparempan vaikeuden - vaikka kuinka tietää mitä pitäisi tehdä ja miten ei pitäisi elää, niin aina ei vaan jaksa. Ne vanhat mallit surun, väsymyksen, pettymyksen, ärsytyksen ja kiireen sietämiseksi kumpuavat  niin syvältä selkäytimestä. Ja tässä tilanteessa käsi valitsee kuin huomaamatta sitä hiilarihöttöä - ja ärsytys vain kasvaa. Enkö vieläkään opi?

Omassa elämäntapamuutoksessani kipuilen säännöllisesti samojen juttujen kanssa. Vaikka välillä tie on niin selkeä ja suora kulkea, ruokavalinnat menee nappiin päivätolkulla ja treeni kulkee, niin koko ajan olkapäällä vaanii edelleenkin se pikkupiru odottamassa sopivaa hetkeä. Sitä hetkeä, jolloin se alkaa kuiskia väsyneelle mielelle, että ota vaan niitä entisiä herkkuja....ja eihän siinä mitään jos pystyisin ottamaan vain vähän. Joskus pystyn, joskus en.

Oleellisinta lienee se, että on valmis itse pohtimaan ja tutkimaan omia reagointimallejaan, näiden kanssahan me entiset ylipainoiset joudumme usein tekemään töitä koko loppuelämän. Pelko siitä, että entinen elämä vielä nappaa otteen ja alkaa viedä mennessään on välillä todella suuri. Normaalipainoisen ihmisen voi joskus olla todella vaikea ymmärtää näitä haasteita, mutta meille ne ovat todellisuutta.

Levollista sunnuntain jatkoa ,

ystävällisin terveisin M

Kiitos kirjoituksestasi minunkin puolestani! Samojen asioiden kanssa itsekin kamppailen, tosin sinä olet huomattavasti pidemmällä saavutustesi kanssa.

Helmikuussa itse oloni kohennuksen aloittaneena heinäkuulle meni hyvin, elokuukin vielä rämpien. Syys-lokakuut ovat menneet kaikkea nopeaa hiilaria mässäten. Vedenjuonti, hedelmät ja vihannekset ovat täysin jääneet. Nyt tuntuu jo housun vyötäisillä. Stop! Pakko katkaista tämä kierre.

Minä olen syyttänyt, siis huonon itsekontrollin lisäksi, stressaavaa ja kiireistä syksyä, pimeyttä, ja tavallaan kuitenkin myös tekemisen puutetta. Tekemistä olisi kyllä ollut, muttei voimia tehdä.

Liikkunut olen enemmän, kuin koskaan. Tämä tarkoittaa työmatkapyöräilyä, jonka aloitin maalis-huhtikuussa ja vielä jatkan. Tuntuu sekin pakkopullalta, joten pulla maistuu.

Kunpa saisin itsenikin kuvailemaasi hyvän ravinnon energiaa tuovaan mielentilaan.

Mukavaa ja positiivista syksyä Sinulle Raakel ja sydämellinen kiitokseni, että jaksat tätä blogiasi pitää !

Heippa Raxu! Tutun kuuloisisa ajatuksia. Tuli vain mieleeni sellainenkin pointti, että olisiko hyvä hellittää. Lopettaa tauoton syömisien ja liikkumisen miettiminen. Uskon että ne sinulta sieltä selkärangasta jo löytyy- Sallivampi asenne, niin ei maistu puulta ja ei tule sitä kielletyn hedelmän houkutusta.

Ja elämäntaparemontissakin tulee sallia itselleen aikoja, jolloin ei vaan jaksa huvita tai kiinnosta. Sitäpaitsi pitsa ja irtokarkit on maailman parhaita herkkuja kohtuudella nautittuna. Mielikin tarvitsee välillä semmoista hemmottelua. Uskon, että kaikki minkä syöt onnellisena ja hyvällä mielellä ei voi sinua vahingoittaa. Päinvastoin.

Rakastetaan, kunnioitetaan ja arvostetaan itseämme. Tilataan välillä se pitsa ja syödään pussillinen karkkeja. Hyvällä mielellä. Olemme ansainneet myös sen. Sitäpaitsi kaikkea ei aina tarvitse ansaita. ;)

Hyvää oloa ja mieltä syksyyn. Joulua kohti. :)