Armoton aurinko

Kirkas paiste. Vihdoin!
Tätä on toivottu hartaasti kuukausitolkulla. Mikä siinä on, että kun sitten vihdoin maisema kylpee valossa, tekeekin mieli käpristyä peiton alle piiloon…
Kotikin näyttää pelottavan pölyiseltä, toisaalta ikänäkö pehmentää sitä järkytystä.

Kuulun ihmisiin, joille syksy on energisintä aikaa, uuden alku ja elämä mahdolisuuksia täynnä.
Jouluun saakka mennä porskutan kesä-akuilla ja fiilistelen kynttilä-kauden lumoa. Tammi-helmikuukin menee iloiten hiihdosta ja useimmiten kirpsakasta pakkasesta. Silti odotan kipeästi aurinkoa, kevättä ja kesää. Mutta kirkkauden koittaessa valtaakin olotilan lievä järkytys. Nytkö pitäisi olla super-energinen, iloinen ja puhkua tarmoa?

Aiemmin elämässä olen paennut väsyä ja alakuloa syömiseen tai pikku hiprakkaan. Pari viime vuotta olen lääkinnyt kaikkia vaivoja liikunnalla. Nyt aion elää tunteet tunteina, puuduttamatta niitä ruoalla, mutten myöskään pakene koviin jumppamääriin. Kunnioitan kehon viestiä. Se taitaa olla välillä viisaampi kuin itsepäinen mieli. Kun väsyttää, pitää levätä. Kun itkettää , kannattaa itkeä. Niin tein eilisen päivän. Tänään olen puhunut pari maraton-puhelua rakkaiden ihmisten kanssa istuen terassilla auringossa. Ja ikävöiden 20-vuotiasta päivänsankaria, jonka kapalon väri on tällä kertaa intin harmaa.

Ikävä ei ole ainoastaan ikävä asia. Se kertoo siitä kaikkein tärkeimmästä ja suurimmasta, rakkaudesta.
Annetaan auringon valaista ja kyynelten kastella, niin puhkeaa paras kevätsato!

Kommentit (7)

Tarja

Komppaaan sinua Raxu! Minäkin odotan aina kevättä ja valoa, mutta niin vain käy, että aurinko jotenkin paljastaa kaiken sen mihin on hämärän tullen piiloutunut. Aurinko on armoton, mutta kuitenkin kodin pölyisyys on hoidettavissa oleva juttu. Esikoiseni oli armeijassa viime syksynä ja joutui sen lopettamaan kesken, kärsittyään unettomuudesta. Äidin huoli oli suuri, se ikävä, se avuttomuus. Nyt asiat ovat paljon paremmalla tolalla.
Selätän auringon antaman haasteen, siivoan, mutta en vielä tänään, ehkäpä jo huomenna.

Tanja

Hei Raakel ja onnea uudesta elämäntavasta!

Pakko on kysyä: voitko "käsi raamatulla" vannoa, ettei sinua ole kuitenkin ns. lihavuusleikattu esim GBP- tekniikalla?

raakel lignell

Tiina,

KIITOS!

Tarja,

Levollista, huolivapaata pääsiäistä sinulle! Ihanaa, että asiat paremmin <3

Tanja,

En ole mainitsemastasi hommasta edes kuullut...mitään leikkauksia tai vippaskonsteja en ole käyttänyt. Ruokavalioa ja liikunta, that´s it!

Nautinnollisia pyhiä kaikille!

<3
Raxu

Poppana

Kylläpä kosketti, kun puet tunnoiksi omat ajatukseni auringosta. Tuntuu, että kaikki muut nauttivat täysillä ja itse haluaisi vaan paeta peiton alle liian kirkasta, kaiken paljastavaa aurinkoa. Kiitos rehellisyydestäsi <3

Terhi

Ihana kirjoitus!

Myös minulla on hieman kaksijakoiset tunnelmat keväästä. Rakastan valoa yli kaiken, mutta silti ahdistun siitä, että yhtäkkiä pitää olla tarmokas, menevä ja AVOIN, kaikin tavoin. Paljastaa kaikelle kansalle itsensä, kotinsa ja lähestulkoon jokainen ajatuksensakin. Olla suurennuslasin alla. Eihän se todellisuudessa ihan näin radikaalia ole, mutta jotenkin koen helpotusta aina syksyllä, kun saa taas kaivaa sen suojakilven päälleen ja vetäytyä omaan maailmaansa. Jännä juttu.

IHANAA JA TUNTEIKASTA KEVÄTTÄ SINULLE,

Terhi

Eija

Moi. Olen itse huomannut saman tuosta kevästä, siitä saa energiaa on lunta maassa tai ei. Valoisampaa kun lumi on maassa.
Raxun esimerkkiä koitan seurata. Olen aloittanut taas kuinkahan monennen kerran yrittään lauhtua. Olen ollut nyt viikon ollut vähä hiilihydraattisella. Teen työkseni hälytystyötä, ja olen itse sairaanhoitotyön ihminen. Uskon nyt jo viikon jälkeen että tämä tosissaan laihduttaa. Olen erilainen liikkumiseni kanssa, kuin raxu sinä. Itseäni häiritsee paljon ohjaajan virheet jumppatunneillä, eri toten jos itse olen sen lajin ohjaajana ollut. Joten liikun paljo yksikseni, teen itse omia ohjelmi kuntosalille kuin jollekkin toiselle ne suunnittelisin. Lihominen on itsestä kiinni, mutta sairastuminen ei aina. Itse olen painostani osan aiheuttanut, osan sairaus. Sen mihin olen itse syyllinen tulen työllä sen ottamaan pois. Haastetta tekee siis tän hetkisen työn epäsäännöllisyys, unirytmin epäsäännöllisyys joskus jopa voi sanoa että unettomuus. Kuitenkin rakastan työtäni, ja sen kanssa koitan nyt pelailla tässä laihtumis jaksossa. Olen vielä raxua nuorempi, mutta alkaa tuota painoa jo olla sen verran että pitää ihan töitä tehdä. Kahdesti olen laihtunut 15kg, onneksi ei takaisin ole tulleet kuin sen mitä laihtunut. Aiemmin jätin jauhot ja muutuin gluteenittomaksi. Kummasti alkoi vaivoja hävitä, ripuli vähetä. Nyt kuitenkin vieläkin paino jojoilee. Joten nyt aloitin tuon hiilarien kanssa leikkimisen. Nyt viikon siis sitä noudattanut ja paino jo pudonnut 3kg. En ole liian vähän syönyt, ihan sen määrän mitä minun elämäntavallanin kehoni kuluttaa. Oikeastaan olen syönyt paremmin kuin aiemmin, ja isompia määriä. Ainoa ja isoin muutos on ruokailun säännöllisyys, kuljetan pikku eväitä töissä takin taskussa ja juon aina ensinnä ennen kuin alan syömään. Huoltoasemilla en enään osta pikku purtavaa työaikana, vain kahvin jonka juon omien pikku purtavien kanssa. Tässä siis nyt saanut käyttää omaa hoitajan osaamista, mutta myös entisen kokin mielikuvitustakin. Voi olla että olen loihtinut omia ruoka-annoksia, mutta ideoita sain raxun kirjasta paljon. Jos joku epäilee raxun laihtumisen mahdollisuutta, minä kyllä ihmettelen sitä. Jos liikkuu sopivasti, syö harkiten sen mitä kuluttaa huomioiden liikkumisen, Lepää säännöllisesti tarpeeksi pitkään, niin kyllä sitä laihtuu. Sairaudet ovat haittoja, mutta eivät esteitä. Joten siihen itsekkin paneudun ja taistelen painoani alas. Entiset ammatit kokki ja liikunnanohjaaja ovat minulla apuna, vanha elämä saa nyt siis auttaa tässä projektissa. Kiitos hyvästä kirjasta raxu, siitä sain hyviä vinkkejä. Oli kiva lukea sitä kuinka olet tasitellut omien ajatuksiesi kanssa. Koitan itsekkin taistella tässä samaa tahtiin. Nyt jos lähden ja kirpaisen ulos juoksukengät jalssa. Hyvää pääsiäistä ja muistakaa on aprillipäivä. (tämä ei kuitenkaan ole aprillikirjoitus :) )

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat