Kirjoitukset avainsanalla fustra

Jumppa-humppa
Jumppa-humppa

Porukan voima on mahtava!

Olen ryhmäliikkuja. Henkeen ja vereen. Vaikka muuten nautin yksinolosta, liikkumisesta ei tule yksin yhtikäs mitään. Ei tietoakaan, että jatkaisin pomppimista tai lankutusta yli kirvelyn ihan keskenäni. Ryhmän imu ja vieressä huohottavat kaverit ja innostava ohjaaja tekee sen mahdolliseksi. Itsensä ylittämisen ja mukaavuusalueelta poistumisen. Tämä sama toteutuu moninkertaisesti myös Fustra-treenissä, jossa oma Elisa-ohjaaja "piiskaa" herkeämättä ja väsymättä korjaa virheasentoja. Ei pääse fuskaamaan. Sen tunnin jälkeen ei pystyisi treenamaan lisää. Paitsi jos joku käskyttäisi. Vuoden verran fustranneena huomaan sen vaikutukset muissa treeneissä. Tuntuu, että saan enemmän irti ja esim vatsalihasliikkeet tuntuvat paljon rankemmilta. Oletettavasti, koska nyt pystyn edes ajoittain oikeasti aktivoimaan myös syvät lihakset. Treeni ei karkaa pelkkiin pinnallisiin tai lonkankoukistajiin. Tai pahimmillaan niskaan ja leukaperiin. Suurin ilonaihe on kuitenkin kivuton askel treenin jälkeen. On se kumma, ettei itse osaa / pysty / jaksa / viitsi saada moista treeniä ja sen hyötyjä aikaiseksi. Taitaakin olla kyse ohjaajan ammattitaidosta, ei sen mystisemmästä...

Pari päivää sitten törmäsin ruokakaupassa vanhaan treenikamuun, jota en ollut nähyt aikoihin. Hän kertoi palanneensa taas takaisin meidän "omalle" salille. Sanoi posket intoa puhkuen olevansa menossa illan Attack-tunnille. Siis tunti, jossa juostaan ja pompitaan ja välillä punnerretaan. Korkean sykkeen tunti, joka vastaa 10km juoksulenkkiä. En ollut käynyt attackissä pariin vuoteen. Emmin, miten lonkka kestää. Olin ilmoittautunut edeltävälle reisi-vatsa-pakara-lihaskunto-tunnille. Meninkin sille, mutta kaverin imussa ja yllyttämänä jäin myös attackiin. Sitä sykkeen, poltteen ja riemun määrää! Mahtava ohjaaja sai unohtamaan omat rajat ja hymy korvissa paineltiin läpi kirvelyn ja ohitettiin raskaammaksi muuttuvien koipien viestit. Mikä autuus treenin jälkimainigeissa! Hymyilin koko loppuillan. Eikä lonkka ollut moksiskaan. Ainakaan sillä kertaa. Tuntui, että oli saanut karstat pellolle kropasta. Sen jälkeen on jumpat tuntuneet kulkeneen uudella vaihteella. Älyttömän makeeta!

Onneksi oli juoksulenkkarit matkassa niin ei krampannu pohkeet :-)

En siis voi kyllin kiittää rakkaita treeni-kavereita ja ohjaajia. Vaikka vasta eilen illalla nähtiin, kaipaan teitä jo nyt

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (9)

1/9 | 

Hei Raxu!

Olen huomannut saman ilmiön omalla pienellä kuntosalilla. Yksin tehden tahti hiipuu. Monet kerrat olen ollut siellä yksin, aamuvirkku kun olen. Yksin tehdessä ei tietysti tarvitse ujostella läskejään, mutta kun muita on paikalla, sellainen "paikkakiertorytmi" auttaa tekemään enemmän. Samat painot eri laitteissa auttavat pitämään treenirytmin, kun vuorottelee toisten kanssa.

Toinen ihana anti on se salilla kävijöiden kirjo: nuoria ~20v naisia ja miehiä upeassa kunnossa, keski-ikäisiä meikäläisiä lössyköitä, nuorehkoja isiä ja äitejä viettämässä omaa tunnin laatuaikaansa, elämän ruuhkavuosissa pyörijöitä, eläkeläisiä pitämässä kuntoa yllä ja sitten testosteripullistelijat illalla viimeisenä. Sinne sitä sekaan sopii vanhassa t-paidassa eikä kukaan katso karseesti, moikataan tullessa ja heipat lähtiessä. Eli se sosiaalinen kontakti, yhteisymmärrys ja mielenkiinto salilla harjoitteluun, kuulumisten vaihtaminen, maailman tapahtumat ruoditaan... kaikella iso merkitys. Ja hirveä hiki irti siinä sivussa :)

Pidän myös siitä, että meidän pikkusalilla voi kysyä toiselta neuvoa. Itsekin olen kysynyt vinkkejä olkapään liikkeisiin ja hyviä ohjeita saanut. Pikku aslimme on herännyt uuteen kukoistukseen; vakikävijöitä on varmaan 300 ja se on oikeasti paljon väkilukuun ja ikäjakaumaan verratuna :)

Yhdessä tekemisen ilo, toisen hyväksyminen ja innostus toimintaan ovat hyviä rajojen rikkojia.

Iloa ja valoa,

Tarja Savosta, voe tokkiisa :)

2/9 | 

 

Hei Raxu,

 

Postauksesi 'kaverille kans' sopii hyvin studio55:n haastatteluun. Sinulla oli studiossa kiva sessio Jukka Leppilammen kanssa. Kuuntelin, katselin ajatuksella ja haluaisin kanssasi sekä blogissasi lymyilevien aktiivisten kanssasisarten kanssa nostaa keskustelua henkisyydestä ja hengellisyydestä, etiikkaa ja moraalia rakentavista elementeistä, jotka joskus kiivaissa keskusteluissa unohtuvat.

 

Ohjelmasta sai sen käsityksen, että henkisyys ja hengellisyys liittyvät uskontoon. Uskallan olla eri mieltä. Olen huomannut että kaikissa uskonnoissa  ja uskomuksissa on jotakin samaa: jumalolento, jumallallinen energia, jumalasentrisyys. Itse en halua rajoittua ja jämähtää jeesuksiin ja profeettoihin, vaan olen kiinnostunut pelkästä virtaavasta jumalallisesta energiasta, jota moni fyysinen nykyego tarvitsee tullakseen kokonaiseksi ja tasapainoiseksi olennoksi. Henkisyys ja hengellisyys tuo maallisen egon tietoisuuteen hyvän ja pahan, opettaa erottamaan hyveet paheista. Silloin egosta kasvaa automaattisesti askel askeleelta eettinen, moraalinen, kohtuullinen ja tasapainoinen olento. Uskonto voi tuoda apuvälineitä ja tarjota henkisyyden ja hengellisyyden elementtejä, jotka ovat olleet olemassa jo kauan ennen yhtäkään uskontoa, pakanisminkin aikana.

 

Haastateltavasi totesi, että Jumalan  tai Herran pelko on viisauden ja sivilisaation alku. Olen samaa mieltä siitä, että jos emme ylläpidä jumalallista ja parantavaa energiaa eli ”jumalasuhdetta”, seuraukset ovat dramaattiset: yhteisöllisyys katoaa ja sivilisaatio rapistuu. Mutta jumalallisuus ei kulmioidu mielestäni Jeesukseen, vaan on huomattavasti laajempi ja universaalimpi käsite. Jumalallisuus on minulle pelkkää energiaa, jota me kaikki olemme oikeutettuja kokemaan ja jonka virtaamista meidän kaikkien tulisi edesauttaa.

Leppilampi totesi maailman ja erityisesti Euroopan surkean tilanteen syyksi sen, ettei meillä ole ”Jumalaa”, emme kunnoita Jumalaa. Itse olen uskovainen, vaikka olenkin uskonnoton, joten en yhdistä uskoa uskontoon. Itselleni usko on universaalia uskoa hyvään, parantavaan ja jumalalliseen energiaan, joka virtaa maailmankaikkeudessa. Egon pitää vain oppia näkemään tuo virtaava energia; tarttua siihen ja imeä sitä itseensä.

 

Raxu, kysyit haastateltavasi, onko uskonnosta tullut lyömäase, jolla moralisoidaan ja tuomitaan. Politiikan ja uskonnon yhdistäminen on herkkä laji, jota vain harva osaa. Jumalan kuva, Jeesus Kristus saattaa olla joillekin nykyegoille yhtä tärkeä kuin vuosituhansia sitten eläneelle intiaanille aurinko, joka edusti kyseisen kulttuurin ja uskon jumalakuvaa. Jumalakuva on mielestäni toivon ja parannuksen symboli, jota ilman emme ole kokonaisia ja jota esiintyy monessa ja kaikkialla, ei vain Jeesuksessa Kristuksessa.

 

Mitä mieltä olette armon kanssasisaret?

 

T. Johanna Lieksasta

 

 

 

3/9 | 

Voi Kiesus mitä paatosta, sitten kun se Jeesus Kristus tuo meille ruoan pöytään, maksaa laskut, hoitaa lapsemme ja sairaat vanhempamme jne. niin sitten uskon että Se on se virtaava voima, jota ilman emme tule toimeen!!

t. "kanssasisar"

5/9 | 

Kanssasisarille tiedoksi:

Ei "Jeesus" maksa laskuja, tuo ruokaa pöytään, hoida lapsia tai sairaita vanhempia. Te itse teette sen, mutta vain jos kykenette avaamaan silmänne sokeudesta.

T. Maija

 

6/9 | 

Hei Raxu!

Kiitos tsemppaavasta ja elämänmakuisesta blogistasi, ruoka-/ravintovinkkejä unohtamatta!

Täällä olisi postaustoive "luottotuotteisiisi", kauneudenhoitoon yms. liittyen. Jokainenhan on tietysti oma yksilö, mutta aina esim. kaverin vinkeistäkin voi saada apua vielä näin viisikymppisenäkin (joka on melkeinpä paras ikä ikinä!).

t. Jaana (talvikorppuihonen, herkkäsilmäinen...)

7/9 | 

Jessus mitä jeesustelua. Ihmettelen aina niitä jotka jaksavat odottaa että kohta hän tulee.....olen kohta 50 v ja jo silloin kun olin koulussa jeesusta odotettiin tulevan. Jokainen itse vaikuttaa elämäänsä, ilman että silmät avautuisivat....elämä kantaa mutta aivan muista syistä kuin jostain mystisestä ihmisestä jonka joskus luultiin olevan jotenkin erityinen. Uskonto ei saa muuta aikaiseksi kuin sotia....

8/9 | 

Voi Raxu, toivottavasti saat uudelleen järkevästä ruokailusta "kiinni", koska postauksista päätellen edelleen liikut paljon mutta mitä katsoin uusimmassa Studio55:ssa, painosi on yhä tainnut kohota? Älä veikkonen heitä upeaa urakkaasi hukkaan! :D

 

Aurinkoista kevättä! :)

9/9 | 

Samoin ajattelin....mustat vaatteet palanneet niiden heleiden vaaleanpunaisten jne jälkeen. ja valitettavasti kilotkin ovat hiipineet. Mutta mutta...samoin mulle, ja harmittaa niin perhanasti. niinpä olen kaivanut esille Heikkilän kirjan ja raxun remppa kirjan ja ajatellut palailla alkuun takaisin :).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumppa-iloa
Jumppa-iloa

Lupa innostua

Huomaan usein treenatessani ajattelevani, että tämä on just paras laji. Combat-tunnilla hakatessa, potkiessa ja pomppiessa on endorfiini-ryöppy mahtava ja vannon, etten ikinä luovu lajista. Fustra-treenissä ohjaajan tarkan silmän ja fusku-kohtiin ilmestyvien sormien teho-tarkkailussa koen saavani täsmä-hoitoa/rääkkiä juuri sinne, missä suurimmat heikkoudet ja ongelmat ovat. Treeneistä pois kävellessä - useimmiten kivuttomin askelin, kiitän lajia niin parhaasta treenistä. Pilates-tunnilla rakastan rangan huoltavaa liikettä, keskivartalon syvien lihasten käskytystä sekä kokonaisvaltaista kehon hallinnan opettelua. Huokaan usein tunnin päätteeksi, että ihan huippua! Missä olisin ilman pilatesta. Crossatessa hien roiskuessa hymy syvenee ja nautin vaan sykkeestä ja hengästymisestä ja siitä, ettei lonkkaan satu rullatessa. Joka kerta päätän tulla useammin. Tarkalleen ottaen en kovin usein crossaa, mutta suht säännöllisesti kumminkin. Balance-tunnilla koen sen olevan juuri sitä, mitä kroppa ja mieli eniten kaipaa - avaamista, voimaa, tasapainoa, kiertoja ja lopuksi rentoutumista. Venytellessä lupaan itselleni tehdä sitä useammin, koska se on vaan niin taivaallista. Tämän syksyn uusi juttu,  Fascia-training eli lihaskalvo-ketjuja läpikäyvä kehonhuollollinen tunti on se kaikkein leijuttavin juttu. Kun tunnin jälkeen on usean päivän olo rennompi ja askel lähes kivuton. Koiran kanssa ulkoillessa koen myös olevani onnellisuuden ytimessä: raikas ilma, luonto, ilopilleri Vera ja leppoisa kävely omissa ajatuksissa. Tanssiessa unohdan kaiken muun, uppudun musiikkiin, sykkeeseen ja annan mennä. Jatkaisin ja jaksaisin loputtomasti.

Aika hupaisaa, että onnistun olemaan melkein yhtä vakuuttunut kulloisenkin treenin ylivoimaisuudesta. Suorastaan lapsellisen innoissani. Ehkä kyse onkin juuri monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta. Kehoa kannattaakin "kiusata" mahdollisimman monella tavalla. Uusi ärsyke kehittää paitsi lihaksistoa, hermoratoja, myös aivoja ja siten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kokeilkaa rohkeasti uusia, erilaisia lajeja. Kaikesta ei tartte innostua tai tykätä, mutta varmasti löytyy mieluisia juttuja ihan jokaiselle. Kunkin elämäntilanteen ja tarpeen mukaan. Välillä kaipaa voimaa, välillä liikkuvuutta, välillä tasapainoa, välillä taas täytyy saada riehua nokka vinossa. Kaikkea tätä ja rutkasti hyvää mieltä tarjoaa liikunta! 

Tässä kaksi oman Feeniks-salin rautaisista combat-ohjaajista. Sisko ja sen veli. Varokaa vaan, näille ei ryttyillä :-)

Oma-ohjaaja Noora pitelee säkkiä meikäläisen vähän purkaessa paineita. KIAA!

Tällä viikolla lanseerattiin Fustra-Home-metodi. Eli ohjaajan voi tilata kotiin. Mikä suuri helpotus esim. ikäihmisille! Tilaisuudessa sai kokeilla ohjattuna perusliikkeitä kepillä. Oma rakas puoliso keskittyi tekemiseen kieli keskellä suuta todeten, että miten mokoman kepin siirtely voi tuntua niin rankalta...

Nyt alkaa ihana viikonlopun vietto. Kropassa kihelmöi mukavasti eilinen kunto-potkunyrkkeily. Tänään oli hoito-päivä. Ihana lihaskalvo-käsittely avasi kehon vvuosikymmnenten jumeja ja näin ollen ilta onkin varattu rentoutukselle ja kotoilulle. Tilasin tyttäreltä herkkuja illaksi. Lehtikaali-sipsejä. Eli lehtikaali revitään pellille ilman vartta, päälle ripotellaan oliiviöljyä ja vähän suolaa. Kiertoilma-uuniin 140° noin 20minuuttia tai kunnes lehdistä tulee rapsakoita. Nam!

Kaupasta nappasin leffa-iltaa varten itselleni sopivat mässyt. Miniporranoita ja kuivattuja omenalastuja.

Mukavaa perjantai-iltaa kansalaiset

Kommentit (14)

1/14 | 

Hei,

Tuo pinkki jumppapaita, siihen sopivat legginsit ja kengät ovat kyllä kuin karkki. Olen niin visuaalinen tyyppi, että jämähdän aina kuviin ja sitten vasta luen tekstit. Mulla on tasan yhdet mustat polvipituiset treenilegginsit ja siihen pari paitaa, jotka ovat vuorotellen pesussa Jos vaikka joulupukki tulis Stadiumin kautta.

Kikka

 

2/14 | 

Höh, hymiöt putosivat pois ja saa hauskaksi tarkoitetun kommentin näyttämään ruikutukselta (hymiö, hymiö) :-)

Kikka

4/14 | 

Hei Raxu ja terkkuja Kokkolasta...

Näin on syksy vierähtänyt ja joulua odotellaan...kiitos vielä niistä kesäisitä vinkeistä paljon on kirjaa luettu ja reseptejä testailtu.Äskettäin sairastettu keuhkokuume vei kyllä kunnon nyt niin pohjiin että tästä ei voi olla kuin yksi tie .... nimittäin ylöspäin....    hyvää joulun odotusta teille terveisin tuhkimo Pirjo Kokkolasta

5/14 | 

Oot kyllä niin hehkeä ja freesi tossa eka kuvassa, taitaa olla jumppa vasta edessä päin..

t. Yx punanaama ;)

6/14 | 

Mn-lehdessä oli aika naseva juttu, sivulla epäolennaiset: Nicke & Raakel, "Meillä on uskomattoman jännittäviä uutisia! Meidän Raxu on tehnyt elämänmuutoksen!"

Hauskaa viikonloppua kaikille!

 

7/14 | 

Oi,oi.voiko turhempaa ns. julkisuushakuisuuden ihmistä hakea.rakel, laihdutus, ulkonäkö ja tanssikommentit. Ja ikää naisella ?

8/14 | 

Hei!

 

mistä löytyy kuivattuja omenalastuja.En löytänäyt niitä Helsingin Stokkalta?

 

 

9/14 | 

Hei!

kuivattuja omenan viipaileita löytyy ainakin Punnitse ja säästä-liikkeista.

Terv. Päivi

10/14 | 

Voi muuten tehdä itsekin, tuossa alla eräs ohje:

8 omenaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Huuhtele omenat ja ota niistä siemenkodat pois omenaporalla. Leikkaa omenat poikittain mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi terävällä veitsellä tai juustohöylällä.
Asettele omenalastut leivinpaperin päälle pellille ja ripottele päälle kanelia ja kardemummaa.
Siirrä pelti alle sata-asteiseen uuniin (noin 75 astetta) yön ajaksi. Kokeile aamulla, ovatko omenalastut ehtineet kuivua. Tarvittaessa pidä niitä vielä 100-asteisessa uunissa tunnin ajan. Anna omenoiden kuivahtaa huoneen lämmössä.

Kannattaa muuten olla tarkkana, ettei noita syö suuria määriä kerrallaan. Voi tulla vatsanväänteitä. Viattomat, pienet omenalastut turpoavat vatsassa jälleen omenaksi. Mutta muuten oiva, kevyt herkku.

Kikka

 

11/14 | 

Ja niin helppo tehdä itsekin; omeat ohuenohuiksi suikaleiksi, sitten uuniin, antaa kuivua miedossa lämmössä tai sitten kuivurissa. Aikaa tämä vie mutta lopputulos on ihana. Ja mikä ettei viipaleisiin voisi laittaa makua, kanelia tms., mielikuvitus rajana tässäkin.

Annikki

13/14 | 

Mä maistoin tänään innolla eka kerran noita lehtikaalisipsejä, työkaverin tekeminä, ja oli pettymys. Maistuivat vain öljylle ja suolalle. Että paljon melua tyhjästä.

Vai onko joku kikka, millä niistä saa oikeasti hyviä?

14/14 | 

Moikka!

 

Kuivattuja omenalastuja saa myös Lidlistä ;-)

Lehtikaalisipsit ovat parhaimmillaan kun ei laita öljyä ja suolaa kuin tosi vähän!

 

Terkuin

 

Raxu

Vesimeloni, mansikka, minttu, feta, saksanpähkinä-salaatti, serrano-kinkkua sekä höyrytettyjä keltaisia papuja
Vesimeloni, mansikka, minttu, feta, saksanpähkinä-salaatti, serrano-kinkkua sekä höyrytettyjä keltaisia papuja

Lempparitreenejä, tuoretta ruokaa ja hemmotelua

Eka työviikko takana. Aika kiva boogie. Mosambikissa pääasiassa leivällä eletyn viikon jälkeen olen taas saanut rutkasti kaikkea ihanaa tuoretta - kasviksia, marjoja, hedelmiä. Aamuin, lounaalla ja illoin. Energiatasot alkaa taas olemaan kohdillaan. Ja mikä parasta, olen päässyt kaikkiin lemppari-jumppiin! Kropassa tuntuu autuaat kirvelyt ja maitohapot siellä sun täällä. Tunnen olevani elossa! Toki on treenatessa tuntunut rankalta. Combat-tunnin jälkeen en ollut varma itkenkö vai nauranko, niin perusteellisesti otti kunnon päälle. Mutta voittaja-fiilis oli mahtava! Itsekseni en ikinä saa vastaavaa endorfiini-känniä päälle. Tarvitsen ohjaajaa ja kavereita ja rakasta Feeniks-salia! Fustra-treenin tanakoittama kehon hallinta tekee muistakin jumpista jotenkin rankempia. Elisa-ohjaaja tuntuu istuvan olkapäällä kuiskimassa: aktivoi alavatsa, napa selkärankaan, kylkikaaret kiinni, lavat alas, niska ja olkapäät rennoksi...Sitä taitaa pikkuhiljaa oppia itsekin käskyttämään kehoaan tarkemmin. Tämän koin Pilates-tunnilla. Vatsan syvien lihasten tutina oli melkoista jo alkumetreillä. Muutes hei, olin unohtanut osteri-liikkeen ylivoimaisuuden lonkan syvimpien aukikiertäjien vahvistajina. Alla olevassa kuvassa tosin en pidä kantapäitä yhdessä. Virhe :-) Kantapäät yhdessä liike on paljon kiperämpi ja aukikierto tehostuu.

Viikkoon mahtui kävelyä, Balancea, Combattia, pilatesta, Fustraa ja vielä sitä parasta herkkua eli tanssia. Anna palaa tanssikoulun syyskausi on startannut ja pääsin chachan huumaan. Vaikka kyllä oli kankiaa alkuun...mutta niin ihanaa! Tanssi tekee hyvää naiseudelle! Ja koko ihmisyydelle! Ehkä mun sisäänpäin töpöttelevät jalkaterätkin taas jossain vaiheessa tottelee aivojen käskytystä uloskierrosta... Muistakaahan ihmiset rakkaat harrastaa itselle mieluisia lajeja. Jokaiselle varmasti löytyy omansa! Silloin into pysyy yllä ja treenistä nauttii myös sielu! Itse en kuulu siihen liikkuja-rotuun, joka treenaa muokatakseen kehoa tai liikkuisi edes tavoitteellisesti. Haluan nauttia treenistä! En tietty tietentahtoen halua treenata väärin ja polttaa kynttilää molemmista päistä. Sitä suuremmalla syyllä sen minkä teen, teen mieleisten lajien parissa.

Liikunnan riemun energisöimänä eivät aamuherätyksetkään klo 5 ole oikeastaan tuntuneet lainkaan pahoilta. Huomenta Suomen pesti siis tuntuu enemmän kuin mielekkäältä. 

Eilen sain herättelyä myös kasvojen kesä-korppu-iholle. Ihana treeni-kaverini helli hoitola Midaksessa erilaisin seerumein ja taivaallisin hieronta--ottein. Sain Bioline Lifting Code-hoidon. Hoidon päätteeksi tuntui, kuin naama olisi taas mukana menossa. Joustavana ja pehmeänä. Miten sitä unohtaakin hoitaa ihoaan...yksi sama naama koko elämän ja ei muka ehdi...kotihoidossakin olisi meikäläisellä parantamisen varaa...en edes kehtaa tunnustaa miten laiskasti kaapissa olevia purnukoita tulee availtua...kumma kun ne ei sieltä käsin tehoa...

Nyt viikonlopun viettoon perheen kanssa. Tänään on treeneistä välipäivä. Tiedossa leffa-ilta! Mässyksi kuivattuja omena-lastuja.

Peace and Love! 

Kommentit (6)

1/6 | 

Vautsi mikä ohjelma! Tässähän laihtuu itsekin jo pelkkää jumppaohjelmaa lukiessa. Itse lähdin kuntosalille ekaa kertaa sitten 80-90 luvun taitteen. Ostin kortin juuri kesäkuun viimeisinä, viileinä päivinä. Sitten tulivat helteet, mutta pakotin itseni salille. Ensimmäiset kerrat olivat tervan juontia, 2 min. kuntopyörää levelillä 5 sai lihakset maitohapoille ja hien pintaan. Itse laitteet tuntuivat väkinäisiltä ja liikkeet vierailta.

Nyt ollaan jo tilanteessa 3 min. kuntopyörää + 3 min. stepperiä molemmat levelillä 7 ja lihaksilla on muisti palautunut kuntolaitteissa. Todella hyvältä tuntuu nyt. Kun nollasta aloittaa niin kehitys on nopeaa. Ihana tunne, kun jotenkin "hahmottaa kehon äärirajat". Vaikea selittää paremmin.

Anteeksi, ei ole tarkoitus pitää mitään varjoblogia omista kuntoiluistani täällä, mutta olen vain niin innoissani.

Tervetuloa takaisin kirjoittelemaan kesätauon jälkeen. Afrikan matka kuulosti mielenkiintoiselta.

Kikka

3/6 | 

Moi,

 

kiva kun olet taas palannut blogisi pariin, palaan siis minäkin lukemaan ja kommentoimaan. Ja on täälläkin reenattu; koko kesä 10 tuntia treeniä/viikko, niistä 6 aerobista ja 4 lihaskuntotreeniä. Niin on senttejä kadonnut, vyötärö löytynyt, askel keventynyt ja  vaatekaappi mennyt tänä vuonna uusiksi! Peilistä katsoo aivan eri tyyppi kuin vuosi sitten elämäntaparemonttini alussa, kiloja jäänyt huima määrä matkan varrelle. Vielä olisi kuitenkin muutama kilo karistettavana, mutta niille annan aikaa; eivät ole hetkessä tulleet ja kai ne viimeiset on jotenkin tiukemmassa - näin ainakin moni väittää.

Ihanaa alkavaa syksyä, mahtavia reenejä ja iloista mieltä meille kaikille!

Terveisin,

M - vielä 4 kg jäljellä

4/6 | 

M,

Aivan mahtava viesti! Onnea hurjasti! Ja malttia, jotta muutoksesta tulee pysyvä! Olen ylpeä susta!

t. Raxu

6/6 | 

M: Juu, kunnioitusta herättävät tuntimäärät ja varsinkin, kun oli helteinen kesä. Täytynee itsekin lisätä jotakin aerobista liikuntaa. Ohjatuille tunneille on kova kynnys, kun kunto on vieläkin huono ja koordinaatio sitäkin huonompaa. Tsemppiä viimeiseen rutistukseen!

Kikka

 

 

 

Kauniita unia
Kauniita unia

Oikein täytyy kuullostella, että eikö oikeasti kolota mistään

Kevään mittaan olin kehittänyt kehoon jos jonninmoiset jumit. Normi lonkka-säryn lisäksi oli myös koko rangan seutu särkyinen ja jähmeä. Treenasi tai oli treenaamatta. Tällä viikolla sain viimein aikaiseksi tehdä asialle jotain. Varasin ajan luotto-kiropraktikolle. Edellisestä käynnistä olikin jo aivan liian monta kuukautta. Mikä siinä on, ettei muista huoltaa itseään ennenkuin on niin kipeä, ettei meinaa pystyä olemaan. 

Eilinen alkoi muutenkin mainiosti. Treenasin uuden Fustra-ohjaaja Elisan kanssa ekaa kertaa. Myönnän, että vähän jännitti. Mutta turhaan hermoilin. Yhteys löytyi samantein. Ja tuore silmäpari taas huomasi kehosta uusia juttuja. Alkuun kävimme läpi vähän tilannetta ja tavoitteita. Sekin teki hyvää. Kirkasti taas missiota, mitä olen tekemässä: kropan - varsinkin lonkan kivut minimiin, liikkuvuutta ja hallintaa lisää, voimaa keskivartaloon. Asennon tasapainottamista. Eli siis toimintakyvyn parantamista. Jotta saisin helpotusta niin arkeen kuin muihin treeneihin. Oma lähtökohtani ei ole sinänsä kropan muokkaus tai senttien vahtiminen. Toki positiivinen muutos on tervetullutta. Yksi konkreettinen toive kyllä löytyy: vatsalihaksiin tuntuma navan ympärillä. Muutoin saan mielestäni tuntuman niin syviin kuin pinnallisiinkin lihaksiin, mutta navanseutu on dead spot. Sitä kohti siis :-)

Fustrasta suuntasin kuvaamaan inserttiä Saunajoogasta. Mikä autuas laji! Käsittämättömän tehokkaasti aukesi 50-asteisessa saunassa lapojen tiukkuudet, samoin kiukutteleva lonkka antoi periksi muutaman sentin. Tätä aion aikuisten oikeesti harrastaa mökillä, missä on aikaa ja rauhaa. Tässä kiuaskinkut ihanan treenin jälkeen. Tomaatti Gurujen seurassa. Saunajoogan luoja Tiina Vainio sekä saunajooga-ohjaaja Pekka Nikumatti. KIITOS! Ehkä osuvampi nimi olisi Nukkumatti...niin raukea olo tästä tuli.

Sopivan relana ajelin kiropraktikon kynsiin. Pampam ja nixnax. Useasta kohdasta ja suunnasta. Mikä helpotus! Taas pystyy hengittämään ilman piikkiä lapojen välissä. Ja autoa ajaessa on kuin huuhkaja...pää kääntyy melkein akselinsa ympäri...no ei nyt ihan...

Tästä kaikesta siunaantui syvä yöuni. 9 tuntia. Luksusta! Ja tähän aamuun osui kuin kirsikka kakun päälle kuukausittainen fyssarin hoito. Taitavan Genen jäljiltä siis myös lonkka ja koko lantionseutu rela ja kivuton. Hetken. Ja nilkatkin pyörivät taas. 

Tänään olenkin oikein kuullostellut oloa. Ei kipua, ei kolotusta. Tällaistako oli lapsena? Kipu vie huomaamatta energiaa valtavasti. Päätinkin hyvästellä yhden "tuskailu-rypyn" kulmakarvojn seudulta. Mitäs tässä turhia kurtistelemaan. 

Ja taas kerran lupaan itselleni harrastaa kehonhuoltoa enemmän!

Tässä alla linkissä muutes teemasta keskustelu oman fyssari-guruni kanssa: mielenkiintoista faktaa mm.venyttelystä!

Kehonhuoltoa

Levollista perjantai-iltaa kaikille! 

Kommentit (7)

1/7 | 

Kuulostaa upealta Raakel! Mut on myös puoliväkisin viety saunajoogatunnille ja täytyy sanoa,että hurjasta ennakkoepäröinnistä huolimatta se oli loistava kokemus. Taivaallinen pehmeä, löllerö ja venynyt olotila ja pitkät ja rauhalliset unet. Tällä viikolla jäi väliin ja tunnen ,kuinka lihasjännityksiä on enemmän. Fustra olis varmasti myös mahtavaa,mutta sit kun rikastun ja lakkaan köyhtymästä, aloitan sen heti ;)

Nauti!

t.susu

2/7 | 

Kyllä kuullostaa ihanalta kaikki fustrat, fyssarit, joogat yms. ja vielä samalle päivälle. Hitsi kun kerkiäsi puoliinkaan mukaan, mihin Raxu kerkiää. Mut jonkun on tehtävä ihan oikiaa duuniakin 7-4, että saa osteltua edes ne rahkat, pähkinät ja banaanit. Mutta kiva Raxu kun kerrot, niin pysyy sellanen pikku kademieli ja käsitys mihin kaikkeen yhden päivän aikana voi venyä.

Tää oli nyt vaan tällanen viikon hommista väsyneen keski-ikäisen naisen kateellinen kirjotus, oikiasti tykkään lukia sun palstaa :).

3/7 | 

Kauheeta, kun pitää maksaa niin paljon kaikista treeneistä ja treenata ittensä pikeeksi.

Olisko mitään lempeämpää keinoa olemassa?

T. Taru

6/7 | 

 

Siis mitä ihmettä?!? Mitä epäasiallista missään yo. kommenteissa oli?? Pilke silmäkulmassa kirjoitettuja, olisko huumori kätevä väline siellä toimituksessakin... :/

 

 

Toimitus

 

 

Haluamme taas muistuttaa, että keskustelun tulee olla asiallista eikä ketään saa loukata tahallisesti. Keskustelualueen säännöissä neuvotaan mm. olemaan menemättä henkilökohtaisuuksiin ja muistamaan hyvä maku. Säännöt on luettavissa täältä:

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/uutta/keskustelualueen_saannot

 

Rakentavin blogiterveisin

Toimitus

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat