Kirjoitukset avainsanalla fustra

Luennolla
Luennolla

Pientä haikeutta

Ihania treenejä takana viikon verran! Fitballia, Balancea, Combattia, Pilatesta, tanssia, Fustraa. Mahtuupa yksi itkunsekainenkin tunti. Miksi?  Kun kehosta aukeaa lukkoja ja jumeja, niihin liittyvät emootiotkin pääsevät silloin pintaan. Tällaista "puhdistumista" olen kokenut usein tanssin tuoksinassa, mutta nyt se tuli Balance-tunnilla lonkkien avaus-liikkeessä. Venyin ja kyynelehdin samalla. Mahtava kokemus. Itku vaan tuli jostain syvältä. Puhdisti ja raikasti olon. Vierustovereille totesin tunnin loputtua  hymyssä suin, että kylläpäs teki hyvää.  Olen myös opetellut pienesti luopumista. Oma mahtava Fustra-ohjaajani lopettaa valmentamisen. Toistaiseksi. Alkuun tieto harmitti. Mutta nyt viimeisen yhteisen  treenin päätteeksi totesimme molemmat, että hienoa kehitystä on yhteisellä muutaman kuukauden taipaleella tapahtunut. Liikkuvuus, voima ja hallinta on parantunut. Ja se itselleni kaikkein isoin juttu, kivulias lonkka on välillä jo kivuton. Kävely jokatapuksessa helpompaa. Ja muut treenit tuntuvat tehokkaammilta, kuten olen jo aiemminkin todennut. Haikea oli kyllä mieli. Hymyssä suin kiitin ja halasin, vaikka vähän itku kutitti kurkussa. Mutta nyt jatkuu fustraaminen uuden ihmisen kanssa. Odotan innolla! Uudet silmät, uudet näkökulmat. Tiedossa reipas, vaativa nainen! Uutta ei saa, mikäli ei vanhasta luovu. Välillä vaan elämässä ihmetyttää, että miksi vanhasta lupumisen tuska tuntuu suuremmalta kuin uuden saamisen ilo? Tässä kohtaa ei onneksi ole näin dramaattiset fiilikset. Ilon kautta mennään! Ja SUURkiitokset Valtterille hienosta keväästä! 

Valtteri zekkaa, että palikat pysyvät kohdillaan - lantio, vatsalihakset sekä lapatuki napakkana ja suorassa linjassa päälleekkäin. 

Alkuviikkoon mahtui myös luento Hyvinvointiseminaarissa. Sain kuulla useaa mahtavaa puhujaa. Tärkeitä teemoja, tuttujakin, mutta taas hieman uusia näkökulmia. Kaikkien ytimessä oli tärkeimpänä kuitenkin itsetuntemus. Uskollisuus itselle. Oman voiman ja mission löytäminen ja sen seuraaminen. Uskallus. Luottamus. Päättäväisyys. Turhista taakoista luopuminen.

Lotta Backlund, Aki Riihilahti, Sari Sarkomaa, Aki Hintsa, Eija-Riitta Korhola. Aira Samulin saapui vasta kuvan oton jälkeen. Jokaisella oli oma näkökulmansa hyvinvointiin. Rikkautta! Skåålattiin kuusenkerkällä. Nam! 

Antoisaa loppuviikkoa kaikille

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

1/1 | 

Fustra on ihanaa! Harrastan sitä itsekin ja bvälillä olen vaihtanut PT:tä. Se tekee hyvää. Jokaisella on omat vahvuutensa kuitenkin ja jokaiselta saa uusia vinkkejä!

Olet upea, jatka samaan malliin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenkillä lempeästi
Lenkillä lempeästi

Uskottava se on, juoksu ei ole mun lonkkaa varten

Talvella aloitin juoksukoulun mielenkiinnolla. Juoksu ei ollut koskaan oikein kuulunut repertuaariin. Halusin oppia tekniikan. Josko oppisin sitten juoksemisesta myös tykkäämään. Olin toki tietoinen - kuin myös ohjaajani, että lonkka saattaa tehdä stopit. Oli siis vain testattava, että sietääkö se juoksun yksipuolista, iskevää liikettä, vaiko ei. Alun totuttelu-viikot näyttivätkin lupaavilta. Mutta nyt, lenkkien pidentyessä, huutaa lonkka ja iteasiassa koko keho piipaata. Tuntuu, että solutasolla asti menen totaali-jumiin pidemmän lenkin jälkeen. Niinpä olen nyt juoksu-ohjaajan sekä fustra-valmentajani kanssa tullut siihen lopputulokseen, että ei se juoksu ole tälle lonkalle se oikea juttu. Miksi väkisin piinaisin sitä johonkin, mikä sattuu eikä edes oikein maistu. Sen sijaan voin taas nauttia omista lemppari-jumpista rakkaalla salilla. Nyt ei tartte säännöstellä treeniä, jotta keho jaksaisi pitkiä lenkkejä. Olo aika helpottunut. Vaikka vähän harmittaa, etten tahdonvoimalla voinut selättää tätä lajia. Mutta ai että nautin combat-tunnilla!!

Nyrkit tiukasti pakattuina hakkasin, potkin ja pompin elämän kyllyydestä. Imin mahtavasta ohjaajasta energiaa ja ihan kuin olisin itsekin pompannut muutaman sentin korkeammalle kun katselin kimmoisaa "superpalloa" lavalla. Eikä tietoakaan lonkan kiukuttelusta!

Ja entäs sitten Pilates. Aah! Fustra-treenien ansiosta tuntuu jotenkin muukin treeni  tehokkaammalta. Osaan ilmeisesti komentaa keskivartaloa tiukempaan pakettiin ja näin jokainen liike vaatii enemmän paukkuja. 

Toki juoksutekniikan harjoittelusta on ollut hyötyä. Kävely on nyt nimittäin helpompaa. Välillä on jopa kivuttomia askeleita. Kun muistaa pitää korsetin oikein tiukkana, katseen suoraan eteenpäin ja lantion suoraan vartalon alla. Eikä päästä persettä takakenoon, niinkuin tähän saakka olen töpötellyt. Varmaan alitajuisesti,  välttääkseni lonkan virheasennon aiheuttaman vihlonnan. Samalla tyylillä nimittäin painelee oma äiti ja niin meni myös hänen isänsä. Eli tiettyjen asioden kanssa synnytään, mutta koskaan ei ole myöhäistä pyrkiä korjaamaan virheasentoja ja näin edes vähän helpottamaan omaa arkea. 

Liikutaan siis itselle mieluisimmalla ja sopivimmilla tavalla. Toki välillä mukavuusaluen ulkopuolella köyden, mutta niin, että se tuo lisää virtaa ja laatua elämään. Testaamalla jokainen löytää omansa! 

Kommentit (6)

1/6 | 

Hei Raxu, kun olit eräässä vaatenäytöksessä mallina, niin huomasin että sinullahan on pihtipolvet (voi olla myös synnynnäinen) ja se varmaan aiheuttaa (kun olit reilusti ylipainoinen) lisää ongelmia muihin niveliin, eli siihen sinun puhumaasi lonkkaan ainakin, joten kaikkeen ei voi eikä tarvitse ryhtyä! Ymmärrän kyllä halusi olla esillä nyt laihtuneena, mutta ei kaikkiin "kissanristiäisiin" silti tarvitse osallistua, sillä hiukka alkaa tympiä lehdet ym ym!!!

2/6 | 

Mun mielestä juoksu/hölkkä on ollut aina jotenkin yliarvostettua. reipas kävely ja vaikkapa sauvojen kanssa ajaa saman asian. 

4/6 | 

Raxun työhönhän kuuluu, että on julkisuudessa! Lehdet haastattelevat Raxua vain siksi, koska ihmiset on hänestä kiinnostuneita. Muakin kiinnostaa, siksi luen tätä blogia.

Mua aina ihmetyttää nää kommentit, että Raxu on liikaa esillä. Kuitenkin ne kommentoijat tulee tänne blogiin seuraamaan Raxua, eli kuitenkin heitä kiinnostaa mitä Raxu tekee.

Raxu on ihailtavan rehellinen, vaikka on varmasti jo huomannut, että kaikesta mahdollisesta ihmiset tulee tänne haukkumaan. Näiltä haukkujilta se on todella epäkypsää ja törkeää käytöstä. Ei toisia saa kiusata sen enempää kasvokkain kuin netissäkään! Luulisi sen olevan aikuisille ihmisille selvä asia.

6/6 | 

Hei Raksu,

minun taitaa olla pakko jakaa kokemus ettei juoksu sovi. Olen itse aikaisemmin ahkerasti kävellyt ja sitten vähitellen painon pudotessa aloinhaaveilla juoksemista. Aloitin mentaliteetilla "juoksen joka kerta vähän enemmän" reilu puoli vuotta sitten. Ja olenhan minä juossut, mutta mutta.... ei ole hyvä olo sen jälkeen. Mulla ei ole synnynnäistä lonkkavikaa, mutta silti saan oikean lonkan todella tukkoon juoksemisesta. Olen ajatellut, että ylipainoni vaikuttaa kipuun. Vaikka liikakiloja ei enää paljon ole, niin juoksu aiheuttaa kiputiloja edelleen. Ja että se ärsyttää - kun kerrankin kunto ja voimat ja hapenottokyky riittäisi tähän hommaan, niin ei tunnu hyvältä.

Olen käynyt säännöllisesti hierojan hoidettavana ja tottakai sen jälkeen taas ajatellut että vielä tästä notkosta noustaan. Kokeilen vielä siis jonkun aikaa - nyt kun mahtuu pienin treenitakki ikinä päällekin :).

Iloista kevättä, M

7/6 | 

Ihanaa että täältä on blokattu taas välillä pois nuo elämään kyllästyneiden kommentit jotka menevät henkilökohtaisuuksiin. Nyt voi taas hyvillä mielin jatkaa ja lukea sitä oleellista ja ottaa vinkkejä muiden oikeesti asiaa olevien kommentoijien vinkkejä. kiitos ja ihanaa kevättä !

8/6 | 

Moi! Minäkin liityn siihen porukkaan, jolle ei juoksu sovi. Nuorena hölkkäilin lentopalloharrastukseni kylkiäisenä. Parisen vuotta sitten yritin kesällä uudestaan. Mitään kipuja ei varsinaisesti tullut, mutta tuntui todella väkinäiseltä ja väärältä liikuntamuodolta itselleni. Koitin ajatella, että "alku aina hankalin ja lopussa kiitos seisoo", mutta pakko oli antaa periksi.

Itselleni sopii aerobisena liikuntana nk. pyöreät liikuntamuodot esim. uinti ja pyöräily. Lisäksi sauvakävelen ja harrastan Pilatesta. Nämä arkiliikunnan (pihatyöt, kotityöt ja lapsen harrastuksen valmennus) jatkeena riittävät pitämään kunnosta sen verran huolta, ettei tarvitse väkisin juosta ja rikkoa vanhoja paikkoja

Kikka

Levänneenä jakssa taas
Levänneenä jakssa taas

Taas alusta

Ihana loma vietettynä Napolissa! Kaupunki vei sydämen täysin. Mielikuvani sotkuisesta, suttuisesta, rauhattomasta mafia-pesäkkeestä ei olisi voinut olla enemmän väärä. Kaunista, siistiä - ainakin ne alueet, joissa liikuimme. Rentoja ihmisiä, sopivasti tyylikkäitä. Ihania kauppoja. Hintataso kohtuullinen.

Meri.

Aukiot ja torit.

 Rakas oma ihana tytär tyytyväisenä omaan oloonsa kaupungissa. Oli muutes Edithin eka kerta yksin meidän vanhempien kanssa ilman kaksossiskoa. Siinäkin milessä jännä reissu.

 

Säät hellivät meitä, aurinko porotti ja kirsikkapuut kukkivat. Nukuttiin pitkiä yöunia ja käveltiin päivät. Juoksemaan en suureksi pettymyksekseni kyennyt. Lenkkarit jäivät matkalaukkuun. Sen verran oli sitkeä räkätauti ja tunsin kehon väsyneeksi. Otin siis rennosti ja lepäsin. Ja tällä reissulla söin myös pastaa ja pizzan. Ihme ja kumma, vatsa ei reagoinut millään tavalla. Vaikka kotinurkilla valkeasta jauhosta turpoaa vatsa välittömästi. 

Kauaa ei tarvinnut lomafiiliksiä potea. Heti alkoi arkinen aherrus. Ensimmäisenä oli vuorossa haaste: Kalle Palander haastoi leuanvetoon. En ole koskaan saanut ainuttakaan vetoa. Nyt olisi tarkoitus saada yksi ennen juhannusta... Kalle sai nyt 4, juhannuksena kuulemma vetää 10. Kuinka moni löhtee tähän mukaan? Laittakaapa omia leauanveto-kuvia tulemaan!!

Sitkeän flunssan vuoksi oli siis kahden viikon treenitauko. Kun menin ekalle Fustra-tunnille tuon jälkeen, meinasi kuolo kolkata. Ihan kuin ei ikinä olisi mitään tehnyt. Tutisevana ja itkua niellen hoipertelin kotiin. Tämän aamuinen treeni sujui jo pykälää paremmin. Rankalta toki tuntui edelleen, mutta saahan se treeni tuntuakin. Juoksemista kokeilen huomenna ekaa kertaa tauon jälkeen. Vähän hirvittää, miten hapenottokyky on ottanut siipeensä. Noh, pikkuhiljaa täältä taas noustaan. Mutta kyllä on ärsyttävää, miten nopeasti terä tylsyy...silti uskon, että luovat tauot tekevät pelkästään hyvää. Turhat maneerit karsiutuvat ja levännyt keho omaksuu taas paremmin uutta. Ja sitähän tämä elämä on. Uudelleen aloittamista. Alusta tai jostain väliltä. Italialinen sanoo Da Capo. 

Kommentit (8)

1/8 | 

Aikuinen nainen, lopeta hyvä ihminen noi stailatut ja meikatut kuvat itsestäsi ja kaikenmaailman pinnalliset kuvat palanderin kanssa. Olet naurettava. Tunnista itsesi ja aitoutesi. Italian kuvat ja teksti oli ihania. Loppu olikin taas ääripäästä toiseen. Olet pian viittäkymppiä lähestyvä ihminen, anna luonnon ja elämän hoitaa ja ei sinun tarvi poseerata noiden jumppatrikoittesi ja meikkisi kanssa kuin seiskapäivää lehteen konsanaan. Siitä mistä blogisi alkoi on ollut valitettavaa nähdä mihin suuntaan olet mennyt. Luonnollisuus, aitous ja rehellinen elämä.  - Camilla

Raxu
Liittynyt21.5.2013
2/8 | 

Camilla,

Mikäli kuvittelet, että meikkaan blogin kuvia varten, niin oikaisen käsityksesi. Kuvat ovat aina aidoista työtilanteista. Ehkä tiedät, että esiintymisiin - niin televisio-ohjelmiin kuin muillekin keikoille meikataan. Se ei mitenkään ole este aitoudelle, ajatuksen juoksulle tai askeleen nopeudelle. Mitä stailaukseen tulee, niin blogissani näkyvissä kuvissa olen aina omissa vaatteissani. Joku poikkeus ehkä voi joskus olla. Ja mikä vika stailaajan kädenjäljessä mielestäsi olisi jos sitä joku käyttäisi?

Blogini sisältö on tarkoitus olla sitä, mitä kullonkin käyn läpi ja koen. SIksi on tarkoituskin, että se muuttuu elämäntilanteiden mukaan. Työtilanteeni on nyt varsin toinen kuin blogia aloittaessani. Kummallista olisi, jos se ei täällä heijastuisi. Olen onnellinen ja kiitollinen, mitä kaikkea olen saanut tehdä ja kokea. Siitä jaan ajatuksia täällä. En toki kaikesta. Palasia sieltä täältä, jotka liittyvät omaan hyvinvoinnin ylläpitooni - kuntoiluun, ravintoon ja välillä myös henkiseenkin puoleen. Ja mikäli pidät kuvaa Palanderin kanssa pinnallisena poseeraamisena, niin korjaan senkin. Olimme Kisahallilla treenaamassa leuanvetoa hänen personal trainerinsa kanssa. Teen Huomenta Suomelle viikoittain inserttejä, tämä oli yksi niistä. Eli aito, rehellinen, oikea työtilanne. Ja treenatessa ihmisillä on yleensä päällä jumppavaatteet. Ja televisiossa kaikilla on jonkinmoinen meikki, halusipa tai ei. Ihanaa sunnuntaita SInulle Camilla! Meikillä tai ilman.Lenkkareissa tai korkkareissa. Sohvalla tai lenkkipolulla. Kaikki käy, kunhan pysyy itseleen uskollisena!

T. Raxu

3/8 | 

Kiitos taas kivoista kirjoituksista ja lomatunnelmista! Pakko kommentoida tuota leuanvetojuttua: lapseni oli alakouluiässä kovasti ylipainoinen. Ostimme hänelle ovenpieliin kiinnitettävän leuanvetotangon ja siitä alkoi ihme: löimme vedon, että joulusta hiihtolomaan mennessä menisi viisi leukaa. Poika alkoi innokkaana harjoitella, vaikka alussa tosiaan sitä ensimmäistäkään ei saanut vedettyä. 

Joku ihme tapahtui, hän innostui treenaamisesta muutenkin ja alkoi kiinnittää huomiota syömiseen -  aivan vanhempien huomaamatta ja asiaan puuttumatta. Olin ihmeissäni ja onnellinen ja leukoja alkoi nousta. Tänä päivänä leukoja nousee 30-40 "päivän kunnosta" riippuen!

Haluan jakaa tämän jutun kannustavana esimerkkinä, koska selkeästi tuo joulupukin tuoma tanko oli käännekohta, joka sai pojan sisuuntumaan. Lapsen ylipaino on vaikea juttu etenkin murkkujen kohdalla, kuten monet meistä tietävät.

Pulla

4/8 | 

Näytät niin freesiltä noissa lomakuvissa, et ollenkaan flunssaiselta :) Sinusta lukemani perusteella on välittynyt kuva onnellisesta ja harmonisesta perheestä. Olet niin onnekas.

(Toi on muutes munkin suosikkipizza, vaikka Rosson versio varmasti kalpeneekin aidon napolilaisen rinnalla..)

 

 

Tsemppiä taas arkeen!

-Maisa-

5/8 | 

Moi,

parhaillaan itse hämmästelen oman, kohtuullisen hyvän kuntoni täydellistä katoamista muutaman tunnin kivuliaan sairaskohtauksen jäljltä. Ei puhettakaan edes kävelemisestä, vaaka-asento kutsuu vielä ainakin huomisen päivän. Ärsyttää, hämmästyttää ja vähän itkettääkin. Vaikka ymmärrän, että kyse on toki enemmän voimien loppumisesta - ei peruskunnon katoamisesta - niin en millään haluaisi hyväksyä tätä. Istuminenkin käy nyt voimille ja pumppu ottaa ylimääräisiä kierroksia, joten takaisin sohvan pohjalle. Huokaus.

Terveisin, M

6/8 | 

Moikka,

Kiva lukea ja seurata blogiasi, olet hyvä esimerkki meille keski-ikäsille naisille toki  muillekin, jatka samaan mallin :)

ps on muuten mehukkaannäköinen pizza kuvassa

 

7/8 | 

Raxulla ja meillä kaikilla on oikeus ja velvollisuus henkisyyteen fyysisyyden ohella. Se miten henkisyys itsekulla toteutuu vai toteutuuko lainkaan, on vain 'toteuttajan' tiedossa; koroilla tai meikeillä ei ole merkitystä...

Fyysisyyden voi välittää kuviensa avulla, henkisyyttä ei.

Saunajooga-guru Tiina Vainion opissa
Saunajooga-guru Tiina Vainion opissa

Happy!

On tämä kehon löytäminen monisäikeinen juttu! Kipu on itseasiassa paras opettaja. Kun sattuu, on pakko alkaa etsiä keinoja kivusta ulos. Oikeanlaista liikettä, kieltämättä välillä myös vähän kivuliastakin liikettä, mutta erilaista kipua kuin sitä pahaa, viiltävää, joka pysäyttää liikkeen sekunnin murto-osaan. Itselläni heikoin lenkki on oikea lonkka, jonka kanssa kilvoittelen siirtääkseni keinonivel-leikkausta. Olen etsinyt ja löytänyt helpotusta. Osteopatiaa, jäsenkorjausta, kiropraktiaa, fyssarin säännöllistä käsittelyä ja hierontaa. Mutta suurin ja varmaankin pysyvin apu löytyy oikeanlaisesta liikkeestä. Fustra-treeneissä valmentaja vahtaa vieressä silmä kovana, että asennot ovat oikeat, että keskivartalon tuki oikeasti pysyy. Usein luulen sen olevan hallussa, kunnes sormi ilmestyy vyötäisten seudulle ja kuuluu kehoitus rutistaa kylkiä enemmän kohti selkärankaa. Hupsan, aukihan kyljet olivatkin...napa edessä kuin 2-vuotiaalla. Lonkka on pikkuhiljaa antanut periksi, vaikka edelleen yhden jalan kyykky saa tutinan ja hien pintaan välittömästi. Kun sen tekee tarkasti oikeassa kulmassa, lantio suorassa. Vaika se kuinka kampeaisi luonnostaan vähän sinulle. Paras palkinto ttunnin huhkinnasta on kivuton askel. Ja ihme ja kumma, on juoksukin kivutonta, kun keskityn hyvään ryhtiin ja vatsan kannatteluun. Jotenkin laantioon löytyy milli lisää tilaa ja liike ei satu. Heti, jos lysähdän, alkaa vihlonta. Bodybalance, pilates ja jooga-tunnit ovat myös pitkstä aikaa alkaneet maistumaan. Ja keho suostuu antamaan periksi. Asennot syvenevät ja harjoittelun teho kasvaa. Tanssiessa ei lantio pistä jatkuvasti vastaan yhtä paljon ja aukikiertoakin löytyy jo ehkä milli lisää. Tämä uusi letkeämpi vaihe alkoi itse asiassa muutama viikkositten, kun kävin testaamasa Saunajoogaa. Menin ehkä aavistuksen epäilevänä...että mitähän uutta tämä nyt sitten mahtaisi olla...mutta 50 asteisessa saunassa, puolessa tunnissa, aukesi kuukausia vaivannut ylärangan jumi, kyljet venyivät monta senttiä ja lonkassa tapahtui jotain. Se antoi periksi ja pääsin asentoon, johon en ole päässyt vuosikausiin. Sen jälkeen alkoivat tehot Fustra-treeneissäkin paranemaan. Ikinä ei pitäisi olla kokeilematta uusia juttuja! Voi löytää uskomatonta helpotusta oloonsa. Nyt teen kotisaunassa käydessäni muutamaa avaavaa liikettä olkapäille ja lonkille. Ja kärsin juosta ja tanssia. Olen enemmän kuin onnessani!

Auvoisena puolen tunnin lämpimän treeni-passin jälkeen. Vierellä ohjaaja Pekka Nikumatti. Kiitos!

Viikko alkoi melkoisella jymy-yllärillä. Sain kunnian tulla valituksi Vuoden Eevaksi 2014. Kiitän ja kumarran! Kannan tätä sydämessäni ja lähetän hymyn jokaiselle äänestäneelle!

Kovassa seurassa! Perintöprinsessat Armi Toivanen & Anne Berner. RESPECT!

Viikko on myös tanssia täynnä, mutta siitä lisää sitten toisena päivänä :-)

Nyt isken lenkkarit jalkaan ja painun juosten Fustra-treeneihin. Happy

Kommentit (21)

1/21 | 

Paljon Onnea Eeva-tittelin johdosta :) !

Kiva kuulla että särky lonkassa saa helpotusta oikeista asennoista.

2/21 | 

Eipä oisi titteli oikeampaan osoitteeseen voinut mennä!!

Esimerkki -Eeva meille muille, niin positiivisuudessa, sitkeydessä, elämänvimmassa ja ilossa.

Kiitos kun jaat sitä meille muille, huolimatta noista "ilkiö-siskoista" jotka koittaa kateuksissaan lytätä positiivisuuden voimaa. 

Onnea ja kevään valoa!

3/21 | 

Wanna be ihmiset poseraavat, siinä varsinainen itseään täynnä oleva kolmikko. Saunassa...niimpä niin.

4/21 | 

'Moni haluaa olla jotain' - Wnb. Tavikselle wnb vaan on helpompaa, kun media ei koko ajan vaadi ja tyrkytä jotain. Ollaan vaan onnellisia ja tyytyväisiä omia itsejämme, ja se se vasta on työlästä ja haasteellista; vaatii pitkän opintien.

6/21 | 

Raakel on erittäin taitavasti osannut hyödyntää ja tavallaan tuotteistaa laihdutusprojektinsa. Vähemmänkin markkinointia lukenut ymmärtää, että mitä enemmän esillä joka paikassa, sen paremmin kirja, luennot what ever myy. Kun rauta on kuumaa, pitää takoa. Väistämättäkin se ajan myötä haalenee.

- Maiju

7/21 | 

Maiju, taisit oivaltaa paljon...

Näin tämä maailma näyttäisi kulkevan.
Monet kulkevat median kanssa käsikykkää, varsínkin, jos omaa suhteita. 
Minä luulen ja epäilen, että Raakel on pian oman 'huippuvuorensa huipulla' ; jaksamisella on nimitäin yleensä aina rajansa. Ja vuoren huipulta ei ole muuta tapaa kuin  -  pakkolasku alas, josta elämä pitää huolta....

 

10/21 | 

Raakel on vaan niin ihana , sinnikäs, upea, sexy. Vau !

Ja julkisuuden henkilö , Hänen kuuluukin olla esillä . 

Olen aina ihaillut upeaa Raakelia .  Virkistävä pakkaus !

12/21 | 

Hei,

Onko toisen menestys meiltä muilta pois?? 

Kauneus on katsojan silmissä. Eiköhän jokaisella ole oma sisäinen kauneus mikä välittyy myös muille, kun on itsensä kanssa sinut rypyistä tai kiloista huolimatta. Siitähän tässä on kyse. 

Toisen positiivisuus ja onnistuminen tuntuu olevan vaikeita hyväksyä muille, tässä meillä on paljon opittavaa.

Kannustakaamme toisiamme ja iloitkaamme omista ja toisten onnistumisista! 

-Minna-

13/21 | 

Raakel hyvä,

uusimman kirjasi kannessa poseeraava nainen näyttää kymmenisen kiloa hoikemmalta kuin oikeasti vielä tässä vaiheessa on. En käsitä, miksi kaiken tekemäsi työn ja upean onnistumisen jälkeen on kuitenkin haluttu antaa vieläkin "silotellumpi" kuva.

Kiva jos kertoisit, miten itse hyväksyit/koet sen :)

 

t. Satu

14/21 | 

Raakel, sulla on aivan huippuaurinkoinen hymy.

Mutta olisi kiva (inhimillisempää, todellisempaa, vähemmän ärsyttävää) nähdä näissä poseerauskuvissa ja kaikissa kansikuvissa (joita alkaa olla tosi paljon) muitakin ilmeitä. Etenkin tällaisiin kipujuttuihin sopisi uskottavammin jokin muukin kuva.

Sulla on myös kaunis profiili, vakava mietiskelijä istuu siihen hyvin.

Helpotusta kipuihin sinulle ja kaikille, jotka niistä kärsivät!
tv.  Minna

16/21 | 

On rakentavaa olla erimieltä, mutta henkilökohtaisuuksiin meneminen on ala-arvoista ja huonotapaista.Jokainen on kaunis tavallaan ja viisas ihminen pystyy olemaan asiallinen.

17/21 | 

Hei,

tämä kipu onkin mielenkiintoinen asia. Olen aikaisemmin ollut laiska liikkumaan, kun ei minua muka ole siihen luotu.Hohhoijaa, tällä väitteellä välttelin liikuntaa aina kun mahdollista. Ja kun olin löysä sohvaperuna, niin ei sitä kipuakaan juuri ollut. Tai oli kyllä; toki oli jäykät jäsenet ja niskaa kolotti jne - ainahan minä vaivojani valitin. Mutta kun vertaan näitä liikkumattoman menneisyyteni kipuja tähän nykyiseen eli aktiivisesti liikuntaa harrastavan ihmisen kipuihin, niin ihan turhasta ennen valitin. Nyt kun olen "löytänyt" kehoni uudelleen, olen myös tutustunut kipuihin eri puolella kroppaa. Ja juuri nämä kivut (joista Raksukin kirjoittaa) ajavat ihmisen etsimään oikeasti helpotusta elämään. Oikeat liikeradat ja hierojan apu, kunnon lihashuolto ja lepo - niitä olen yrittänyt noudattaa. Välillä auttaa, välillä ei. Joskus kipu on välivaihe parempaan oloon; tuntui aika kivalta kuulla hierojalta tänään, että pohjelihas se vain on niin vahvistunut ettei meinaa mahtua omalle paikalleen ja siksi kolottaa.

Ilon kautta siis eteen päin, tsemppiä kaikille kivun ja liikunnan ilon kanssa tasapainoileville!

Terveisin M,

enää 10 kiloa jäljellä

18/21 | 

Liikunta ja venyttely auttavat varmasti kipuhin, mutta ruokavaliolla on oman kokemukseni mukaan suurempi vaikutus. Viljat ja niiden gluteeni on monen kivun esim. nivelvaivojen taustalla, sillä gluteeni aiheuttaa kehon sisäisiä tulehduksia, jotka tulevat kipuna ulos. Kannattaa kokeilla olla ilman viljoja muutaman viikon, keho kertoo pian tulokset.

19/21 | 

Jos edellinen viesti oli minulle, niin huti meni; en käytä viljoja juuri ollenkaan.

 

terveisin M

20/21 | 

 Näin jossakin mainoksen uudesta kirjasta ja tietenkin siihen on laitettu "hoikka"versio vuosien laihduttajasta jotta kirja menee kaupaksi! Olin lauantaina veljeni luona vierailulla, ja menimme kauppakeskukseen ostoksille, siellä oli muotinäytös alkamassa ja jäimme sitä katsomaan, ja siinähän se Raakkeli oli ihan livenä nenämme edessä, ja ei todellakaan vastannut kirjan naista, ja kivuista ei ollut tietoakaan kun hymy oli mitä mairein!!! Ja ei se tanssikaan oikein sutjakasti mennyt, ehkäpä syynä oli se esiintymismatto tai väsymys kenties??

 

 

21/21 | 

No harvoin ne kirjojen ja palstojen kuvat vastaavat sitä oikeaa ihmistä...valot, photoshopit, ja muut keinot millä saadaan aina hienommat kuvat, Kun miettii passikuvaakin niin onhan se yleensä epäonnistunut otos... :)))

Mutta hymy on kyllä sitten henkilöillä joilla se on aurinkoinen niin aurinkoinen kuvien ulkopuolellakin....

24/21 | 

http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/eroon_vehnasta

 

Kokemuksia?

 

”Vehnäkierteen aiheuttamat terveysongelmat tuntuvat, mutta myös näkyvät. On, pömpöttävä vehnävatsa, hytisevä selluliittipylly, pullareidet, kaksoisleuka ja miehillä suurentuneet rinnat. Ihminen alkaa siis pikkuhiljaa muistuttaa sitä mitä syökin eli jättikokoista taikinaa. Vehnä vaikuttaakin William Davisin mukaan huumeen tavoin; se on ruokahalua lisäävä stimulantti ja sitä on pakko saada lisää!”

 

” Voi olla, että täysjyvävilja on joillekin jopa haitallisempaa. Viljojen kuoressa on kasvia itseään suojaavia myrkkyjä, jotka voivat aiheuttaa esimerkiksi suolisto-oireita. Lisäksi vehnän kuoreen kertyy kadmiumia, joka on raskasmetallia ja haitaksi terveydelle, yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi sanoo.”

 

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat