Kirjoitukset avainsanalla lepo

Hymy arjelle
Hymy arjelle

Kohti arkea flunssan jälkeen

Niin se sitten iski se lenssu. Inkivääristä, hunajasta, c-vitamiinista,sinkistä ja nokka-huuhtelukannusta huolimatta. Puoli perhettä kaatui samaan tautiin. Pakko oli nöyrtyä syömään antibioottikuuri poskiontelotulehdukseen, Sitkeää, keuhkoja polttelevaa köhimistä, röhimistä ja räkimistä kestänyt jo reilut kaksi viikkoa. Tänään eka päivä, kun koen taas olevani elossa. Välillä meinasi tulla mörön ajatukset, kun ei päässyt liikkumaan ja jotenkin sitä onnistuu kipeänä pienesti vaipumaan itsesääliin. Toisaalta osasin jopa nauttia pakkolevosta. Ajattelin lataavani akkuja ja lepuuttavani kehon jokaista säiettä. Paitsi yskintä-lihaksia.  Tänään menen varovasti aloittelemaan treeniä. Ajattelin crossata hissunkissun ja sitten vähän tehdä lihaskuntotreeniä ja venytellä. Ei maksimisykkeitä eikä kovia tehoja. Herätellen kehoa. Mikäli tuntuu hyvältä ja hengitys kulkee niin huomenna aamulla uskaltaa ehkä nautiskella combatista. Tosin sekin alkuun ilman pomppimista. Tassut tanakasti maassa. Ainakin yksi kerrallaan. Ei liene tartte mainita, että into treenaamaan on melkoinen....nyt otetaankin meikäläisestä mittaa. Maltti on valttia!

Huiliessa oli aikaa lueskella, vähän siivoilla kodin nurkkia kuntoon ja tehdä ravinteikasta ruokaa. Sopivasti ilmestyi rakkaan bloggari-sisko Hanna Sumarin tuorein baby, välipala-kirja Virtaa Superfoodeista. Kirjan eväillä pysyy takuulla energiat kohdillaan! Nam! 

Olen innokas smoothien surauttelija, niihinkin sain taas uusia ideoita. Ja moni välipala-patukka houkuttelee testaamaan. Kirjan chia-vanukkaan innostamana tein oman version aamiaiseksi. Liotin cashew-pähkinöitä sekä chia-siemeniä vedessä muutaman tunnin, sitten surautin mixerissä, mausteeksi ripaus kardemummaa. Jääkaappiin yön yli. Aamulla oli "raakajugurtti" namia mangon ja passionhedelmän kanssa. Loput aion syödä illalla treenin jälkeen pakastemarjojen kera. Ja vihersmoothie kirkastaa räkäisemmänkin aamun!

Ei eilisessä aamiais-omeletissakaan ollut valittamista. Huom! uusin ilonaihe keiitiössä - keraaminen paistinpannu. Ainakin näin alkuun unelma! Ei tartu pintaan, eikä tartte lorotella öljyä tolkuttonasti, tippa riittää. 

Kasviksia joka aterialla ja monissa väreissä. Zempataanpa kaikki tämän päämäärän eteen! Mulla hätä-apuna toimii hapankaali. Tässä vähän monipuolsempi lounas-salaatti. 

Kipeänä oli myös aikaa mietiskellä syntyjä syviä. Kuten oman kehon ja mielen tilaa. Inventario omasta tilanteesta ei koskaan ole turhaa. Irti turhasta kuonasta, tiukasti kiinni oikeaan, aitoon. Nyt siis oman elämän kimppuun, ei kynsin hampain, vaan hymyssä suin ja kiitollisin mielin. Kuullostellen herkin korvin. Nähden  kirkkain silmin. Haastaen. Mutta sopivasti. 

Mukavaa talvista viikkoa kaikille! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

1/3 | 

Olen jo kahdesti tehnyt Hannan banaanilettuja. En tiedä onko ohjetta kirjassa,mutta hän teki sitä Huomenta Suomessa. Siihen tuli mm. kaurahiutaleita. 

Toipumisia eikä liian aikaisin sitä jumppaa ;)

2/3 | 

Hannan kirjan omistavana, kyllä kaura banaaniletut on kirjassa. Muutenkin täytyy kehua että on loistava kirja. Mutta puhun siis Hannan ruokakirjasta, syksyllä ilmestyneestä. Terkuin Jassu 

3/3 | 

Hei,

Kiitos kivasta blogista.

Olisi hienoa saada tarkempi 'resepti' raaka-jogurtistasi (cashew-pähkinöiden ja chia-siementen määrä). Kuulostaa 'yksinkertaista ja hyvää' -osastolta ja sitä lajiahan arjessa tarvitaan.

Toipumista !

S

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paratiisissa
Paratiisissa

Hyvää alkanutta vuotta!

Joulupyhät ja Uusi Vuosi vaihtuivat lomaillessa kaukana kotoa, Thaimaan pienellä saarella. Seurana omat rakkaat sekä ystäväperhe. Paljon unta, aurinkoa, lämpöä ja merta. Ihanaa, edullista ruokaa ja erilaisia hoitoja. Leppoisaa yhdessäoloa. Naurua ja keskusteluja.  

Vaikka vuorokauden kestänyt kotimatka verottikin vähän voimia, koen olevani kuin uusi ihminen. Levon, lämmön, perheen ja ystävien vahvistamina jaksaa taas suhtautua arkeen ja elämän haasteisiin levollisin mielin.

Toivotankin teille jokaiselle Antoisaa Uutta Vuotta! Uskalletaan tehdä siitä omanlaisemme!

Kommentit (3)

1/3 | 

Hyvää Uutta Vuotta myös sinulle ja perheellesi Raxu!

Joo, se olisi taas se otollinen hetki aloittaa kaikki mahdolliset kuurit ja elämäntaparemontit. Samaan aikaan pitäisi kuluttaa kaloreita ja säästää euroja, vähentää rasvaa ja lisätä proteiinia, keventää ja kaventaa...

Jokainen tammikuu alkaa samalla ajatuksella: tämä on nyt se vuosi, jolloin minä saan painon putoamaan ja parannan elämänlaatua kaikilla osa-alueilla. Mutta... ehkä se tosiaan on tämä vuosi :)

Iloa ja valoa elämäänne olittepa nuoria tai vanhoja, sinkkuja tai suhteessa, lihavia tai laihoja, elämän nautiskelijoita tai tiukkapipoja, sairaita tai terveitä, seksuaaliselta suuntautumiselta mitä vaan, laiskoja tai tekotouhuajia, töissä tai työttömiä, lapsellisia tai lapsettomia, mököttäjiä tai ilopillereitä, whar ever :)

Kaikkea hyvää kaikille tänä alkaneena vuonna 2015!

t. Tarja Savosta

2/3 | 

Hyvää tätä vuotta sinullekin, Raxu.

Mietin, kun usein korostat postauksissasi pitkään nukkumista ja paljon unen merkitystä itsellesi, että onko sinulla sitten yleensä univaikeuksia? Itse olen  viime aikoina huomannut - täytän pian 45 - ajoittaisen aamuöisen heräilyn, joka ei kuitenkaan vielä onneksi stressaa tai aiheuta päivisin väsynyttä oloa. Toivottavasti ohimenevää 

- Pirjo

 

 

3/3 | 

Tarja, ihanaa vuotta sinullekin! Tee siitä juuris sellainen kuin haluat!

 

Pirjo, mun haaste une suhteen on se, että 2-3 aamua viikossa olen Huomenta SUomessa ja herätys niinä aamuina viimeistään klo 5. Nukkumaan en kuitenkaan osaa käydä ennen puolta yötä. Univaje on siis kuukausien karttuessa sitten melkoinen. Toki välillä normi-öinäkin heräilen. Silloin napsautan lukulampun päälle ja luen kirjaa, kunnes uni taas tulee. Ihania unentäyteisi öitä sinulle ja meille kaikille! Lupaan parnataa tapani ja mennä aikaisin nukkumaan, mikäli seuraava aamu on aikainen!

Parhain terkuin,

Raxu

Oman elämän ohjaksissa
Oman elämän ohjaksissa

Synttäri-mietteissä

48 vuotta tuli eilen täyteen. Koko perhe kokoontui aamiaiselle. Luksusta! Yhtäkkinen lumentulo oli koristanut maiseman satumaiseksi, mutta katkaissut sähköt. Niinpä sainkin tunnelmallisen tuokion kynttilöiden loisteessa. Silti eniten säteili oma jälkikasvu. Olen syvästi liikutettu ja ylpeä, millaisia mahti-tyyppejä on rinnalla kasvanut - kasvatus on tasan tapahtunut molempiin suuntiin. Nipistin taas kerran itseäni: "Olenko mä nyt se aikuinen..."

Loppuvuoden stressi ja väsymys on pitänyt huolen siitä, että vaki-kamu-migreeni on vieraillut todella tiuhaan. Eilen se taas pasahti - viikon sisällä kolmatta kertaa. Keho ja mieli kaipaa nyt lepoa todella kirkuen. Muutama päivä vielä sinniteltävä ennen lomaa. Eilen sohvalla pötkötellessä ja Mad Men-tuotantokautta katsellessa (olen muutes pahasti koukussa sarjaan) pyöri ajatukset kuluneessa vuodessa. Kävin mielessä läpi väli-tilinpäätöstä. Niin kevät kuin syksykin ovat olleet todella intensiivisiä ja työntäyteisiä. Ihania, monenlaisia hommia. Inspiroivia ihmisiä ja stimuloivia haasteita. Olen kiitollinen kaikista ja kaikesta. Mutta huomaan myös olevani liian väsynyt. Miksi se oman elämän johtaminen on niin haastavaa? Luin viime viikolla Karhu-ryhmän poliisin ja kouluttajan Harri Gustafsbergin kirjan "Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen". Harri oli mulla myös vieraana Studio55-ohjelmassa. Tematiikka upposi! Kaikki perustuu mielen hallintaan. Ajatuksen voima on valtava! Voit vaikuttaa ajatuksiisi, harjoittaa niitä haluamaasi suuntaan. Samoin on tunteiden laita, ei tarvitse jäädä vellomaan hetteikköön. Negatiivisia tunteita tulee kaikille, mutta niiden voi antaa tulla ja mennä eikä jäädä vellomaan niihin. Ajattelua tulee harjoittaa joka päivä. Ei fyysinen kuntokaan kohoa ilman harjoitusta. Lisäksi on elämässä oltava aikaa levolle ja rauhoittumiselle. Luontokin lepää, sama lainalaisuus pätee meihin. Aina ei voi painaa hybris päällä. Miten sitten tietää, mitä ajatella, miten päästä negatiivisista ajatusmalleista eroon? Kaikki lähtee arvomaailmasta! Mitkä ovat arvosi? Toteutatko niitä elämässäsi vai onko käytännön ja ihanteen välillä räikeä ristiriita? Meidän jokaisen kannattaisikin tarkastella arvojamme säännöllisin väliajoin. Mitä haluan? Mista haaveilen? Miltä tuntuu kun haaveet toteutuvat? Miten se vaikuttaa läheisiin? Mistä olen valmis luopumaan?  Mikä riittää? Muuten saa ravata ja suorittaa hulluna eikä silti mikään riitä tai tunnu miltään. 

Itse haaveilen toki monimuotoisista töistä, haluan haastaa itseäni. Mutta en hinnalla millä hyvänsä. Tärkeintä on tasapaino. Haluan aikaa itselleni, kuntoilulle, perheelle, ystäville. Ja ihan vaan luppoaikaa, ilman minkään maailman tehokkuus-tai hyödyllisyys-vaatimuksia. Rentous ehkä kuvaa parhaiten sitä, mitä haen. Lihaskin toimii parhaiten rentona, silloin se pystyy optimaalisesti tuottamaan voimaa ja olemaan nopein. Näin uskon myös olevan aivojen ja sielun laita. 

Vuosi sitten taisin pariinkiin otteeseen nyyhkiä jonkinmoista ikäkriisiä. Huomaan sen helpottaneen. Ei ole tarvetta ahnehtia uutta tai valloittaa vuoria. Koen eläväni täyttä elämää. Tällä hetkellä ei luopumisen tuska ole pinnalla, enemmänkin kiitollisuus kaikesta koetusta. Jopa pieni huvittuneisuus omasta kipuilusta. Myrskystä vesilasissa. Mutta omia vaiheitaan ei voi ohittaa. Onneksi! 

Tutustutaan itseemme, joka päivä. Kirkastetaan kutsumustamme ja annetaan sen palvella elämää

Kommentit (11)

1/11 | 

Hienoa, hyvää pohdintaa. Katsoin myös ohjelman ja sanoma mielen päällä. Ajankohtaista varmaan monelle meistä. Itse olen koko syksyn kärsinyt kerran viikossa migreenistä, nyt takana 3 päivän migreeni. Kertoo liiasta työstä, arjen stressistä, kaoottisesta syksystä kun työnantaja sanelee eikä kysele, siitä kun ihmiset vedetään liian tiukoille, kaikki tai ei mitään, tulos tai ulos. työskentelen terveydenhuoltoalalla, jossa edes jonkinlainen inhimillisyys pitäisi olla. Totuus tänäpäivänä on kuitenkin aivan muuta. Tähän on törmännyt varmasti moni suomalainen nainen tänäpäivänä. Lapsille, perheelle ja itselle pitäisi olla aikaa ja jaksamista. Riittämättömyys ja priorisointi. Syksyn mittaan blogisi kirjoitukset ovat olleet todella hyviä ja osuvia. Hyvää joulua ja jatketaan tätä aikuisen naisen elämää - Marjut

2/11 | 

Hei,

tasapainon löytäminen on lienee tosiaan se avainjuttu. Milloin sen löytää?

Itselläni on ollut mitä mainioin koko vuosi ja tämä syksy; olen elämäntapamuutokseni myötä ollut paremmassa henkisessä ja fyysisessä kunnossa kuin valovuosiin ja nauttinut haastavasta työstäni, säännöllisestä liikunnasta, perheestäni ja ystävistäni. Ylipaino on muisto vain, uudet ja terveelliset ruokailutottumukset ovat vakiintuneet osaksi arkea. Päätäni olen nollannut aamuaikaisin lenkillä ja kohdannut monet uudetkin haasteet voimakkaana ja pystyssä päin. Kaikki siis piti olla ok. Mutta sitten, yhtäkkiä ja arvaamatta, tuli vaarallinen tulppa ja täyspysähdys hetkessä. Minä, hyväkuntoinen nainen, makasin toisten hoidettavana, monitoreissa ja letkuissa tarkkailtavana enkä jaksanut edes puhua. Lääkäri kirjoitti epikriisiini "kohdattaessa potilaan yleistila huono". Huono!

Itkeskelin ensisäikähdyksen jälkeen elämän epäreiluutta. Miksi minä, miksi nyt kun kaikki piti olla hyvin? Järki tosin sanoo että perintötekijöille en voi mitään ja hyvä peruskuntoni saattoi pelastaa minut joltain vielä pahemmalta. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että sitä Raksunkin kaipaamaa luppoaikaa ei ole ollut juurikaan. Siis olen täyttänyt vapaa-aikani liian täyteen, on jäänyt se sohvan pohjalla makoilu vähälle - itse asiassa olemattomiin. Ja kun olet hyvä ja pärjäät/suoriudut työstäsi hyvin niin kiitokseksi mätkäistään vähän vielä hommia lisää....varmasti tuttua meistä monelle.

Nyt olen toipilaana jo aika monetta viikkoa. Maailma pyörii vallan mainiosti ilman minuakin, se on tullut huomattua. Hissuttelen kotona, nukun paljon ja odotan ihmettä tapahtuvaksi. Luotan siihen, että kyllä tämä tästä. Elämä laittaa välillä polvilleen ja sieltä noustaan hitaasti, pienin askelin.

Terveisin, M

3/11 | 

Marjut & M,

Ihanat immeiset <3

Voimia, lepoa ja malttia! Ja sitten sopivassa määrin iloa, innostusta ja nautintoa! ELämä tosiaan heittelee ja jotenkin on oma kurssi luovittava. Välillä meinaa voittaa uskon puute, mutta tarinoistanne kuultaa upeat naiset. Askel kerrallaan, välillä pienempi, välillä harppaus.

Voimia alkavaan viikkoon <3

Raxu

4/11 | 

Heippa!

Tuo itseensä tutustuminen on sellainen juttu, että voi mennä moni asia uusiksi. Stressiä stressin perään tuntuu olevan tämä nykyihmisen elämä. Mutta niin moni stressi vaan valitettavasti itse aiheutettua.

Löysin vajaa kaksi vuotta sitten Kiloklubin avulla uuden elämän. Kaikki meni uusiksi. Painoa lähti reilusti yli 20 kiloa ja löysin elämälleni aivan uuden suunnan. Salit ja hallit eivät enää kuulu elämääni. Löysin liikunnan ilon ja riemun muuta kautta. Tietä riittää ja omakotiasujalla riittää aina askaretta. Tämä toi minulle suunnattoman sisäisen rauhan. Työ tietysti sitoo, koska on pakko tehdä jotain, että saa laskunsa maksettua ja pötyä pöytään. Kaikki muu on loppujen lopuksi aivan turhaa.

Ystävät ja perhe, oma pesä, säännöllinen ruokailu ja liikunta. Minä en ainakaan tarvitse muuta. Kaikenmaalilman salit, zumbat ym. ovat meikäläiselle nykyään taaksejäänyttä elämää. Sitä kautta minulle vapautui aikaa Todella Paljon! Aikaa johonkin muuhun. Myös siihen rauhoittumiseen. Kotona voi tehdä kuntosalijuttuja ym treenejä, kun vaan käyttää mielikuvitustaan. Jos alkaa ahdistaa tehdä yksin, niin joku kaveri kehiin. Tietä pitkin pääsee sauvakävelemään. Voin mennä silloin kun siltä tuntuu. Ei tarvitse tuijottaa kelloa, että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla siellä ja sitten siihen aikaan taas jo tuolla.

Kiloklubin avulla opin syömään oikein. Suunnaton makeanhimo jäi taakse, vaikka kyllä minä herkutellakin osaan. Mitään ei ole tarvinnut jättää ruokavaliosta pois. Ei mitään. Rakastan juustokakkuja, suklaata, irtokarkkeja ja sipsejä..... Nykyiset herkuttelumäärät ovat vaan ihan eri luokassa kuin "entisessä elämässäni". Kaikkea kohtuudella.

Olkaa naiset armollisia itsellenne, kuunnelkaa itseänne ja tehkää elämästänne sellainen kun haluatte.

Minä löysin omani. Toivon teille kaikille samaa, Raxu ja lukijat. Mahtavan muutoksen olet Raxu käynyt läpi. Anteeksi, että "puhun" näin tuttavallisesti, mutta blogejasi lukeneena tunnut hyvältä ystävältäni :-)

Ihanaa Joulunalusaikaa, Joulua ja Uutta alkavaa vuotta 2015!

Toivottaa RuthMaria

6/11 | 

Hienoa Raakel!
Toivottavasti saat asiat elämässäsi tasapainoon,  stressi ei ole hyväksi kenellekään.  Tarvitaan tasapainoa arkeen ja myös vapaita hetkiä jolloin voi vain olla ilman, että tarvitsee kokoajan touhuta, treenata,  raataa työssä tai kotona.
Omakohtainen kokemus on valttia, sillä takana totaali loppuunpalaminen ja nyt lyllerrän ylimääräisten kilojen kanssa.  Ei löydy energiaa aloittaa mitään treenejä, ikää on reilusti ja kroppa kurjassa kunnossa.  Mihinkään fustraan yms. ei ole varaa eikä kuntosali sovi.  Silti pitää elää ja yrittää nauttia siitä mitä elämällä on tarjolla, juuri nyt.

7/11 | 

Kaikkea hyvää sinulle Raakel,

olen seurannut vaiheitasi elämäntaparemontissasi, lukenut kirjasi, ja seurannut tv:stä tanssiasi sekä juontajana aamuisin.

Annat minulle hyvän esimerkin ja uskon siihen, että voisin itsekin onnistua laihdutuksessa. Olen samanikäinen perheenäiti, tässä kuussa tulee sama 48 vuotta täyteen, tämä on hyvä ikä, nautitaan siitä:)

t S

 

8/11 | 

Kiitos inspiroivista ja piristävistä hyvän mielen bloggauksista ja pohdiskeluistakin välillä! Synttärionnittelut! Olen huomannut, että neljänkympin jälkeen- paitsi että keho ehkä vaatii enemmän huomiota- niin mielikin alkaa käydä läpi asioita, lapsuutta varsinkin. Olen tuumannut, että parempi niin, pohditaan sitten, ehkä tähän prosessiin olisi voinut hypätä aiemminkin, mutta hyvä näinkin. Hyvää ja rentouttavaa joulunaikaa! Petra 

Barlow Girl- Hallelujah 

https://www.youtube.com/watch?v=SarPJv6rUiQ

 

 

 

9/11 | 

Minäkin haluan kiittää kuluneen vuoden kirjoituksista, toivottaa hyvää Joulua ja vuodenvaihdetta sekä onnitella syntymäpäivän johdosta!

Itse nyyhkin tällä hetkellä ikäkriisissä. Täytän keväällä pyöreät 50v ja tuntuu, että nyt tulee lopullinen siirto "nostoväkeen". Koska kriisi tunkee ovista ja ikkunoista väkisin sisälle, niin olen päästänyt sen vellomaan valtoimenaan ja miettinyt elämääni molempiin suuntiin.

Takana on pitkiä sinkkujaksoja, pari epäonnistunutta parisuhdetta, rahapulaa ja huonoja työpaikkoja. Mutta takana on myös hauskoja juhlia, vaihtuvia ihmisiä ja ihania matkoja.

Hiukan alle nelikymppisenä mr right istui ruotsinlaivan tanssiravintolassa isossa miesporukassa. Seisoskelin baaritiskillä ja ajattelin meneväni miehen kanssa naimisiin. En kuitenkaan todellisuudessa uskonut, että näin myös kävisi.

Koska molemmat olivat lapsettomia, mietimme uskaltaisimmeko. Esikoinen lopetti pähkäilyt lyhyeen ja toinen lapsi syntyi 1,5v myöhemmin. Nyt vellotaan alakouluikäisten arjessa. Olen myös täysipäiväisesti töissä ja mukana lasten ja nuorten liikuntatoimessa. Jossain välissä yritän myös käydä itse kuntosalilla ja tavata vanhoja ystäviä. Elän ruuhkavuosia siinä, missä ikätoverieni lapset muuttavat pois kotoa : - )

Elän tämän pienen kriisin läpi ja jatkan sitten eteenpäin. Elämä on ottanut mutta on se totta vieköön myös antanut.

Kikka

 

11/11 | 

Kiitos olemassaolostasi. Itse olen 25 vuotias vakituisessa työssä ja parisuhteessa oleva nainen (tyttö). Välillä tuntuu että tämän ikäisenä pitäisi olla saavutettuna kaikenlaista ja ulkonäkökin menee iän lisääntyessä vain heikommaksi jne... Sinä olet todistanut että ikä on vain numero ja vanhempanakin voi näyttää todella hyvältä ja freesiltä sekä olla ennenkaikkea innostunut uusista asioista ja heittäytyä. :) kiitos - kip

Messuhumussa kirja-ständillä
Messuhumussa kirja-ständillä

Messutaan

Kotiuduin juuri I love me - messuilta. Nimessä tärkeä viesti. Nimittäin mielestäni elämän tarkoitus on rakastaa ja palvella,  myös itseään. Eihän se aina ole yksinkertaista eikä helppoa. Itsekin kömmin tänään migreenin jälkimainingeissa liikenteeseen. Kirpeässä säässä rauhallinen kävely koiran kanssa auttoi edes vähän. Sitten vaan meikki naamaan ja kaapista mahdollisimman mukavat vaatteet päälle ja kokkaamaan sekä pitämään luentoa. Ja tapaamaan lukijoita. Hurjasti oli populaa! Ja mikä parasta, sinne jäi viimeiset säryt. Nyt tiedossa ansaittu vapaa ilta! Ilman aamuherätystä! Aah!

Messuilla kaappasin ihanat kanssa-siskot kainaloon. Eija Holmala, jonka kanssa teimme ekan kirjan sekä hurmaava Kylli Kukk. 

Ravitsemustieteilijä Patrick Borgin kanssa juteltiin mikrofonien takana  pysyvän painonhallinnan saloista. Kirjoittelen myöhemmin auki meidän ajatuksia, joihin "Raxun rinnalla"- kirjammekin paneutuu. 

Eilen sain myös mielenkiintoisen vieraan Studio55:een. Keskustelimme Mirva Saukkolan kanssa muuttuneista käytöstavoista. Hän on kirjoittanut uuden Etiketti-kirjan. Hyvän käytöksen kirjan ohjeet vuodelta -61 hieman hymyilyttivät.

Käväisin viikolla Turussa. Laatuaikaa puolison ja sinne opiskelemaan muuttaneen Joelin kanssa. Illallinen Smörissä oli todella herkullinen. Otimme myös viini-menun. Ehkä virhe. Koska vuorokauden päästä alkoi ankara migreeni. Tosin namia oli ja kivaa! 

Nyt voin huokaista helpotuksesta. Pahin ruuhka kalenterissa on selätetty. Edessä pykälää leppoisampaa työtahtia. Aikaa levätä, höpötellä rakkaiden kanssa, kuntoilla ja  katsoa tarkemmin ravintopuoltakin. Pari viikkoa mennyt turhan pitkälti voikkareiden ja rahkapurkin voimin...ja sen huomaan vireystilassa. Siispä oikeaa ruokaa ja paaaljon kasviksia. Unta ja ulkoilmaa. Siinä mun suunnitelma tuleville päiville.

Leppoisaa viikonloppua

Kommentit (9)

1/9 | 

Huomaatko Raksu, kun painoa on jälleen tullut, niin pukeudut taas "telttoihin", onko se itsepuolustusta sille, että haluat piiloutua kiloiltansa?? Näyttää niin tutulta touhulta vuosia sitten...

Voimia ja uskoa itseesi että se on vain väliaikaista!

T. kanssasi kulkija

2/9 | 

Nykyinen Raxu on paljon uskottavampi, elämänmakuiisempii ja todellisempi kuin se joka keikistelijöille vuosi sitten jne. itseään näyttäen tanssiasuissa ja meikeissä jokaisen lehden kannessa. Toivottavasti jatkat nykyisellä linjallasi, lopetat julkisuushakuisuuden. Sillä uskon, että todellisuudessa olet aivan loistava tyyppi, tavallisine arvoineen. Ja se, että omaa hieman väljempiä vaatteita, oli ihminen laihempi tai lihavampia - Söy what

3/9 | 

Teltathan ei sinänsä pue ketään, ei lihavampaa eikä laihempaa. Myös meille isoille tytöille on tarjolla naisellisia, kauniisti istuvia vaatteita. 

4/9 | 

Siis mitä häh?

Pukeudunko telttoihin?? En tietääkseni! Eilinen vaate esim oli tyköistuva hihaton mekko ja päällä kimon-tyylinen jakku, joka on juu väljä, kuten suurin osa tämän syksyn jakuista. Jospa ei ihan väitettäisi mitä sattuu vaan omalla tuntumalla. Ja kilojen tulemisen kommentoinin jätän omaan arvoonsa. Hei hyvät immeiset, keskittykää asioihin, jotka tuo teidän omaan elämään sisältöä! Niin minäkin teen! Ja viime syksyn tansseissa totta vie karisi kiloja, koska treenattiin 6-10h joka päivä. Eihän sellainen ole normaali tila. Siksi lie luontevaa, että kehokin palautuu olotilaan ennen moista rääkkiä. Itse en tee asioita kilot mielessä, vaan sen mukaan, mikä kiinnostaa ja antaa elämään virtaa. Samaa toivon kaikille!

Mahtavaa sunnuntaita! Teltalla tai ilman :-)

 

T. Raxu

5/9 | 

Hyvä Raxu, oikealla asenteella :)

Mitä tulee tuohon julkisuushakuisuuteen, niin eiköhän se loppupelissä ole niin että se media, tv ja mikä milloinkin kutsuu nämä ihmiset ohjelmiinsa.

 

Minäkin toivon kaikille meille

Oikein Ihanaa Lokakuun loppua, sateella tai ilman :)

7/9 | 

Hei Raxu, Valitettavasti et ehkä huomaa, mutta käytit kyllä kivempia ja värikkäämpiä vaatteita ennen, tunnistan itseni myös siitä..... tummat ovat aina niin alakuloisia että sekin vaikuttaa mieleen ja olemukseen. Kiitos kivasta blogista ja värikästä syksyä meille kaikille!
Milli

8/9 | 

Moi Raksu,

mikä viisaus kätkeytyykään tosiaan messujen nimeen "I love me". Vasta kun oppii oikeasti rakastamaan ja huolehtimaan itsestään, voi myös antaa jotain toisille - ilman että itse tyhjenee. Olen huomannut myös, että kun välittää omasta hyvinvoinnistaan, ei anna muiden asioiden viedä elämää enää väärään suuntaan. Näin jaksaa käsitellä vastoinkäymiset ja muut elämän mylleryksetkin paremmin. Hyvällä tuurilla tätä kautta myös lisääntyy ymmärrys elämän monimuotoisuudesta ja edelleen suvaitsevaisuus toisia ihmisiä ja heidän ratkaisujaan kohtaan. Kun on tasapainossa oman itsensä kanssa (sisältää siis myös ne arjen ilot ja surut ja vastoinkäymiset) ja rakastaa itseään, oppii olemaan siis armollisempi muillekin.

Kuinka moni voi sanoa että I love me - minä voin, täydestä sydämestäni!

Ihanaa syksyn aikaa sinulle Raksu ja kaikille blogin lukijoille!

Ystävällisin terveisin, M

9/9 | 

Oi,  ihanasti annoit sanoissasi M  jotain niin helmeilevää viisautta !

 Ja Raakel on tosi ihana!  kiitos tästä  kivasta blogista.  Sä oot niin Wau !

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat