Kirjoitukset avainsanalla treeni

Kuva: <span class="photographer">Ulla-Maija Lähteenmäki / IS</span>
Kuva: Ulla-Maija Lähteenmäki / IS

Uutta meininkiä treeneihin

Omia vaiheitaan ei voi, eikä kannata ohittaa. Vaikka välillä meneekin oppi perille vähän kantapään kautta. Koko liikunnallisen historiani aikana - joka ei todellakaan ole kovin pitkä...kokonaiset 4,5 vuotta, on lähes jokainen liikunta-alan ammattilainen suositellut lihasvoima-harjoittelua reiluilla vastuksilla. En ole vastannut huutoon. Useamman kerran olen kyllä yrittänyt saada salin puolella käyntiä ohjelmistoon, mutta ryhmätunnit ja korkea syke ovat koukuttaneet. Ja sitten tanssi. Nyt tämä talvi on ollut erilainen. En ole oikein saanut irti entisenlaisia kicksejä tunneilta. Fustra-ohjaajan silmien ja näppien alla teen kyllä täysillä. Mielestäni myös ryhmätunneilla. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin täyttymyksen tunteet, jotka olivat niin koukuttavia ja huumaavia, ovat loistaneet poissa-olollaan muutamaa onnellista poikkeusta lukuunottamatta. Ehkäpä myös tästä syystä ovat ajatukset alkaneet kääntymään vähän erilaisen treenaamiseen puoleen. Kun reilut pari viikkoa oli flunssan vuoksi pakkolepoa, päätinkin vähän muuttaa meininkiä. Vähennän tuntimääriä korkean sykkeen ryhmäliikunnasta. Kerran tai pari nautin niistä viikossa. Muuten treenaan napakoilla painoilla 2-3 kertaa viikossa. Herkkuna yksi tiukka ja nopea intervallitreeni viikkoon. Lisäksi ulkoilua ja kehonhuoltoa niin paljon kuin aikaa ja intoa riittää. On jännä nähdä, miten keho ja mieli alkaa tähän reagoimaan. Mikäli asiantuntijoita on uskominen, niin hyvää olisi tiedossa. Niin hormonitoiminnalle, kehon koostumukselle kuin arjen perusvireellekin. 

Tämä viikko ja aamu alkoikin puolen tunnin HIIT crossingilla. Ei sitä tiukkaa intervallia pidempää olisi kestänytkään. Keuhkot pihalla, jalat totaalisen hapoilla ja leveä hymy kasvoilla. Jälkiruoaksi salin puolella irtopainot käteen ja kyytiä hauksille, ojentajille ja olkapäille. Taljassa vielä yläselän tappo ja loppuun vatsalihasten väsytys tutinan ohi ja yli. Kepin kanssa selän ja rintakehän vetreytystä, koko kehon lihaskalvojen elvytystä muutamin liikkein ja kotiin. Olo mainio!

Vera oli vahvasti lähdössä mukaan treeneihin :-)

Viime päivät ovat olleet erityisen täynnä elämän makua. Loputkin perheenjäsenet sairastuivat influenssaan, osa jo toisessa aallossa. Siispä mamman passaus on ollut paikallaan. Siinä sivussa olen käynyt läpi viime vuoden kuitteja. On taas veroilmoitusten aika. Uskomatonta, mikä pikakelaus kaikesta eletystä ja koetusta moinen tylsä homma voikaan olla! Rakkaudella, haikeudella, ilolla ja hellyydellä olen muistanut jokaista, joka on ollut osana ja rinnalla viime vuoden huikeissa kaarteissa. Meno olikin melkoista auto-stradaa. Ei tullut levähdyspaikkoja huomattua. Nyt ehkä tarve valita vähän rauhallisemmat reitit, jotta jää aikaa maisemankin katseluun. Ja pysähdyksille. Spontaaneillekin.

Eilen juhlimme maailman parhaan anopin 70-vuotispäivää. Miten nuoret nykyään on jo niin vanhoja? Kuopus veisteli illalla, että säästä äiti noi kynttilät...kohtahan sulla itselläs on niille käyttöä...tulipa muutes kuukauden sokerikiintiöt täytettyä marenkikakun ja suklaan voimin. Oli lihaksissa, mitä polttaa aamun treeneissä...

Työrintamallakin vähän uusia tuulia. Maikkarin Studio55 jatkuu normaalisti, mutta lisäksi vedän Huomenta Suomen torstai-aamuissa TERVE AAMU-nimistä osiota klo 7.40 - 8.10. Tiedossa terveyttä ja hyvinvointia monesta vinkkelistä, joka viikko eri teema sekä mielenkiintoisia ilmiöitä ja vieraita. Inspiroivaa!

Nyt palaan kuittien pariin. Kuten mainio kirjanpitäjäni totesi: "Numerot on helppoja! Ne ei koskaan muutu."

Me muututaan, se on ainut asia, mikä on varmaa! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

1/4 | 

Kiva toi terve aamu juttu!

Hyvää kevättä kaikille, tuoksuu jo aivan keväälle... onko se sulavan lumen tuoksu...

 

 

Annikki

2/4 | 

Moi Raxu!

Olipa mukavan tyyni ja seesteinen fiilis sinun tekstissä. Välittyi.

Mukukaa kevään odotusta ja iloa+valoa elämään!

Tarja Savosta

3/4 | 

Hei,

minulla sama että kaikki ohjaajat painottavat lihaskuntoa ja suurilla painoilla mutta aina vaan löydän itseni aerobiselta tunnilta...miten se onkaan niin koukuttavaa se sata lasissa meno.  :)

Aurinkoista kevään jatkoa, pääasia että liikutaan niinkuin hyvältä tuntuu.

 

t.Seija

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumppa-humppa
Jumppa-humppa

Porukan voima on mahtava!

Olen ryhmäliikkuja. Henkeen ja vereen. Vaikka muuten nautin yksinolosta, liikkumisesta ei tule yksin yhtikäs mitään. Ei tietoakaan, että jatkaisin pomppimista tai lankutusta yli kirvelyn ihan keskenäni. Ryhmän imu ja vieressä huohottavat kaverit ja innostava ohjaaja tekee sen mahdolliseksi. Itsensä ylittämisen ja mukaavuusalueelta poistumisen. Tämä sama toteutuu moninkertaisesti myös Fustra-treenissä, jossa oma Elisa-ohjaaja "piiskaa" herkeämättä ja väsymättä korjaa virheasentoja. Ei pääse fuskaamaan. Sen tunnin jälkeen ei pystyisi treenamaan lisää. Paitsi jos joku käskyttäisi. Vuoden verran fustranneena huomaan sen vaikutukset muissa treeneissä. Tuntuu, että saan enemmän irti ja esim vatsalihasliikkeet tuntuvat paljon rankemmilta. Oletettavasti, koska nyt pystyn edes ajoittain oikeasti aktivoimaan myös syvät lihakset. Treeni ei karkaa pelkkiin pinnallisiin tai lonkankoukistajiin. Tai pahimmillaan niskaan ja leukaperiin. Suurin ilonaihe on kuitenkin kivuton askel treenin jälkeen. On se kumma, ettei itse osaa / pysty / jaksa / viitsi saada moista treeniä ja sen hyötyjä aikaiseksi. Taitaakin olla kyse ohjaajan ammattitaidosta, ei sen mystisemmästä...

Pari päivää sitten törmäsin ruokakaupassa vanhaan treenikamuun, jota en ollut nähyt aikoihin. Hän kertoi palanneensa taas takaisin meidän "omalle" salille. Sanoi posket intoa puhkuen olevansa menossa illan Attack-tunnille. Siis tunti, jossa juostaan ja pompitaan ja välillä punnerretaan. Korkean sykkeen tunti, joka vastaa 10km juoksulenkkiä. En ollut käynyt attackissä pariin vuoteen. Emmin, miten lonkka kestää. Olin ilmoittautunut edeltävälle reisi-vatsa-pakara-lihaskunto-tunnille. Meninkin sille, mutta kaverin imussa ja yllyttämänä jäin myös attackiin. Sitä sykkeen, poltteen ja riemun määrää! Mahtava ohjaaja sai unohtamaan omat rajat ja hymy korvissa paineltiin läpi kirvelyn ja ohitettiin raskaammaksi muuttuvien koipien viestit. Mikä autuus treenin jälkimainigeissa! Hymyilin koko loppuillan. Eikä lonkka ollut moksiskaan. Ainakaan sillä kertaa. Tuntui, että oli saanut karstat pellolle kropasta. Sen jälkeen on jumpat tuntuneet kulkeneen uudella vaihteella. Älyttömän makeeta!

Onneksi oli juoksulenkkarit matkassa niin ei krampannu pohkeet :-)

En siis voi kyllin kiittää rakkaita treeni-kavereita ja ohjaajia. Vaikka vasta eilen illalla nähtiin, kaipaan teitä jo nyt

Kommentit (9)

1/9 | 

Hei Raxu!

Olen huomannut saman ilmiön omalla pienellä kuntosalilla. Yksin tehden tahti hiipuu. Monet kerrat olen ollut siellä yksin, aamuvirkku kun olen. Yksin tehdessä ei tietysti tarvitse ujostella läskejään, mutta kun muita on paikalla, sellainen "paikkakiertorytmi" auttaa tekemään enemmän. Samat painot eri laitteissa auttavat pitämään treenirytmin, kun vuorottelee toisten kanssa.

Toinen ihana anti on se salilla kävijöiden kirjo: nuoria ~20v naisia ja miehiä upeassa kunnossa, keski-ikäisiä meikäläisiä lössyköitä, nuorehkoja isiä ja äitejä viettämässä omaa tunnin laatuaikaansa, elämän ruuhkavuosissa pyörijöitä, eläkeläisiä pitämässä kuntoa yllä ja sitten testosteripullistelijat illalla viimeisenä. Sinne sitä sekaan sopii vanhassa t-paidassa eikä kukaan katso karseesti, moikataan tullessa ja heipat lähtiessä. Eli se sosiaalinen kontakti, yhteisymmärrys ja mielenkiinto salilla harjoitteluun, kuulumisten vaihtaminen, maailman tapahtumat ruoditaan... kaikella iso merkitys. Ja hirveä hiki irti siinä sivussa :)

Pidän myös siitä, että meidän pikkusalilla voi kysyä toiselta neuvoa. Itsekin olen kysynyt vinkkejä olkapään liikkeisiin ja hyviä ohjeita saanut. Pikku aslimme on herännyt uuteen kukoistukseen; vakikävijöitä on varmaan 300 ja se on oikeasti paljon väkilukuun ja ikäjakaumaan verratuna :)

Yhdessä tekemisen ilo, toisen hyväksyminen ja innostus toimintaan ovat hyviä rajojen rikkojia.

Iloa ja valoa,

Tarja Savosta, voe tokkiisa :)

2/9 | 

 

Hei Raxu,

 

Postauksesi 'kaverille kans' sopii hyvin studio55:n haastatteluun. Sinulla oli studiossa kiva sessio Jukka Leppilammen kanssa. Kuuntelin, katselin ajatuksella ja haluaisin kanssasi sekä blogissasi lymyilevien aktiivisten kanssasisarten kanssa nostaa keskustelua henkisyydestä ja hengellisyydestä, etiikkaa ja moraalia rakentavista elementeistä, jotka joskus kiivaissa keskusteluissa unohtuvat.

 

Ohjelmasta sai sen käsityksen, että henkisyys ja hengellisyys liittyvät uskontoon. Uskallan olla eri mieltä. Olen huomannut että kaikissa uskonnoissa  ja uskomuksissa on jotakin samaa: jumalolento, jumallallinen energia, jumalasentrisyys. Itse en halua rajoittua ja jämähtää jeesuksiin ja profeettoihin, vaan olen kiinnostunut pelkästä virtaavasta jumalallisesta energiasta, jota moni fyysinen nykyego tarvitsee tullakseen kokonaiseksi ja tasapainoiseksi olennoksi. Henkisyys ja hengellisyys tuo maallisen egon tietoisuuteen hyvän ja pahan, opettaa erottamaan hyveet paheista. Silloin egosta kasvaa automaattisesti askel askeleelta eettinen, moraalinen, kohtuullinen ja tasapainoinen olento. Uskonto voi tuoda apuvälineitä ja tarjota henkisyyden ja hengellisyyden elementtejä, jotka ovat olleet olemassa jo kauan ennen yhtäkään uskontoa, pakanisminkin aikana.

 

Haastateltavasi totesi, että Jumalan  tai Herran pelko on viisauden ja sivilisaation alku. Olen samaa mieltä siitä, että jos emme ylläpidä jumalallista ja parantavaa energiaa eli ”jumalasuhdetta”, seuraukset ovat dramaattiset: yhteisöllisyys katoaa ja sivilisaatio rapistuu. Mutta jumalallisuus ei kulmioidu mielestäni Jeesukseen, vaan on huomattavasti laajempi ja universaalimpi käsite. Jumalallisuus on minulle pelkkää energiaa, jota me kaikki olemme oikeutettuja kokemaan ja jonka virtaamista meidän kaikkien tulisi edesauttaa.

Leppilampi totesi maailman ja erityisesti Euroopan surkean tilanteen syyksi sen, ettei meillä ole ”Jumalaa”, emme kunnoita Jumalaa. Itse olen uskovainen, vaikka olenkin uskonnoton, joten en yhdistä uskoa uskontoon. Itselleni usko on universaalia uskoa hyvään, parantavaan ja jumalalliseen energiaan, joka virtaa maailmankaikkeudessa. Egon pitää vain oppia näkemään tuo virtaava energia; tarttua siihen ja imeä sitä itseensä.

 

Raxu, kysyit haastateltavasi, onko uskonnosta tullut lyömäase, jolla moralisoidaan ja tuomitaan. Politiikan ja uskonnon yhdistäminen on herkkä laji, jota vain harva osaa. Jumalan kuva, Jeesus Kristus saattaa olla joillekin nykyegoille yhtä tärkeä kuin vuosituhansia sitten eläneelle intiaanille aurinko, joka edusti kyseisen kulttuurin ja uskon jumalakuvaa. Jumalakuva on mielestäni toivon ja parannuksen symboli, jota ilman emme ole kokonaisia ja jota esiintyy monessa ja kaikkialla, ei vain Jeesuksessa Kristuksessa.

 

Mitä mieltä olette armon kanssasisaret?

 

T. Johanna Lieksasta

 

 

 

3/9 | 

Voi Kiesus mitä paatosta, sitten kun se Jeesus Kristus tuo meille ruoan pöytään, maksaa laskut, hoitaa lapsemme ja sairaat vanhempamme jne. niin sitten uskon että Se on se virtaava voima, jota ilman emme tule toimeen!!

t. "kanssasisar"

5/9 | 

Kanssasisarille tiedoksi:

Ei "Jeesus" maksa laskuja, tuo ruokaa pöytään, hoida lapsia tai sairaita vanhempia. Te itse teette sen, mutta vain jos kykenette avaamaan silmänne sokeudesta.

T. Maija

 

6/9 | 

Hei Raxu!

Kiitos tsemppaavasta ja elämänmakuisesta blogistasi, ruoka-/ravintovinkkejä unohtamatta!

Täällä olisi postaustoive "luottotuotteisiisi", kauneudenhoitoon yms. liittyen. Jokainenhan on tietysti oma yksilö, mutta aina esim. kaverin vinkeistäkin voi saada apua vielä näin viisikymppisenäkin (joka on melkeinpä paras ikä ikinä!).

t. Jaana (talvikorppuihonen, herkkäsilmäinen...)

7/9 | 

Jessus mitä jeesustelua. Ihmettelen aina niitä jotka jaksavat odottaa että kohta hän tulee.....olen kohta 50 v ja jo silloin kun olin koulussa jeesusta odotettiin tulevan. Jokainen itse vaikuttaa elämäänsä, ilman että silmät avautuisivat....elämä kantaa mutta aivan muista syistä kuin jostain mystisestä ihmisestä jonka joskus luultiin olevan jotenkin erityinen. Uskonto ei saa muuta aikaiseksi kuin sotia....

8/9 | 

Voi Raxu, toivottavasti saat uudelleen järkevästä ruokailusta "kiinni", koska postauksista päätellen edelleen liikut paljon mutta mitä katsoin uusimmassa Studio55:ssa, painosi on yhä tainnut kohota? Älä veikkonen heitä upeaa urakkaasi hukkaan! :D

 

Aurinkoista kevättä! :)

9/9 | 

Samoin ajattelin....mustat vaatteet palanneet niiden heleiden vaaleanpunaisten jne jälkeen. ja valitettavasti kilotkin ovat hiipineet. Mutta mutta...samoin mulle, ja harmittaa niin perhanasti. niinpä olen kaivanut esille Heikkilän kirjan ja raxun remppa kirjan ja ajatellut palailla alkuun takaisin :).

Ilo irti treeneistä!
Ilo irti treeneistä!

Ruumis, sielun temppeli

Varoitus: jos ärsyynnyt herkästi jumppa-intoilusta niin lopeta lukeminen tähän. Nyt nimittäin pakko hehkuttaa treeni-riemua! Loman jälkeen on into korkealla. Vaikka ekat tunnit tuntuivatkin kuin olisi ryhävalasta siirrellyt. Pian pääsin taas endorfiinin makuun. Kun syksy meni kiireen ja väsymyksen vuoksi lempeämpiä treenejä tai sohvan pohjaa suosien, tuntuu nyt taas, että minkä kovempi, sen mahtavampi treeni. Iltoihin on mahtunut tanssia, cx-worxia, pumpia, balancea, flow-joogaa, combatia, army-treeniä, superbodyä, crossingia ja fustraa. Vaihdellen ja yhdistellen. Taisi ekan viikon tuntimäärä kohota yli 15... joo, tiedetään, että aika paljon, mutta oli lepopäiväkin välissä. Ja saahan sitä välillä ottaa ilon irti! Itseasiassa tähän "tuhmuuteen" ajoi myös iki-vihollinen eli nivelrikkoinen lonkka, joka oli loman jäljiltä varsin kiukkuinen. Päätin antaa sille tosissani kyytiä ja katsoa, että nytkö nivelen vaihto sitten oikeasti on edessä. Toki tilanne on huonompi kuin esim vuosi sitten, mutta kummasti ne rankat treenit sitä vetreyttää. Ainut hetki ilman kipua on hikisenä, sykkeet koholla. Kävely sensijaan on tosi kivuliasta. Tänäänkin kaineimmassa mahdollisessa talvisäässä koiran kanssa köpötellessä teki tiukkaa. Mutta illan jumpat suovat taas helpotuksen. Odotan jo poltetta keuhkoissa ja kirvelyä lihaksissa. Silloin on helppo rakastaa omaa kroppaa - mikä mahtava nautinnon lähde se onkaan! Että se krempoista ja kivuista huolimatta pystyy palvelemaan, antamaan ja ottamaan vastaan. Ruumis ON sielun temppeli. 

Ruokapuoli on ollut poikkeuksellisen taivaallista. Tytär on nimittäin ollut innokas kokki ja olenkin saanut nauttia terveellisistä, värikkäistä, herkullisista safkoista. Eliksiiriä keholle ja mielelle. Paaaljon kasviksia eri muodoissa ja väreissä. Ja aina se toisen tekemä ruoka on herkullisempaa....

Thaisoppa

Vietnamislaiset rullat + machate

Salaatti puna+lehtikaalista+chevre+kalkkuna+saksanpähkinät

Omaa tuotantoa kampelaa kasvispedillä thaimaalaisittain, siellä nimi olisi Pla Pad Cha. Muista tuore chili ja inkivääri!

Ja talven trendijuoma machalatte eli kattilaan 2 dl mantelimaitoa, teelusikka hunajaa sekä macha-tee-jauhetta. Vispaa kunnes kiehahtaa. Nauti ja virkisty! Piristävämpää kuin kahvi!

 Hellitään itseämme ja toisiamme!

Kommentit (15)

1/15 | 

No vähänkö näytät freesiltä tossa kuvassa, wau! Taisi loma tehdä tehtävänsä.

Niin hienoja herkkukokkauksia teillä, syöttekö koskaan mitään vähemmän raflaavaa perusmuonaa?

Onko sulla muutes joku kuukausikortti tms. noihin jumppiin, jos käyt noinkin paljon? Nehän maksaa mansikoita muuten. Itse olen tyytyväinen, jos saan korkattua vuoden zumbakauden ensi sunnuntaina..

☆ Annika

2/15 | 

Hei,

Oletko jonkun tietyn lääkärin valvonnassa lonkan osalta?Onko keinoniveltä jo tarjottu?

Ei kuulosta kovin kivalta, jos kävelykin tuottaa tuskaa.

T Ulla

3/15 | 

Äly hoi älä jätä... Aika surullista luettavaa, lonkkakipuinen nainen siellä kehuskelee jumppaamassa 15 h viikossa. Tulee hieman sääli, ei löydy naisella kohtuutta, ei kultaista keskitietä. Kipu on aina elimistön merkki. Ei ole järkeä näköjään päässä ja jos on valmis leikkimään tuossaiässä terveydellä - oma on valintasi. Sinuna en kuitenkaan kirjoittaisi siitä hyvä terveys blogiin, eikö kyse pitäisi olla terveyden ylläpidosta. Ei laddiktiosta.

4/15 | 

Annika, mulla on jäsenyys liikuntakeskukseen eli kuukausimaksulla mennään, jumppaan sitten yhden tunnin kuussa tai miten paljon vaan. Talouspuoli siis ei tässä vaikuta. Ja meillä syödään monenlaista ruokaa, todella usein myös nuoret kokkaavat eli kirjo on laaja. Nämäkin ruoat ovat aika perus-aineksista: kasviksia paljon ja vähän kalaa ja juustoa. Eli ihan peruskaupan tarpeista eikä edes kalliita. Juuris nyt pistelen treenien jälkeen poskeen porkkana-linssi-keittoa ja raejuustoa. :-)

Ulla, toki olen lääkärin "valvonnassa", keinonivel on edessä. Mutta kaikki liike, mitä vaan kärsin tehdä on hyväksi. Ihan lääkärin kehoituksestakin mahdollisimman paljon ja monenlaista liikettä on paras lääke kipuihin.

Vierailija, ortopedinkin mukaan paras lääke nivelrikkoiseen lonkkaan on mahdollisimman paljon ja monipuolista liikuntaa. Kaikkea, mitä kärsii tehdä, kannattaa tehdä. Ja kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin kävely ja juoksu ovat kaikkein kivuliaimmat lajit. Siksi harrastan sellaisia juttuja, joita voin. Ja keinonivel on edessä, mutta jokainen kuukausi, jonka liikunnalla pystyn leikkausta siirtämään, on kotiin päin. ENkä toki joka viikko näin paljon ehdi treenailemaan. Mutta kun välillä tarjoutuu mahdollisuus, niin silloin nautin täysillä. Kyse ei todellakaan ole addiktiosta, vaan harrastuksesta, joka tekee hyvää niin mielelle kuin kropalle. Suosittelen kaikille!

 

Love and peace,

 

Raxu

5/15 | 

Hei!

Onpa mahtavan pirteä kuva sinusta,wow :) Motivaationi nousee taas entisestään kun sun kuvia katselee ja blogia lukee,kiitos näistä <3

 

Kiva,että oot päässyt taas jumppiin ja vauhtiin,mitäpä se muille kuuluu paljonko jumppaat illassa,itsehän sen parhaiten tiedät :)

Suuri kiitos tästä blogista,jota jaksat pitää ja kirjoitella,mulle tästä on ollut ihan valtavasti apua,niin kun kirjastasikin. Otan sen aina esille kun motivaatio hukkuu :)

Mukavaa kevään odotusta ja liikkumisen riemua kaikille.

 

 

Sina

 

 

 

 

6/15 | 

Hei,

Kiva on lukea energisiä, elämänmakuisia juttujasi. Itsekkin ahkerana liikkujana saan iloa ja intoa jutuistasi.

Sinulla on kivoja, kauniita ja värikkäitä jumppa-asuja kuvissa. Mistähän niitä voisi ostaa ?

Käymissäni urheiluliikkeissä on aina vaan samaa perusvaatetusta ja yleensä nekin superhoikille tarkoitettu. En itsekkään ole pullukka, koko 38, mut en silti halua liikkua hyvin avonainen makkarankuoripaita päällä. Tuossakin kuvassa on kiva harmaa pusero ja trikootkin jotain kivaa kuosia. Tämä paita kävisi joogaankin hyvin. Puseroita ja toppeja voisi olla monenlaisia, eri tarkoituksiin ja lajeihin. Pitkähihaisia varsinkaan ei löydy, niitäkin on kiva käyttää rauhallisimmissa lajeissa. Ja meille aikuisille, keski-ikäisille naisille saisi olla aikuisempia, nuorekkaita jumppavaatteita, olemme niiden suurkuluttajia ja meillä on myös mahdollisuus hankkia niitä.

Liikunnan iloa ja hyvää oloa kaikille.

Elinainen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

7/15 | 

Heippa,
Kuva taitaa olla vanhempaa osastoa, mutta kuten ylläolevakin totesi, niin kivannäköisiä asuja, olisiko mahdollista että aina laittaisit että mistä ja minkä hintainen, tai mitä mallistoa, niin olisi helpompi bongailla vaatteita. Tuo sekin jotain pirteyttä että löytäisi kivoja treenivaatteita. Kiitos kivasta blogistasi!
t. Jassu

9/15 | 

Juu, fantastinen kuva aikuisesta naisesta. Ruoka-annoksetkin näyttävät tällä kertaa todella herkullisilta. Nami nami.

Kikka

10/15 | 

Totta pakiset Raxu!

Nykyään keinonivelleikkauksia edeltää- mielellään- potilaan omatoiminen ja aktiivinen kuntoilu+painonpudotus+lihaksistoa vahvistavat treenit. Esim. polvia ei leikata, jos potilas ei sitoudu omatoimiseen kunnon parannukseen ENNEN leikkausta.

Ja leikkauksen jälkeen liikkeelle HETI. Ei makuuteta vaan kipulääkkeen turvin, kipua kuunnellen, lähdetään liikkeelle. Semmoista se on nykyään. Ja mielestäni ihan oikein. Joskus 80-luvulla selkäleikkauksen jälkeen potilasta makuutettiin 3 viikkoa ja leikkaushaava oli mahdoton viilto. Sitten homma edistyi ja leikkaushaava oli vain muutaman sentin ja seuraavana päivänä jalkeille. Nyt tahti vain kiihtyy; kotiin mahdollisimman pian ja liikkeelle!

Voi ihana noita ruokakuvia: minun lapset maailma, ei siis kotikokkia.

t. Tarja Savosta, tunti kuntosalia heti aamusta :)

11/15 | 

Raxu, oletko kokeillut hulavannetta? Itse mietin, ostaisiko ja auttaisiko se keskivartalopönötykseen...:)

Luin jostain, että vanteen täytyy olla 1,7 kg painoinen, jotta on mitään tehoa.

 

Kerttu

12/15 | 

Hei taas kaikki murut <3

Kiitos ihanista viesteistä!

Mun jumppavaatteet ovat lähes kaikki Casallin mallistoa, useamman vuoden varrelta. Casallia myy ainakin Stadium ja taitaapa Sokoksellakin olla. EHkä muissakin kaupoissa. Kannattaa kaupoilta toivoa valikoimaan pitkähihaisia paitoja, tilaavat kyllä! Hintataso on Casallin tuotteissa varsin kohtuullinen.

Hiukset ovat tähän kuvaan laittanut TS-Salonki, Runeberginkatu, Helsinki/ Suvi.

Kerttu, en ole kokeillut hulavannetta. Mutta mikäli kohdalle osuu niin toki kokeilen!

 

mahtavaa loppuviikkoa,

 

Raxu

14/15 | 

Hanki ihmeessä, vanne on tosi mukava jumppaväline. Alussa vyötärölle voi tulla pieniä mustelmia mutta kun vannetta on pyörittänyt jonkun aikaa, ne katoavat vyötärön alueen lihasten kiinteytyessä. Alussa jaksoin pyöritellä vain muutaman minuutin mutta lopulta meni puolikin tuntia tai kauemmin. Vannetta pyöritellessä kannattaa kuunnella musiikkia, se antaa potkua pyöritykseen. Joskus katselen tv-ohjelmia jne. YouTubesta löytyy myös opetusvideoita. Oma vanteeni painaa 1,7 kg eikä tunnu yhtään liian painavalta.

15/15 | 

Hei,

kerrotko vielä, mistä ostit tuon 1,7 kg painavan vanteesi ja paljonko siitä kannattasi maksaa?

Kerttu

Jumppa-iloa
Jumppa-iloa

Lupa innostua

Huomaan usein treenatessani ajattelevani, että tämä on just paras laji. Combat-tunnilla hakatessa, potkiessa ja pomppiessa on endorfiini-ryöppy mahtava ja vannon, etten ikinä luovu lajista. Fustra-treenissä ohjaajan tarkan silmän ja fusku-kohtiin ilmestyvien sormien teho-tarkkailussa koen saavani täsmä-hoitoa/rääkkiä juuri sinne, missä suurimmat heikkoudet ja ongelmat ovat. Treeneistä pois kävellessä - useimmiten kivuttomin askelin, kiitän lajia niin parhaasta treenistä. Pilates-tunnilla rakastan rangan huoltavaa liikettä, keskivartalon syvien lihasten käskytystä sekä kokonaisvaltaista kehon hallinnan opettelua. Huokaan usein tunnin päätteeksi, että ihan huippua! Missä olisin ilman pilatesta. Crossatessa hien roiskuessa hymy syvenee ja nautin vaan sykkeestä ja hengästymisestä ja siitä, ettei lonkkaan satu rullatessa. Joka kerta päätän tulla useammin. Tarkalleen ottaen en kovin usein crossaa, mutta suht säännöllisesti kumminkin. Balance-tunnilla koen sen olevan juuri sitä, mitä kroppa ja mieli eniten kaipaa - avaamista, voimaa, tasapainoa, kiertoja ja lopuksi rentoutumista. Venytellessä lupaan itselleni tehdä sitä useammin, koska se on vaan niin taivaallista. Tämän syksyn uusi juttu,  Fascia-training eli lihaskalvo-ketjuja läpikäyvä kehonhuollollinen tunti on se kaikkein leijuttavin juttu. Kun tunnin jälkeen on usean päivän olo rennompi ja askel lähes kivuton. Koiran kanssa ulkoillessa koen myös olevani onnellisuuden ytimessä: raikas ilma, luonto, ilopilleri Vera ja leppoisa kävely omissa ajatuksissa. Tanssiessa unohdan kaiken muun, uppudun musiikkiin, sykkeeseen ja annan mennä. Jatkaisin ja jaksaisin loputtomasti.

Aika hupaisaa, että onnistun olemaan melkein yhtä vakuuttunut kulloisenkin treenin ylivoimaisuudesta. Suorastaan lapsellisen innoissani. Ehkä kyse onkin juuri monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta. Kehoa kannattaakin "kiusata" mahdollisimman monella tavalla. Uusi ärsyke kehittää paitsi lihaksistoa, hermoratoja, myös aivoja ja siten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kokeilkaa rohkeasti uusia, erilaisia lajeja. Kaikesta ei tartte innostua tai tykätä, mutta varmasti löytyy mieluisia juttuja ihan jokaiselle. Kunkin elämäntilanteen ja tarpeen mukaan. Välillä kaipaa voimaa, välillä liikkuvuutta, välillä tasapainoa, välillä taas täytyy saada riehua nokka vinossa. Kaikkea tätä ja rutkasti hyvää mieltä tarjoaa liikunta! 

Tässä kaksi oman Feeniks-salin rautaisista combat-ohjaajista. Sisko ja sen veli. Varokaa vaan, näille ei ryttyillä :-)

Oma-ohjaaja Noora pitelee säkkiä meikäläisen vähän purkaessa paineita. KIAA!

Tällä viikolla lanseerattiin Fustra-Home-metodi. Eli ohjaajan voi tilata kotiin. Mikä suuri helpotus esim. ikäihmisille! Tilaisuudessa sai kokeilla ohjattuna perusliikkeitä kepillä. Oma rakas puoliso keskittyi tekemiseen kieli keskellä suuta todeten, että miten mokoman kepin siirtely voi tuntua niin rankalta...

Nyt alkaa ihana viikonlopun vietto. Kropassa kihelmöi mukavasti eilinen kunto-potkunyrkkeily. Tänään oli hoito-päivä. Ihana lihaskalvo-käsittely avasi kehon vvuosikymmnenten jumeja ja näin ollen ilta onkin varattu rentoutukselle ja kotoilulle. Tilasin tyttäreltä herkkuja illaksi. Lehtikaali-sipsejä. Eli lehtikaali revitään pellille ilman vartta, päälle ripotellaan oliiviöljyä ja vähän suolaa. Kiertoilma-uuniin 140° noin 20minuuttia tai kunnes lehdistä tulee rapsakoita. Nam!

Kaupasta nappasin leffa-iltaa varten itselleni sopivat mässyt. Miniporranoita ja kuivattuja omenalastuja.

Mukavaa perjantai-iltaa kansalaiset

Kommentit (14)

1/14 | 

Hei,

Tuo pinkki jumppapaita, siihen sopivat legginsit ja kengät ovat kyllä kuin karkki. Olen niin visuaalinen tyyppi, että jämähdän aina kuviin ja sitten vasta luen tekstit. Mulla on tasan yhdet mustat polvipituiset treenilegginsit ja siihen pari paitaa, jotka ovat vuorotellen pesussa Jos vaikka joulupukki tulis Stadiumin kautta.

Kikka

 

2/14 | 

Höh, hymiöt putosivat pois ja saa hauskaksi tarkoitetun kommentin näyttämään ruikutukselta (hymiö, hymiö) :-)

Kikka

4/14 | 

Hei Raxu ja terkkuja Kokkolasta...

Näin on syksy vierähtänyt ja joulua odotellaan...kiitos vielä niistä kesäisitä vinkeistä paljon on kirjaa luettu ja reseptejä testailtu.Äskettäin sairastettu keuhkokuume vei kyllä kunnon nyt niin pohjiin että tästä ei voi olla kuin yksi tie .... nimittäin ylöspäin....    hyvää joulun odotusta teille terveisin tuhkimo Pirjo Kokkolasta

5/14 | 

Oot kyllä niin hehkeä ja freesi tossa eka kuvassa, taitaa olla jumppa vasta edessä päin..

t. Yx punanaama ;)

6/14 | 

Mn-lehdessä oli aika naseva juttu, sivulla epäolennaiset: Nicke & Raakel, "Meillä on uskomattoman jännittäviä uutisia! Meidän Raxu on tehnyt elämänmuutoksen!"

Hauskaa viikonloppua kaikille!

 

7/14 | 

Oi,oi.voiko turhempaa ns. julkisuushakuisuuden ihmistä hakea.rakel, laihdutus, ulkonäkö ja tanssikommentit. Ja ikää naisella ?

8/14 | 

Hei!

 

mistä löytyy kuivattuja omenalastuja.En löytänäyt niitä Helsingin Stokkalta?

 

 

9/14 | 

Hei!

kuivattuja omenan viipaileita löytyy ainakin Punnitse ja säästä-liikkeista.

Terv. Päivi

10/14 | 

Voi muuten tehdä itsekin, tuossa alla eräs ohje:

8 omenaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Huuhtele omenat ja ota niistä siemenkodat pois omenaporalla. Leikkaa omenat poikittain mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi terävällä veitsellä tai juustohöylällä.
Asettele omenalastut leivinpaperin päälle pellille ja ripottele päälle kanelia ja kardemummaa.
Siirrä pelti alle sata-asteiseen uuniin (noin 75 astetta) yön ajaksi. Kokeile aamulla, ovatko omenalastut ehtineet kuivua. Tarvittaessa pidä niitä vielä 100-asteisessa uunissa tunnin ajan. Anna omenoiden kuivahtaa huoneen lämmössä.

Kannattaa muuten olla tarkkana, ettei noita syö suuria määriä kerrallaan. Voi tulla vatsanväänteitä. Viattomat, pienet omenalastut turpoavat vatsassa jälleen omenaksi. Mutta muuten oiva, kevyt herkku.

Kikka

 

11/14 | 

Ja niin helppo tehdä itsekin; omeat ohuenohuiksi suikaleiksi, sitten uuniin, antaa kuivua miedossa lämmössä tai sitten kuivurissa. Aikaa tämä vie mutta lopputulos on ihana. Ja mikä ettei viipaleisiin voisi laittaa makua, kanelia tms., mielikuvitus rajana tässäkin.

Annikki

13/14 | 

Mä maistoin tänään innolla eka kerran noita lehtikaalisipsejä, työkaverin tekeminä, ja oli pettymys. Maistuivat vain öljylle ja suolalle. Että paljon melua tyhjästä.

Vai onko joku kikka, millä niistä saa oikeasti hyviä?

14/14 | 

Moikka!

 

Kuivattuja omenalastuja saa myös Lidlistä ;-)

Lehtikaalisipsit ovat parhaimmillaan kun ei laita öljyä ja suolaa kuin tosi vähän!

 

Terkuin

 

Raxu

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat