Kirjoitukset avainsanalla tanssi

Tanssitaan Unicefille - Viivi Pumpanen ja Jukka Haapalainen <3
Tanssitaan Unicefille - Viivi Pumpanen ja Jukka Haapalainen <3

Vielä kerran TTK-parketille

Huomenna sunnuntaina koittaa jänskättävä hetki. Unicef Tanssii Tähtien kanssa-lähetyksessä näytetään koskettavan Mosambikin matkan insertit.  Tässä pieni pätkä matkatunnelmista:

unicef-ttk/artikkeli/raakel-lignellin-matkakertomus-mosambikista/4535728 

Meikkiksellä on kunnia myös vielä kerran tanssia ttk-parketilla. Nyt on siis tämän mamman saatava kintut jollakin konstilla ojennukseen.

Tanssikorkkarit eivät edelleenkään tunnu luontevilta. Painopiste ja jalkaterän sisäsyrjän käskytys tuntuu taas ylivoimaiselta. Noh, käskytetään, käskytetään...tämäkin on tahdon asia... Mutta vaikka vähän hirvittääkin - tai aika paljon... niin toki olen euoikeutettu kun saan taas tanssia! Harjoitus-aika on tosin ollut lähes olematonta Janin kiireiden vuoksi. Niinpä kävin viime viikonloppuna Vierunmäellä Dance&Play-leirillä muistelemassa tanssin saloja. Huikea Sirpa Suutari-Jääskö piti tekniikka-tunteja ja pakkohan se oli myöntää...en osaa pätkääkään... palvovin katsein seurasin Sirpan liikettä. Miten joku voi tanssia niin täydellisesti...aah ja voih! Yritin copy-paste-toimintoa: katso, kopio ja siirrä itseesi. Kumma kun ei ihan toiminut...

Sirpan ja Jukan huikeaa tanssia näemme myös Unicef-lähetyksessä. Jee!

Tällä viikolla olen käynyt pelastautumassa Kia Lehmuskallion chacha-tunneilla uskaltautuakseni eilen oman Jani-open kanssa studion parketille. 

Huijui, vuoden tauon jälkeen tuntui hassulta tepastella kristallikruunujen alla. Saa nähdä iskeekö huomenna h-hetkessä sama vanha huippu-fiilis. Toivottavasti! Pitäkää peukkuja! On taas pistettävä kaikki ajatukset tekniikasta ja askelista herran haltuun ja heittäydyttävä musiikin ja tanssin vietäväksi. Syteen tai saveen!

Mikäli et jo ole Unicefin kuukausi-lahjoittaja, huomenna on oiva tilaisuus sellaiseksi ryhtyä. Autetaan maailman lapsia! MTV 30.11.klo 19.30 tanssii-tahtien-kanssa/unicef-ttk

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

1/5 | 

Minusta TTK:n tanssiesitykset ovat jopa parempia kuin ammattitanssijoiden esitykset, jotka näyttävät niin konemaisilta.

TTK:ssa tähdet eläytyvät aidommin ja TUNTEVAT tunteen kun taas ammattitanssijat "ESITTÄVÄT tunteen"...

Toivottavasti Tanssii tähtien kanssa jatkuu vielä ensi syksynäkin.

Kiva oli seurata sinunkin tanssitaivalta viime vuonna!

-Irmelin-

2/5 | 

Olit upea Tk Unicefin jaksossa, koskettava ja aito. Lapset, rakkaus ja välittäminen. Ihanat Jukka, Sirpa, Viivi ja Sie. Arvostan sitä, että menitte paikan päälle ja koitte jotain mitä me emme täällä Suomessa koe. Asiat on täällä kuitenkin niin hyvin. 

3/5 | 

Voi Raakel, kaukana olit eilisessä ohjelmassa siitä, missä olit silloin kun olit joka lehdessä uuden ulkomuotosi kanssa. Olisi kannattanut jatkaa vhh linjalla, koska se sinulle sopi ja sitä aikoinaan kehuit. Itselleni nimittäin on käynyt samoin, vhh:sta takaisin normaaliin suositeltuun...vaan kuinka kävi, lähes kaikki takaisin. Nyt käsi sydämellä olen siirtymässä takaisin siihen hyvään....nöyränä. Enkä kuulu niihin mollaajiin ja niihin jotka eivä tsinua siedä. Sinähän olet minun idolini....mutta parjhaillekin voi käydä niin. Ei kukaan jaksa lopun elämäänsä jumppaa monta tuntia päivässä, viikossa. Jatketaan yhdessä tätä matkaa ja näytetään kaikille, että retkahduksesta voittoon :). Hyvää joulunodotusta. t. Lilli

4/5 | 

Mietin jo viimevuosina mikä ihmeen hinku ja halu sinulla oli patsastella jokaisen lehden ja julkisuuden palstoilla meikeissä, tälläytynyt, paljasta pintaa näyttäen jne. Eilisessä Tk:ssa olit aito ja aikuinen nainen, paljon uskottavampi ja inhimillisempi kuin se hahmo joka kirkui joka lehden kannessa laihtumista ylistäen ja siitä bisneksen tehneenä. Ei, ei, ei. Olet nyt kaunis, aikuinen nainen. Paljon enemmän sinua ja tavallista suomalaista naista kuin se mitä edustit vuosi sitten. Hyvää joulunodotusta, nautitaan siitä että saamme olla terveitä!

6/5 | 

Raksu, sun ei tarvi laihduttaa enään ja bisnes laihdutuksen jne. ympäriltä olkoon ohi. Toivon sydämestäni näin. Juontohomma esim studio 50 on kiva, hyviä aiheita sinulta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumppa-iloa
Jumppa-iloa

Lupa innostua

Huomaan usein treenatessani ajattelevani, että tämä on just paras laji. Combat-tunnilla hakatessa, potkiessa ja pomppiessa on endorfiini-ryöppy mahtava ja vannon, etten ikinä luovu lajista. Fustra-treenissä ohjaajan tarkan silmän ja fusku-kohtiin ilmestyvien sormien teho-tarkkailussa koen saavani täsmä-hoitoa/rääkkiä juuri sinne, missä suurimmat heikkoudet ja ongelmat ovat. Treeneistä pois kävellessä - useimmiten kivuttomin askelin, kiitän lajia niin parhaasta treenistä. Pilates-tunnilla rakastan rangan huoltavaa liikettä, keskivartalon syvien lihasten käskytystä sekä kokonaisvaltaista kehon hallinnan opettelua. Huokaan usein tunnin päätteeksi, että ihan huippua! Missä olisin ilman pilatesta. Crossatessa hien roiskuessa hymy syvenee ja nautin vaan sykkeestä ja hengästymisestä ja siitä, ettei lonkkaan satu rullatessa. Joka kerta päätän tulla useammin. Tarkalleen ottaen en kovin usein crossaa, mutta suht säännöllisesti kumminkin. Balance-tunnilla koen sen olevan juuri sitä, mitä kroppa ja mieli eniten kaipaa - avaamista, voimaa, tasapainoa, kiertoja ja lopuksi rentoutumista. Venytellessä lupaan itselleni tehdä sitä useammin, koska se on vaan niin taivaallista. Tämän syksyn uusi juttu,  Fascia-training eli lihaskalvo-ketjuja läpikäyvä kehonhuollollinen tunti on se kaikkein leijuttavin juttu. Kun tunnin jälkeen on usean päivän olo rennompi ja askel lähes kivuton. Koiran kanssa ulkoillessa koen myös olevani onnellisuuden ytimessä: raikas ilma, luonto, ilopilleri Vera ja leppoisa kävely omissa ajatuksissa. Tanssiessa unohdan kaiken muun, uppudun musiikkiin, sykkeeseen ja annan mennä. Jatkaisin ja jaksaisin loputtomasti.

Aika hupaisaa, että onnistun olemaan melkein yhtä vakuuttunut kulloisenkin treenin ylivoimaisuudesta. Suorastaan lapsellisen innoissani. Ehkä kyse onkin juuri monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta. Kehoa kannattaakin "kiusata" mahdollisimman monella tavalla. Uusi ärsyke kehittää paitsi lihaksistoa, hermoratoja, myös aivoja ja siten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kokeilkaa rohkeasti uusia, erilaisia lajeja. Kaikesta ei tartte innostua tai tykätä, mutta varmasti löytyy mieluisia juttuja ihan jokaiselle. Kunkin elämäntilanteen ja tarpeen mukaan. Välillä kaipaa voimaa, välillä liikkuvuutta, välillä tasapainoa, välillä taas täytyy saada riehua nokka vinossa. Kaikkea tätä ja rutkasti hyvää mieltä tarjoaa liikunta! 

Tässä kaksi oman Feeniks-salin rautaisista combat-ohjaajista. Sisko ja sen veli. Varokaa vaan, näille ei ryttyillä :-)

Oma-ohjaaja Noora pitelee säkkiä meikäläisen vähän purkaessa paineita. KIAA!

Tällä viikolla lanseerattiin Fustra-Home-metodi. Eli ohjaajan voi tilata kotiin. Mikä suuri helpotus esim. ikäihmisille! Tilaisuudessa sai kokeilla ohjattuna perusliikkeitä kepillä. Oma rakas puoliso keskittyi tekemiseen kieli keskellä suuta todeten, että miten mokoman kepin siirtely voi tuntua niin rankalta...

Nyt alkaa ihana viikonlopun vietto. Kropassa kihelmöi mukavasti eilinen kunto-potkunyrkkeily. Tänään oli hoito-päivä. Ihana lihaskalvo-käsittely avasi kehon vvuosikymmnenten jumeja ja näin ollen ilta onkin varattu rentoutukselle ja kotoilulle. Tilasin tyttäreltä herkkuja illaksi. Lehtikaali-sipsejä. Eli lehtikaali revitään pellille ilman vartta, päälle ripotellaan oliiviöljyä ja vähän suolaa. Kiertoilma-uuniin 140° noin 20minuuttia tai kunnes lehdistä tulee rapsakoita. Nam!

Kaupasta nappasin leffa-iltaa varten itselleni sopivat mässyt. Miniporranoita ja kuivattuja omenalastuja.

Mukavaa perjantai-iltaa kansalaiset

Kommentit (14)

1/14 | 

Hei,

Tuo pinkki jumppapaita, siihen sopivat legginsit ja kengät ovat kyllä kuin karkki. Olen niin visuaalinen tyyppi, että jämähdän aina kuviin ja sitten vasta luen tekstit. Mulla on tasan yhdet mustat polvipituiset treenilegginsit ja siihen pari paitaa, jotka ovat vuorotellen pesussa Jos vaikka joulupukki tulis Stadiumin kautta.

Kikka

 

2/14 | 

Höh, hymiöt putosivat pois ja saa hauskaksi tarkoitetun kommentin näyttämään ruikutukselta (hymiö, hymiö) :-)

Kikka

4/14 | 

Hei Raxu ja terkkuja Kokkolasta...

Näin on syksy vierähtänyt ja joulua odotellaan...kiitos vielä niistä kesäisitä vinkeistä paljon on kirjaa luettu ja reseptejä testailtu.Äskettäin sairastettu keuhkokuume vei kyllä kunnon nyt niin pohjiin että tästä ei voi olla kuin yksi tie .... nimittäin ylöspäin....    hyvää joulun odotusta teille terveisin tuhkimo Pirjo Kokkolasta

5/14 | 

Oot kyllä niin hehkeä ja freesi tossa eka kuvassa, taitaa olla jumppa vasta edessä päin..

t. Yx punanaama ;)

6/14 | 

Mn-lehdessä oli aika naseva juttu, sivulla epäolennaiset: Nicke & Raakel, "Meillä on uskomattoman jännittäviä uutisia! Meidän Raxu on tehnyt elämänmuutoksen!"

Hauskaa viikonloppua kaikille!

 

7/14 | 

Oi,oi.voiko turhempaa ns. julkisuushakuisuuden ihmistä hakea.rakel, laihdutus, ulkonäkö ja tanssikommentit. Ja ikää naisella ?

8/14 | 

Hei!

 

mistä löytyy kuivattuja omenalastuja.En löytänäyt niitä Helsingin Stokkalta?

 

 

9/14 | 

Hei!

kuivattuja omenan viipaileita löytyy ainakin Punnitse ja säästä-liikkeista.

Terv. Päivi

10/14 | 

Voi muuten tehdä itsekin, tuossa alla eräs ohje:

8 omenaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Huuhtele omenat ja ota niistä siemenkodat pois omenaporalla. Leikkaa omenat poikittain mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi terävällä veitsellä tai juustohöylällä.
Asettele omenalastut leivinpaperin päälle pellille ja ripottele päälle kanelia ja kardemummaa.
Siirrä pelti alle sata-asteiseen uuniin (noin 75 astetta) yön ajaksi. Kokeile aamulla, ovatko omenalastut ehtineet kuivua. Tarvittaessa pidä niitä vielä 100-asteisessa uunissa tunnin ajan. Anna omenoiden kuivahtaa huoneen lämmössä.

Kannattaa muuten olla tarkkana, ettei noita syö suuria määriä kerrallaan. Voi tulla vatsanväänteitä. Viattomat, pienet omenalastut turpoavat vatsassa jälleen omenaksi. Mutta muuten oiva, kevyt herkku.

Kikka

 

11/14 | 

Ja niin helppo tehdä itsekin; omeat ohuenohuiksi suikaleiksi, sitten uuniin, antaa kuivua miedossa lämmössä tai sitten kuivurissa. Aikaa tämä vie mutta lopputulos on ihana. Ja mikä ettei viipaleisiin voisi laittaa makua, kanelia tms., mielikuvitus rajana tässäkin.

Annikki

13/14 | 

Mä maistoin tänään innolla eka kerran noita lehtikaalisipsejä, työkaverin tekeminä, ja oli pettymys. Maistuivat vain öljylle ja suolalle. Että paljon melua tyhjästä.

Vai onko joku kikka, millä niistä saa oikeasti hyviä?

14/14 | 

Moikka!

 

Kuivattuja omenalastuja saa myös Lidlistä ;-)

Lehtikaalisipsit ovat parhaimmillaan kun ei laita öljyä ja suolaa kuin tosi vähän!

 

Terkuin

 

Raxu

Hyvän mielen lenkkikamu
Hyvän mielen lenkkikamu

Ikuiset paineet nurkkaan

Törmäsin äsken vanhaan tuttavaan ruokakaupassa. Kaunis, hehkeä aikuinen nainen aloitti heti päivittelyn, miten hän ei pysty saamaan samaa irti itsestään kuin minä. Että pitäisi saada ainakin 5kg pois, mieluiten 10. Naurahdin spontaanisti, koska frouva on todella hyvässä kunnossa ja kaikinpuolin elinvoimaisen oloinen. Totesin, että eihän sulla ole mitään tarvetta. "Mutta kun olisi niin paljon kivempaa olla kevyempänä..." Aika tuttu tunne ja tuttu puheenaihe kenen tahansa naisen elämässä. Itsekin sorrun siihen ajoittain. Edelleen. Mikä siinä on ettei muka osaa nauttia elämästä ja olostaan. Olla kiitollinen, kun pystyy liikkumaan monipuolisesti pikku krempoista huolimatta. Mikä ihmeen mantra se ikuinen "5kg pois"oikein on? Nyt kuulkaas siskot ryhdistäydytään. Nostetaan ranka pystyyn ja kannetaan itsemme ylpeydellä ja kiitollisuudella kaikesta koetusta. Ei se onni häämötä vaaka-lukemissa vaan mielekkäässä elämässä. Nyt en tietenkään vesitä hyvän ravinnon ja monipuolisen liikunnan ylivoimaa hyvivoinnillemme. Kehoitan vaan kuuntelemaan omaa sisintä ja hellimään sitä. Puhun nyt ainakin yhtä paljon itselleni kuin teille. Keskitytään siihen, mitä kaikkea pystymme elämällämme tekemään - itsellemme ja toisille. Nauttimaan. Tuntemaan. 

Luin hurmaavan Kylli Kukkin uutuuskirjan Kyllin hyvä. Siinä paneudutaan myös tähän teemaan - naisellisesti, lempeästi. Kirjassa lisäksi ihania kehonhuolto-ohjeita, joita voi tehdä kotona. Ei liian monimutkaisia eli ei tarvitse olla joogi pystyäkseen nauttimaan niistä. Suosittelen!

Oma viikkoni on koostunut työn ohella  ilahduttavasta määrästä erilaista liikuntaa. Fustraa, combattia, balancea, kävelyä sekä tehomuokkausta. Pääsin myös kokeilemaan Järvenpään KuntoSalukseen uutuus-tuntia nimeltä Fascia Training, joka on lihaskalvoketjujen anatomista kulkua ja toiminnallisuutta hyödyntävää liikkuvuus - ja lihaskuntoharjoittelua. Kääk, mikä kanki olin...jäykkyydet antoivat tunnin edetessä  milli milliltä periksi. Olo oli jälkikäteen rento ja uni maittoi seuraavana yönä. Toivottavasti harjoite leviää laajalle. Uskon, että moni saisi tästä merkittävän avun erilaisiin kolotuksiin ja liikuntarajoitteisiin. 

Lajin kehittäjien Annen ja Hennan kanssa poseerattiin tunnin päätteeksi.

Ja eihän viikko olisi mitään ilman tanssia! Omalla rakkaalla Feeniks-salilla treenikamujen turvallisessa seurassa lattareita, Anna Palaa-tanssikoulussa jivea ja viikonloppuna maraton-settinä Play & Dance-tapahtumassa Långvikissa. Opettajina Ansku Bergström, Sutu Markkanen sekä Helena Ahti-Hallberg. Rumbaa, tangoa, Pasodoblea sekä chachata. Kintut ja kankut huusivat päivän päätteeksi hoosiannaa ja pää oli pyörällä kaikista uusista koreografioista. Naama punoitti, mutta sydän lauloi!

Jostain käsittämättömästä syystä tanssi laukaisee mulla tosi usein itkun. Kotiin ajellessa oli taas hanat auki. Onnesta. Kaikesta. Siitä, että saan olla nainen. Äiti. Puoliso. Ja ihan vaan mä. Riitän tällaisena. Itselleni. 

Nautitaan elosta!

Kommentit (10)

1/10 | 

Näinhän sen pitäisi olla. Ainakin näillä kymmenillä (53v.) ja miksei nuorempienkin naisten ois hyvä olla armollisempi itselleen. Olen ollut aina kroppaani tyytymätön,laihduttanut x2 sen liki 50 kiloa...Aina hiippailevat hissuksiin takaisin,kiitos reuman ja leikkausten ym. lääkitysten. Koitan olla sinut itseni kanssa ja ajatella,että jo tässä sairaudessa on haasteensa,miksi ruoskin itseäni,jos kuitenkin pyrin parhaani mukaan liikkumaan ja syömään oikein ja terveellisesti???

Tyttärelleni,ainokaiselleni olen koittanut antaa kehuja ja rakkautta,opettaa häntä hyväksymään itsensä sellaisena kuin hän on. Itsetuntoa,jota omat vanhempani eivät 60-70-l. antaneet.

 

kaipaan tanssia joskus ihan ahdistukseen asti,se oli niin ihanaa aikoinaan...ehkä se on unelma,jka vielä oottaa täyttymystään. Että vielä joskus liitelisin ihana viejän käsivarsilla. 

 

Ihanaa syksyä Raxu <3 

2/10 | 

Kiva kuulla, että olet energinen ja tyytyväinen Raxu,

mutta muistuttaisin, että jokaisen on löydettävä hyvä olo itse itsestään. Sitä toivottavasti tarkoitatkin. Ei toinen voi pakottaa toista ryhdistäytymään, vaikka kuinka laittaisi oman hyvän olonsa jakoon. Tuputtaminen voi joskus tuntua jopa ärsyttävältä.

Kivaa loppuviikkoa,

T. Terhi

3/10 | 

Terhi, juuri sitähän tässä tarkoitin! Jokainen löytää oman juttunsa itsestään!

Hyvää viikkoa sulle!

 

T Raxu

4/10 | 

Kivasti kirjoitettu, näinhän se just on. Kunpa osaisimme olla lempeämpiä itsellemme! (Jotkut kyllä osaavat, tutkitaan heidän salaisia aseitaan.) Hymy ja asenne ovat niin paljon tärkeämpiä kuin viimeisen päälle timmi vartalo. Niihin ei tarvita laihdutusta tai superrääkkikuureja. Todellakin, annetaan viiden kilon mantralle huutia ja lakataan myös arvioimasta toisiamme (se naisten helmasynti). Hyvää syksyä, Raxu!

5/10 | 

Missä ihmeen kuplassa elät?Kyseinen frouva vain mielisteli sinua, takanapäin taatusti haukkuu, sina vain käännät kaiken itsellesi mieliksi. Minäminä minä on sinun mantrasi.

6/10 | 

.."takanapäin taatusti haukkuu.." onpa surullinen elämänasenne ja tekee surulliseksi eniten ehkä sinut itsesi, joka noin elämän koet. Olin tiistaina kuuntelemassa Juha Siitosta (voimaantumisen asiantuntijaa). Hän puhui mm. hyvän puhumisen voimasta ja miten se luonnollisesti luo arvostavaa ilmapiiriä asianosaisille, koko ympäristölle. Hän haastoi meitä puhuman hyvää toisista takanpäin! Kokeillaapa sen voimaa ja vaikutusta arkeemme. Siitoselta tarttui mieleen myös miten voimaantuminen on arkisia tekoja = pienten arjen tekojen ja käytäntöjen uudistamista, pienin askelin. Voimaantuminen on terveyden perusta, luodaan sitä itsellemme ja toisillemme toisiamme arvostaen:)

"Ihmisarvo on loukkaamattomana perusedellytyksenä yksilön voimaantumiselle, meille kaikille!"

7/10 | 

Moi,

niinpä, onni piilee mielekkäässä elämässä, kuten Raakel kirjoitit. Mielekäs elämä tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, siksipä pitääkin osata erottaa ne omat ajatukset ja toiveet ympäristön asettamista vaatimuksista. Minäkin elin mielekästä ja onnellista elämää kaikkien liikakilojeni kanssa monta vuotta. Olin onnellinen, rakastettu ja rakastava vaimo, äiti, sisar, ystävä ja lähimmäinen. Mutta jossain vaiheessa kroppa alkoi käydä raskaaksi ja yöunet huonoksi; vaikka nukuin, en levännyt. Elämä ei enää ollut mielekästä. Lopullisen sysäyksen elämänmuutokseen antoivat verikokeiden tulokset - jotain oli tehtävä ja mielellään jotain pysyvää. Ja pian.

Nyt on olo kevyempi ja mieli levollinen. Turhat sokerit hylättyäni aloin voida paremmin, lisäsin liikuntaa, lihastreeniä ja aloin syödä terveellisesti. Tiukkapipoksi en suostunut minkään nautintoaineen suhteen, mutta rajoja piti vetää entiseen verrattuna. Elämä tuntuu taas mielekkäältä ja tasapainoiselta, minun on nyt parempi elää näin. Tutulta tuntuu tuo "viiden kilon mantra", minulla olisi vähän vähemmän nyt matkaa ihannepainooni. En suostu stressaamaan niistä viimeisistä kiloista, sillä onnea niiden lähteminen ei minulle tuo yhtään lisää. Lähtevät kun/jos lähtevät :).

Nainen on usein naiselle susi, niin myös näissä painoasioissa. Minä odotin tunnustusta ja kehuja ystäviltäni, kun paino alkoi pudota ja kroppa kiinteytyä. No, ei ole tullut mitään kommenttia. Alussa pahoitin mieleni, mutta ajan mittaan opin ymmärtämään että tämä on minun elämäni ja minun elämänmuutokseni, joka ei voi olla riippuvainen muista.

Levollista ja liikunnallista viikonloppua kaikille!

Ystävällisin terveisin,

M

 

 

 

8/10 | 

Voisin itse kirjoittaa juuri samanlaisen viestin kuin M kirjoitti (7).

Elämäntaparemonttini myötä muutuin niin että välillä kaupassa säpsähdin kuka tuolla peilissä on ja ystäväni sekä joku läheinenkään nainen ei kommentoinut mitään. Tästä on nyt kohta pari vuotta ja arvaatkin varmasti että en tällaisia ihmisiä lähelleni kaipaa.

Minun kropalle tärkeintä on lepo ja vähäinen stressi, nyt kun stressiä oli liikaa niin kuulun ryhmään 'viisi kiloa pois' mutta toisaalta sitten tulen tähän ajatukseen 'hyvä näin'.

Aurinkoista syksyä teille kaikille ihanaiset aikuiset naiset, ollaan toisillemme kilttejä kissoja,

N

10/10 | 

Moikka

Minä olen huono näkemään ja huomaamaan puolitutussa ihmisessä tapahtunutta painonmuutosta. Saatan miettiä mielessäni, että olikohan tuo ihminen huomattavasti isompi aiemmin, mutta todellakin tyydyn vain omiin ajatuksiini, ellei asia ole päivänselvä ja ihminen itselleni läheinen.

Yksi syy tähän on se, että aiemmin todella avasin suuni ja kysyin asiaa. Sitten saatoin onnitella ja kysyä millä painonpudotus on tapahtunut. Ainakin pari kertaa on kuitenkin käynyt niin, että ihminen on jostain syystä kieltänyt laihtuneensa, vaikka asia olisi mielestäni päivänselvä. Olen ollut nolossa tilanteessa ja änkyttänyt "anteeksi muistin väärin".

Viimeinen tällainen esimerkki oli nainen, jolla on kuopukseni ikäinen lapsi. Odotimme muskarin alkua ja siunailimme kiloja, jotka lapsirumbasta jäivät. Kun sitten näin saman rouvan monen kuukauden tauon jälkeen uudelleen, niin huomasin hänen karistaneen kilot ja aiemman keskustelun rohkaisemana mainitsin asiasta. Nainen levitti kädet sivuilleen ja oli mittailevinaan itseään ja väitti olleensa tällainen aina.

Meitä todella on moneen junaan. Parempi kun pitää mölyt mahassaan, vaikka rekisteröisikin painonpudotuksen. Kyseessä on joka tapauksessa melko intiimi asia.

Kikka

 

Taas lupa treenata, JEEE!
Taas lupa treenata, JEEE!

Kohtaamisia!

En meinaa ehtiä ajanjuoksuun mukaan. Viikko ollut intensiivinen ja täynnä vaihtelevia töitä ja ihania ihmisiä - ystäviä, työkavereita ja teitä blogin ja kirjojeni lukijoita, joita tapasin luento-keikalla Kotkassa.

Lauantaina oli perinteisen Kuntostartin vuoro Mäkelänrinteen Uimahallilla. Mahtava jumppapäivä treeni-ystävien ympäröimänä. Kiitos taas Eija Holmala hienon tapahtuman huumasta!

Päivän päätteeksi menin Hot-kehonhuoltotunnille, jossa availtiin kiukkuisisa lihaskalvoja rullan avulla. Kyllä teki imelän kipeää, mutta olo vetreytyi huomattavasti. Kun kireät kalvot antavat periksi, mahtuu lihaskin venymään ja rentoutumaan. Suosittelen! Kävin pinkeitä pakaranseutuja läpi myös ihanan Fustra-ohjaajani kanssa. Tässä meikäläisen koti-setti kehonhuoltoon. Pitkä, sileämpi rulla, jolla kärsii tehdä paremmin kipeitäkin paikkoja sekä lyhyempi nystyränen jo enemmän kestäviin kohtiin sekä piikkipallot. Isolla rullailen selkärankaa, varsinkin alaselkä rentoutuu sen avulla autuaasti ja pikkupallolla sitten jalkapohjat elpyvät. Varsinkin tanssituntien jälkeen mahtava helpotus!

Elämä siunaa välillä ihanilla ihmisillä. Tällä viikolla olen saanut nauttia monen merkityksellien tyypin säteilystä. Kun tutustuu uuteen ihmiseen, vasta pitkän ajan kuluttua tajuaa, miten tärkeä ystävä onkaan. Ja millä erityisellä tavalla. Jonkun kanssa saa kulkea rinnakkain tiiviisti pitkän matkan, jonkun toisen kanssa lyhyemmän, mutta silti sieluun jää kosketus-jälki. Nämä ovat kuin enkeleitä. Tässä kaksi heistä - viime syksy elettiin itensiivisesti tanssisalilla yhdessä.  Itsensä alttiiksi asettaminen yhdisti ja lähensi ja Manuelan kanssa koen syvää siskoutta ikäerosta huolimatta. Tavatessa kolmistaan naurettin ja pyyhittiin silmäkulmia. Juteltiin pelkojen voittamisesta, mielen solmuista. Tanssin taiasta. Oltiin haikeana, mutta myös helpottuneita. Nyt on seuraavien vuoro kokea se pyörremyrsky. Me nautitaan after-skistä! 

Rakkaat Manuela ja Harri

Olen käynyt hoitamassa tanssi- ikävää Anna Sainilan tanssitunneilla. Vimeeksi rumbaa ja tänään jiveä. Aina tunne jälkikäteen, että elämä hymyilee.

Kaularangan kiukkuaminen on myös laantumaan päin ja sietää jo treenejä. Arvatkaa miten kiitollinen olen!! Kun saan haastaa kehoa monipuolisesti, on elämä niin paljon valoisampaa. Olen rohkeampi, reippaampi. Rennompi. Ja niinkuin elämällä on tapana, lastenkin kuprut tasoittuneet ja moni asia taas loksahtanut uuteen asentoon. Elämä on jatkuvaa aaltoliikettä. Onneksi. 

Tapasin myös pitkästä aikaa oman remppani alkuaikojen enkelin. Pilates-ohjaajani Anjan, jonka tunnit kannattelivat ensimmäisen talven yli. Teimme kävely-treffit. Luonto oli kauneimmillaan, aurinko paistoi ja parissa tunnissa ehdittiin puhua rajoista, joita oma mieli asettaa. Ja kun uskaltaa mennä niiden yli, vapautuu käyttöön uskomattomia voimavaroja, joista ei ole voinut edes uneksia. Anja kertoi oman kasvutarinansa ja olin aivan monttu auki. Olin kuvitellut, että hän oli ihminen, joka oli koko ikänsä ollut huippukuntoinen ja urheilullinen. Juuri sellainen, josta olin aiemmin ajatellut, että helppohan sen on kun on aina ollut tollanen täydellinen kroppa...katin kontit...ikinä ei pitäisi mennä luulemaan yhtään mitään. Jokaisella on omat taistelunsa. Iloitaan siis toistemme vahvuuksista! Harva asia tulee itsestään Puhdistavan pulputuksen ja ihanan lenkin päätteeksi oli hymy herkässä!

Lenkkimaisemat kohillaan

Kuten varmaan muistatte, niin äkääntyihän se lonkka pitkähköstä kävelystä...melkein kotiin tullessa sain lenkkarin pois jalasta...onneksi oli ovenpieluksessa putki odottamassa rullailua. 

Ihanaa syysviikkoa kaikille! Otetaan elämä haltuun!

Kommentit (10)

1/10 | 

Hei

Tuo uusien ihmisten kohtaaminen.. Kunpa itsekin osaisin olla avoin ja antaa itsestäni jotakin toiselle. Niin helposti naksahtaa suojamuuri päälle ja katselen tilannetta ikäänkuin itseni ulkopuolelta, kuinka joku siinä esittää reipasta ja iloista, menestyvää minää.. Miksi on niin vaikea olla sitä, mitä oikeasti on esittämättä roolia? Ihailen yli kaiken ihmisiä, jotka tunnistaa heti jo ensimmäistä kertaa tavatessa aidosti läsnä oleviksi omana itsenään.

Että tällaisia pohdintoja..

Kiitos tästä aamun piristyksestä. Annoit valoa & erergiaa mullekin :)

t. Maiju

 

2/10 | 

Moi Maiju!

Oivalsin kerran samojen tunteiden pohtimisen jälkeen, että jos en oikeasti kelpaa omana itsenäni, ei mahdollisesti syntyvä yhteyskään ole oikeanlainen.

Samalla päätin, että minulla ei ole mitään salattavaa. Kaikki tapahtuneet asiat elämäni varrella ovat tehneet minusta minän.

Olen avoin, iloinen ja rehellinen. Suojaan kuitenkin sisintäni, koska olen todella herkkä. 

Ja onhan kaikilla ihmisillä erilaisia rooleja eri tilanteita ja tunnetiloja varten, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa. Tosin jos se aiheuttaa itselle pahaa oloa, on hienoa pysähtyä pohdiskelemaan miksi.

Upeaa syksyä kaikille,

Johanna

4/10 | 

Hei Raxu!

Kiinnostuin kovasti noista Hot-tunnin vermeistä: itselläni on erityisesti tanssituntien jälkeen jalkapohjassa, varsinkin kantapäässä, viiltävä kipu, joka heijastuu koko jalkapohjaan. Olen paikallistanut kivun lähteen syvälle kantapäähän pyöritellessäni kovaa, pientä palloa (seisten) pitkin jalkapohjaa. Oletan, että nimenomaan lihaskalvo tykkää huonoa ylipainoisen pomppimisesta ja ns. rasvapatjakin lienee näin viisikymppisenä jo ohentunut. Lukisin mielelläni lisää: millaista kipusi on ollut ja miten "pallottelet". Erityisesti kiinnostaa nimenomaan miten jalkapohjan lihakset ovat kestäneet "rääkit".

Ihanaa, että jatkat bloggailua, kiitos siitä. Haluaisin tietää kiertuekalenterisi tälle syksylle, olisi mukava tulla kuulemaan luentoasi.

Nautinnollista syksyä, sen kaikissa väreissä...Kolmen aikuistuvan äitinä luen välillä niin myötäeläen ja huokaillen...tällaistahan se elämä on.

Ja joo, tiedän, että hulluna pidetään, kun jatkan pomppimista kivun kanssa, mutta se on vähän kuin "mikäs juopon viinakaapilta pois pitää"...

Pulla

5/10 | 

Hei Raxu,

ihanaa, että "uskallat" julkaista itsestäsi kuvia myös meikittä! Kiva katsoa aitoa ihmistä, joka ei joka kuvassa hymyile täydessä tällingissä, vaan hymy löytää meidät ihan luomunakin.

Kiva, että bloggailet meidän muiden iloksi, etkä välitä toisiaan aika ikävistä (=asiattomistakin) kommenteista.

Tsemppiä syksyyn meille kaikille!

t. Tarja

 

6/10 | 

Heippa,kyllä tämä blogisi on ainakin minut koukuttanut täysin ja niin kuin jo vuosi sitten kommentoin,TÄSTÄ blogista ainakin minä saan tsemppiä omaan elämätaparemonttiini :)

Kiitos siis Raxu,että jaksat kirjoitella ja antaa uskoa meille kanssatallaajille!!

 

Reipasta syksyä kaikille toivottaa Sina

9/10 | 
Vierailija

Moi Maiju!

Oivalsin kerran samojen tunteiden pohtimisen jälkeen, että jos en oikeasti kelpaa omana itsenäni, ei mahdollisesti syntyvä yhteyskään ole oikeanlainen.

Samalla päätin, että minulla ei ole mitään salattavaa. Kaikki tapahtuneet asiat elämäni varrella ovat tehneet minusta minän.

Olen avoin, iloinen ja rehellinen. Suojaan kuitenkin sisintäni, koska olen todella herkkä. 

Ja onhan kaikilla ihmisillä erilaisia rooleja eri tilanteita ja tunnetiloja varten, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa. Tosin jos se aiheuttaa itselle pahaa oloa, on hienoa pysähtyä pohdiskelemaan miksi.

Upeaa syksyä kaikille,

Johanna

Hei,

olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi Johanna! Olen itsekin kokenut, että kun uskaltaa olla oma itsensä ja rehellinen kohtaamisessa, keskustelukumppanikin on useimmiten sinua kohtaan samanlainen. Näin paljastuu ihmisistä ihan uusia, yllättäviä puolia. Ja löytyy sielunsisaruksia vaikka mistä yhteyksistä!

Elämä heittelee aina välillä itse kutakin minne sattuu ja vetää säännöllisen epäsäännöllisesti mattoa jalkojen alta - juuri kun kuvittelee että kaikki on suht ok. Siksi minäkin olen tullut siihen tulokseen, että olen aidosti se mikä olen ja luotan kohtaamani ihmisen aitouteen. Vaikka joskus joutuukin pettymään. Olen kohdannut liian monta kyynistä ja katkeraa lähimmäistä - siksi itse olen päättänyt välttää samaa kohtaloa ja tehdä töitä sen eteen etten kyynisty.

Ja nyt ihanaan syysaamuun piiiitkälle lenkille!

Riemua ja iloa kaikille,

ystävällisin terveisin M

10/10 | 

Raxulla on sielukasta asiaa.

Kuka uskaltaa olla yksin, muttei yksinäinen? Se on yksi julkisuutta vailla olevan jokataviksen tositarina, joka tasapainottaa sielun ja kuoren, arvelen...

T. Meiju

 

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat