Kirjoitukset avainsanalla tanssi

Vesimeloni, mansikka, minttu, feta, saksanpähkinä-salaatti, serrano-kinkkua sekä höyrytettyjä keltaisia papuja
Vesimeloni, mansikka, minttu, feta, saksanpähkinä-salaatti, serrano-kinkkua sekä höyrytettyjä keltaisia papuja

Lempparitreenejä, tuoretta ruokaa ja hemmotelua

Eka työviikko takana. Aika kiva boogie. Mosambikissa pääasiassa leivällä eletyn viikon jälkeen olen taas saanut rutkasti kaikkea ihanaa tuoretta - kasviksia, marjoja, hedelmiä. Aamuin, lounaalla ja illoin. Energiatasot alkaa taas olemaan kohdillaan. Ja mikä parasta, olen päässyt kaikkiin lemppari-jumppiin! Kropassa tuntuu autuaat kirvelyt ja maitohapot siellä sun täällä. Tunnen olevani elossa! Toki on treenatessa tuntunut rankalta. Combat-tunnin jälkeen en ollut varma itkenkö vai nauranko, niin perusteellisesti otti kunnon päälle. Mutta voittaja-fiilis oli mahtava! Itsekseni en ikinä saa vastaavaa endorfiini-känniä päälle. Tarvitsen ohjaajaa ja kavereita ja rakasta Feeniks-salia! Fustra-treenin tanakoittama kehon hallinta tekee muistakin jumpista jotenkin rankempia. Elisa-ohjaaja tuntuu istuvan olkapäällä kuiskimassa: aktivoi alavatsa, napa selkärankaan, kylkikaaret kiinni, lavat alas, niska ja olkapäät rennoksi...Sitä taitaa pikkuhiljaa oppia itsekin käskyttämään kehoaan tarkemmin. Tämän koin Pilates-tunnilla. Vatsan syvien lihasten tutina oli melkoista jo alkumetreillä. Muutes hei, olin unohtanut osteri-liikkeen ylivoimaisuuden lonkan syvimpien aukikiertäjien vahvistajina. Alla olevassa kuvassa tosin en pidä kantapäitä yhdessä. Virhe :-) Kantapäät yhdessä liike on paljon kiperämpi ja aukikierto tehostuu.

Viikkoon mahtui kävelyä, Balancea, Combattia, pilatesta, Fustraa ja vielä sitä parasta herkkua eli tanssia. Anna palaa tanssikoulun syyskausi on startannut ja pääsin chachan huumaan. Vaikka kyllä oli kankiaa alkuun...mutta niin ihanaa! Tanssi tekee hyvää naiseudelle! Ja koko ihmisyydelle! Ehkä mun sisäänpäin töpöttelevät jalkaterätkin taas jossain vaiheessa tottelee aivojen käskytystä uloskierrosta... Muistakaahan ihmiset rakkaat harrastaa itselle mieluisia lajeja. Jokaiselle varmasti löytyy omansa! Silloin into pysyy yllä ja treenistä nauttii myös sielu! Itse en kuulu siihen liikkuja-rotuun, joka treenaa muokatakseen kehoa tai liikkuisi edes tavoitteellisesti. Haluan nauttia treenistä! En tietty tietentahtoen halua treenata väärin ja polttaa kynttilää molemmista päistä. Sitä suuremmalla syyllä sen minkä teen, teen mieleisten lajien parissa.

Liikunnan riemun energisöimänä eivät aamuherätyksetkään klo 5 ole oikeastaan tuntuneet lainkaan pahoilta. Huomenta Suomen pesti siis tuntuu enemmän kuin mielekkäältä. 

Eilen sain herättelyä myös kasvojen kesä-korppu-iholle. Ihana treeni-kaverini helli hoitola Midaksessa erilaisin seerumein ja taivaallisin hieronta--ottein. Sain Bioline Lifting Code-hoidon. Hoidon päätteeksi tuntui, kuin naama olisi taas mukana menossa. Joustavana ja pehmeänä. Miten sitä unohtaakin hoitaa ihoaan...yksi sama naama koko elämän ja ei muka ehdi...kotihoidossakin olisi meikäläisellä parantamisen varaa...en edes kehtaa tunnustaa miten laiskasti kaapissa olevia purnukoita tulee availtua...kumma kun ne ei sieltä käsin tehoa...

Nyt viikonlopun viettoon perheen kanssa. Tänään on treeneistä välipäivä. Tiedossa leffa-ilta! Mässyksi kuivattuja omena-lastuja.

Peace and Love! 

Kommentit (6)

1/6 | 

Vautsi mikä ohjelma! Tässähän laihtuu itsekin jo pelkkää jumppaohjelmaa lukiessa. Itse lähdin kuntosalille ekaa kertaa sitten 80-90 luvun taitteen. Ostin kortin juuri kesäkuun viimeisinä, viileinä päivinä. Sitten tulivat helteet, mutta pakotin itseni salille. Ensimmäiset kerrat olivat tervan juontia, 2 min. kuntopyörää levelillä 5 sai lihakset maitohapoille ja hien pintaan. Itse laitteet tuntuivat väkinäisiltä ja liikkeet vierailta.

Nyt ollaan jo tilanteessa 3 min. kuntopyörää + 3 min. stepperiä molemmat levelillä 7 ja lihaksilla on muisti palautunut kuntolaitteissa. Todella hyvältä tuntuu nyt. Kun nollasta aloittaa niin kehitys on nopeaa. Ihana tunne, kun jotenkin "hahmottaa kehon äärirajat". Vaikea selittää paremmin.

Anteeksi, ei ole tarkoitus pitää mitään varjoblogia omista kuntoiluistani täällä, mutta olen vain niin innoissani.

Tervetuloa takaisin kirjoittelemaan kesätauon jälkeen. Afrikan matka kuulosti mielenkiintoiselta.

Kikka

3/6 | 

Moi,

 

kiva kun olet taas palannut blogisi pariin, palaan siis minäkin lukemaan ja kommentoimaan. Ja on täälläkin reenattu; koko kesä 10 tuntia treeniä/viikko, niistä 6 aerobista ja 4 lihaskuntotreeniä. Niin on senttejä kadonnut, vyötärö löytynyt, askel keventynyt ja  vaatekaappi mennyt tänä vuonna uusiksi! Peilistä katsoo aivan eri tyyppi kuin vuosi sitten elämäntaparemonttini alussa, kiloja jäänyt huima määrä matkan varrelle. Vielä olisi kuitenkin muutama kilo karistettavana, mutta niille annan aikaa; eivät ole hetkessä tulleet ja kai ne viimeiset on jotenkin tiukemmassa - näin ainakin moni väittää.

Ihanaa alkavaa syksyä, mahtavia reenejä ja iloista mieltä meille kaikille!

Terveisin,

M - vielä 4 kg jäljellä

4/6 | 

M,

Aivan mahtava viesti! Onnea hurjasti! Ja malttia, jotta muutoksesta tulee pysyvä! Olen ylpeä susta!

t. Raxu

6/6 | 

M: Juu, kunnioitusta herättävät tuntimäärät ja varsinkin, kun oli helteinen kesä. Täytynee itsekin lisätä jotakin aerobista liikuntaa. Ohjatuille tunneille on kova kynnys, kun kunto on vieläkin huono ja koordinaatio sitäkin huonompaa. Tsemppiä viimeiseen rutistukseen!

Kikka

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansikuva Maggien & unkarilaisen Lilyn kanssa
Kansikuva Maggien & unkarilaisen Lilyn kanssa

Ruoka yhdistää

Viikko hujahti keittiössä seisten. Kokaten, jutellen ja nauraen. Teimme Maggie Lindholmin kanssa 10 jaksoa kokki-ohjelmaa. Tapasin 10 eri kansallisuutta olevaa huippu-tyyppiä. Kielten ja kulttuurien sekamelska oli mahtava! Kaikkia selkeästi kuitenkin yhdistää ruoan ympärille kerääntyminen. Moni vieraista halusi kokata mahdollisimman perinteistä oman kulttuurinsa ruokaa. Perus-elementit olivatkin suorastaan yllättävän samanlaisia. Maanosasta riippumatta. Mausteet vaihtelivat, mutta kaikki arvostivat yksinkertaisuutta. Selkeät raaka-aineet ja maut. Ja se kaikkein tärkein - kohtaaminen ihmisten välillä. Sain tavata 10 rohkeaa, oman tiensä rakentanutta maailman kansalaista. Usean tarinaa kuunnellessa vahvistui jälleen usko omiin unelmiin. Mahdollisuuksiin tarttumiseen ja rohkeuteen hypätä uuteen. Ja se elämän suurin opetus: toisen kunnioitus: kieltä, ihonväriä, tapoja, uskontoa, makua, näkemyksiä... Elää voi niin monella tavalla, kunhan antaa myös toistenkin elää. 

Nyt vähän haikea olo. Intensiivinen proggis ohi. Viikolla oli myös kevätkauden viimeinen tanssi-keikka Janin kanssa. On se vaan niin parasta! Onneksi oli, sillä muuta treeniä en tiukkojen kuvaus-aikatulujen vuoksi ole saanut aikaiseksi mahduttaa kalenteriin. Edes vähän sai varsi liikettä ja sielu irtiottoa kiireestä.

Tanssikeikan jälkeen nieleskelin itkua...tiedetään...ihan höpöä...tanssit  jatkuvat kesäloman jälkeenkin eikä ystävyys mene katkolle, mutta mulla vaan on taipumus herkistellä. Yksi kausi nyt selkeästi päättymässä. Myös muiden töiden saralla. Kaivattu kesäloma ja mökkikausi kolkuttelee jo ovella. Hyvä niin. Keho ja varsinkin mieli kaipaa lepoa. Sielu jo vaeltelee kohti omaa sielunmaisemaa, mökkirantaa. 

Eilen oli perheen hemmottelu-ilta. Paikalla oli myös tyttö-ja poikakavereita. 

Perhe säätää keittiössä...

Grillistä jättikatkarvun pyrstöjä. Ohje löytyy Raxun rinnalla-kirjasta.

Tomaatti-minttu-salaatti, höyrytetyt pavut, fetaa ja halloumia

Lautasella myös yrtti-quinoaa

Jälkkäriksi sitruuna-sorbet, päälle shampanjaa sekä mansikoita

Yhdessä laitettiin ruokaa, grillattiin ja istuttiin parvekkeella pitkään. Jutellen, välillä vähän kinatenkin ja sitten taas nauraen. Nuorten draivi on mahtavaa! Aika haikeana  vilkuttelin perään kun lähtivät vielä juhlimaan kaupunkiin. Itselle autuain paikka siinä vaiheessa oli oma sänky. Hämmentävää, miten kovaa vauhtia elämä kirii. Onneksi on vielä itselläkin kova nälkä mennä, tehdä ja kokea uusia asioita. Mutta aiempaa enemmän osaan arvostaa myös rauhaa ja lepoa. Sopiva määrä joutilaisuutta lataa akut ja siementää luovuutta. Otetaan valosta ja kesän ihanuudesta kaikki ilo irti! 

Kommentit (7)

1/7 | 

OMG (teiniä lainatakseni) teidän herkuttelua!! Vasta ylppärikakut korjattu pois ja eikös jo mansikat ja shampanjat taas pöydässä ;) Kelpais mullekin, nams ♡

2/7 | 

Älä muuta virka ensimmäinen kommentoija! Oikea meno ja hyvä fiilis, kesästä kaikki irti : - )

Kikka

3/7 | 

Moi Raxu,

Kivaa tekstiä taas kerran. On niin superia olla  nuorten kanssa, olen myös äiti ja ylpeä omista nuorista. Mukava kuulla heidän uusia, erilaisia ajatuksia, jotka välillä heilauttaa tällaista "fossiilia".

Ihanaa kesää sinulle Raxu ja kaikille lukijoille. Olemme sen arvoisia!

Tarja

4/7 | 

Hei,

Mistä löytyisi tuo yo-juhlissa tarjoamanne mustikka-juustokakun resepti?

Nm. rippijuhlat ovella..

5/7 | 

Kiva, jos postaisit mustikkajuustokakun ohjeen!

Rippijuhlat ovella täälläkin :)

t. minna

7/7 | 

Mikä leuhkinta? Ehkäpä sinun kannattaisi lukea jotain muuta blogia tai lainata vaikkapa kirjastosta joku SINUA kiinnostava kirja. Nää blogit on siitä käteviä, että ei ole pakko lukea sellaisia, joista ei pidä. Itsekin seuraan vain muutamaa blogia ja olen valinnut lukulistalleni vain itseäni kiinnostavat. Jos et pidä tästä blogista, niin miksi ihmeessä luet tätä? 

Ansku Bergströmin kanssa tanssikisojen huumassa
Ansku Bergströmin kanssa tanssikisojen huumassa

Akselilla Blackpool-Sipoo

Tunnelmasta toiseen. Alkuviikko Blackpoolissa seuraamassa legendaarisia kilpatanssi-kisoja. Ja loppuviikko kuumeisesti lakkiaisten järjestelyjen kimpussa. 

Blackpool oli hieno elämys. Tanssijoita kaupuni täysi, pukuloistoa, kampausta, meikin välkettä, jännitystä. Vaikka itse kaupunki onkin parhaat päivänsä nähnyt, kaikki vähän suttuista ja ruoka luokatonta niin Wintergardenin huikea sali nosti tunnelman kattoon. Kisatansseja ei valitettavasti saanut kuvata, mutta tässä muutama salaa napattu makupala salista.

Tuskin tarvitsee mainita, miten paljon nautin tanssien seuraamisesta. Oma, vähäinen tanssikokemus antoi sen verran pohjaa, että pystyi seuraamaan parien eroja ja erottamaan jo vähän jyviä akanoista. Ja olihan mulla matkassa oma "opas", tanssija Ansku Bergström, jolta kyselin kaikkea mahdollista tanssiin ja kisaan liittyvää. Kilpatanssi on oma maailmansa. Huikea, mutta takuulla myös rankka ja ajoittain jopa raadollinen. Huomasin katsomossa ajattelevani, että olispa nuori...voisi oikeasti omaksua kaikki ihanat lattarit...näin muutes myös senioreiden kisan. Siis yli 35-vuotiaiden. Ja komiaa oli sekin meno! Eli tanssikärpäsen purenta ei tällä reissulla ainaskaan laantunut. Taisi ottaa vaan enemmän kipinää.

Paluumatkalla Manchesterissa sain reissun ekan järkevän aterian. Humusta, avocadoa, soijapapusalaattia. Nam.

Ja sitten kipinkapin kotiin tekemään juhlia. Kolmannet lakkiaiset, perättäisinä vuosina. On siis pari kertaa jo harjoiteltu. Tänä vuonna sää antaa vähän extra-haastetta, kun ei uskalla laskea puutarhan varaan. Siispä melkoiset siivous-sulkeiset. Maailman paras anoppi on onneksi ollut korvaamattomana apuna. Ja nakitettava jälkipolvi. Ja tietty oma puoliso, joka jaksaa hoitaa ne rasittavat hommat, joita itse inhoan. Kuten sohvan päällisten pesu ja takaisin laitto...askartelipa muutes mun korviksille mainion telineen, kun tuskailin, etten saa niitä minnekään järkevästi. Meni 5 minuuttia ja rautalangasta oli taiteltu korvis-henkari. 

Meikäläisen yllätti kesken siivouksen väsy. Kellahdin hetkeksi Veran viekkuun ja kuinkas kävikään...uni vei...joku perheenjäsenistä nappasi kuvan...

Huomenna juhlimme siis Gretan lakkiaisia. Kaksois-sisko Edith, joka kirjoitti jo vuosi sitten onkin nyt korvaamattomana promoottorina juhlien suunnittelussa ja toteutuksessa. Tästä se alkoi: aterimet 80 vieraalle ojennukseen.

Jääkaapissa shampanjat, vichyt, Edithin porkkanakakut, Gretan mustikka-cheesecaket, savukalat, fammon kotijuustot, saaristolaislimput ja salaattitarpeet. Maljakot asennossa vedet valmiina, lasit ja kahvikupit ladattuina, fammon kaurapitsit ja kolakeksit lasipurkeissa. Mummi tekee voileipäkakut. Tarjoiluvadit odottavat täyttämistään. Tänä vuonna päädyttiin maalais-romanttiseen meininkiin. Kristalli-astiat jäävät kaappiin. Gretan marengit meinaavat uhkaavasti huveta ennen aamua...

Pöytiin tulee Gretan lemppari-kukkia

Jospa nyt menisi nukkumaan. Aamulla ensin kuopuksen juhliin. Poika pääsee peruskoulusta eli hänelläkin yksi rajapyykki suoritettuna. Sitten ylioppilaan vuoro. Miten nämä vuodet vierivätkään. Monta kyyneltä olen tänäänkin pyyhkinyt touhutessa. Lapset ovat lahja ja lainaa. Etuoikeutettu jokainen hetki, jonka saa yhdessä jakaa.

Onnea kaikille valmistuneille!! Nautinnollisia hetkiä! 

Kommentit (10)

2/10 | 

Kiitos ihanasta kirjastasi Raxun remppa.

Koin järkyttävän monta ahaa-elämystä lukiessani kirjaasi. Vinkkasin myös ystävälleni, jonka kanssa olemme painineet samojen aiheiden kanssa.
Näkökulmasi perheenäitinä on aivan äärettömän hyvä!
Juuri perheen ja oman hyvinvoinnin kanssa olen viime vuodet paininut, kumpi vie pidemmän korren.. Nyt minulla on eväät näiden kahden yhdistämiseen ♥

Kiitos avustasi jo tässä vaiheessa!

 

http://lounastauonjuttuja.blogspot.fi/

3/10 | 

Hei,

lakkiaishumussa meni täälläkin eilinen päivä; perheemme juniori oli nyt juhlan keskipisteenä. Minä, ylpeä äiti, triplalyyra rinnassani kävin ihanan ja ikimuistoisen päivän (illan, yön..) aikana läpi monenkirjavat tunteet. Iloa ja ilon kyyneleitä, haikeutta, onnea, ylpeyttä, liikutusta. Ihanaa oli jälleen kerran huomata, miten ydinperheeni puhaltaa yhteen hiileen, järjestää yhdessä juhlat, antaa juhlittavan nousta päivän päähenkilöksi ja nauttii sydämensä kyllyydestä myös toisen riemusta ja ilosta.

Nautitaan ihanista nuoristamme ja ollaan tukena tarvittaessa. Vain hän, jolla on juuret, uskaltaa kasvattaa itselleen siivet. Ollaan edelleen siis juurakkona.

Ja juhlaherkuista aion nauttia vielä tänäänkin brunssin muodossa, ehkä korkaamme vielä parit kuoharit; on aihetta iloon ja riemuun :)

terveisin M

4/10 | 

Ihan superkeksintö toi korvishenkari! Siinä nätisti kaikki esillä ja helppo valita. Nerokas mies sulla ;)

Ihanaa fiilistellä ja haikeilla juhlatohinoissa "mukana". Ainokaiseni (onneksi) vasta yläasteikäinen - eli ei mene kauankaan, tiedän joo..

-E-

5/10 | 

Onnea ylioppilaalle, peruskoulunsa päättäjälle ja vanhemmille sekä 10 pistettä puolison idearikkaudelle.

Mutta miksi pitäisi olla fyysisesti nuori, jotta "voisi oikeasti omaksua kaikki ihanat lattarit...", kuten Raxu kirjoitit? 

Vanhemmalla iällä voi omaksua aidosti kaikki lattarit jopa liikkumatta ja mikä ihaninta, kilpailematta. Kilpailemattomuus ja rentous antaa voimaa. Vanhempana sekä viisaampana osaa NAUTTIA kaikesta.

T. Tarja

 

 

6/10 | 

Hei kaikki ihanat <3

Mahtavia viestejä! Kiitos jokaiselle!

Kyllä oli tunteikas viikonvaihde ja lasten juhlariemu ravitsee sielua pitkään! 

Tarja, toki voi oppia lattareita minkä ikäisenä tahansa ja nauttia tanssista suunnattomasti...sen olen itsekin saanut kokea. Mutta fakta on, ettei kilpatanssi-lattareita keho omaksu kypsemmällä iällä enää samalla tavalla, kuin jos olisi alkanut nuorena. Aivan sama lainalaisuus kuin esim.viulun soitossa. Mitä tahansa voi oppia koska vaan, mutta millä tasolla mennään, onkin eri asia. Tarkoitin siis kilpatanssin liikkeen "täydellisyyttä". Nuori keho on nuori keho ja iäkkäämpi taas iäkkäämpi. Elämä tietty antaa ja ottaa ja vanhempana on enemmän annettavaa, sisältöä. Mutta omassa kolottavassa ja reistailevassa kropassani välillä "sorrun" haikailemaan nuoren, kivuttoman ja vetreämmän kehon perään...toki teen lähes päivittäin hommia, jotta tämä rakas oma keho palvelisi mahdollisimman hyvin menossa mukana. 

Nautinnollista kesäkuun alkua kaikille <3

 

T. Raxu

7/10 | 

Ymmärrän Raxu:

"omassa kolottavassa ja reistailevassa kropassani välillä "sorrun" haikailemaan nuoren, kivuttoman ja vetreämmän kehon perään..."

Toi on ehkä sitä keski-iänkriisiä, joka muuttuu iloksi vain, jos uskaltaa sen antaa muuttua. Keski-iässä kroppa usein 'romahtaa' ja silloin alkaa haikailla sitä sun tätä eikä huomaa lainkaan oleellisinta, omaa itseä.

On aika pysähtyä pysäkille, niin kuin sinäkin Raxu teit ja muutit rohkeasti suuntaa.

Suunnan muutoksen jälkeen on luovata tasapaino, joka syntyy vain pikku hiljaa ja rankalla työllä.

t. Tarja

8/10 | 

Heippa,

Enpä osaa kommentoida noiden lattarien oppimiseen. Mutta Raxu nuo kolotukset ja krempat ovat jossain määrin huolestuttavia. Tarkoitan sitä, että olethan vielä kuitenkin suht. nuori ihminen, minuakin muutamia vuosia nuorempi. Täytän ensi vuonna 50, enkä ole huomannut että kroppa olisi mitenkään erityisen kremppa. Päänsärky on oikeastaan ainoa kiputila, minkä tunnen. Toki muutoin en väitä, että kroppa nuoren veroinen olisi. Esim. lepotilasta nousu ja kävelemään lähtö on kankeampaa kuin ennen ja unenpuute aiheuttaa krapulaisen olon jäsenissä. Osa työkavereistani on jo lähemmäs 60 ja yli, eivätkä hekään raportoi jatkuvista kolotuksista.

Eli sanomani on se, ettei mihinkään "kremppoihin" ja kiputiloihin kannata suhtautua luonnollisena olotilana, jos ikää on noinkin vähän. Tosin me ihmiset olemme erilaisia ja sinulla saattaa olla kehon rasitteena melkoinen asentomuutos rangassa, minkä kymmenien kilojen painonpudotus aiheuttaa. On kuitenkin myös olemassa mahdollisuus, että erilaiset pienet kiputilat aiheutuvat jostain perussairaudesta, joka vaatii hoitoa.

Kikka

 

9/10 | 

Hei Raakel,
Mikä ihan mekko sinulla oli päälläsi juhlissanne? Se valkoinen?
terkuin Minttu

Tanssijaalkaa vipattaa
Tanssijaalkaa vipattaa

Tanssi - ihmelääke

En voi lakata hämmästelemästä tanssin voimaa. Se vaan on niin kokonaisvaltaista. Tietenkin mahtavaa liikuntaa, mutta myös ilmaisukeinona yliveto. Tarkoitan siis tunteiden ulos saantia. Olen saanut nauttia tästä herkusta viime päivinä normaalia enemmän. Ollaan harjoiteltu Jani-open kanssa keikkoja varten. Putsailtu ja muisteltu chachata, paso doblea, freestyleä sekä oikeastaan opeteltu uudestaan foxtrot. Kolmen kuukauden tauko siitä lajista oli pyyhkinyt mielestä suunnilleen kaiken. Mutta toistojen kautta se sieltä taas palautui. Ei nyt ehkä ihan finaalin veroisesti, mutta esitettävään kuntoon kumminkin. Haasteellinen vakio-asentokin löytyi jostain selkäytimestä ilman särkyä ja tuskaa. Kintuista ja syvältä pakaroista löytyi taas lihakset, joita ei selvästikään muuten tule käytettyä. Sopiva maitohappo-tuntuma berberissä tekee tunteen, että on taas kuosissa :-)

Ja sitten keikoille. Viikonloppuna oli varsinainen maraton: ensin Lahden Karismassa muotinäytös kolmeen kertaan, jonka osana myös tanssittiin. Kulissien takana kiireisiä vaatteenvaihtoja, naurua ja höpötystä. Hätäisiä napin availuja ja sulkemisia tärisevin käsin...mikä siinä onkin, että kiireessä ei meinaa hienomotoriikka pelittää.

  meikissä...queen of f*cking everythig-look :-D

 

kolmas veto alkamassa...jaksaajaksaa...hymy ei ainakaan hyydy

 

tanssit vetäistiin muotinäytös-vetimissä, tässä freestyle-numero loppukumarruksia vaille valmis

 

catwalkilta tarttui kainaloon myös "champion-kollega", jäätanssi-prinssi Sauli Koskinen. Charming! Yhdessä todettiin, miten mullistava kokemus niin tanssi kuin jäätanssikin on koko elämälle. 

Sitten olikin kiiru ajella kohti Hämeenlinnan Verkatehdasta ja Konserttitanssiaisia. Sain ihanat tanssi-puvut taas käyttöön! Foxtrot, chacha ja paso doble.

 

Paljettia, variä ja kimallusta piisaa. Kiitos ja kumarrus ompelimon tytöille, jotka käsin ovat jokaisen strassin liimanneet! 

Olipa muutes ilo katsella tanssiaisis-porukkaa, joka oli pukeutunut asiaankuuluvasti ja suuri osa oli selkeästi tanssia pitkään harrastanutta väkeä. Tanssivia pariskuntia. Kaunista! Ja miten mahtavaa oli taas saada tanssia! Siinä hetkessä unohdan kaiken muun, annan musiikin ja yhteisen sykkeen viedä. Käyn jossain kaukana. Yöllä kotiin ajaessa, toki väsyneenä, oli hymy silti leveä. Taisin seuraavan aamunkin herätä se sama smaili naamalla. Ja meikit...niitä en enää jakasanut putsata...aijai...tuhma tyttö.

Ei tanssi-huuma tähän jäänyt. Sunnuntaina suuntasin Play&Dance-tapahtumaan. Ohjaajina Jorma Uotinen, Jukka Haapalainen ja Pekka Katainen. Odotukset olivat korkealla. Jorma aloitti päivän. Pari tuntia vierähti kuin siivillä. Samalla se oli kuitenkin matka aika pitkälle. Tai syvälle. Teimme erilaisia harjoitteita, avauksia. Ei siis varsinaista tanssia, mutta Jorman kanssa ei ole yhtäkään liikettä tai asentoa, joka ei olisi tanssia. Hänen tapansa olla, hengittää, liikkua antoi taas ihan uuden aspektin kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. Miten kaikkeen voi puhaltaa henkeä. Miten erilaiselta liike silloin tuntuukin. Syvemmältä, täydemmältä. Rankemmalta. Ei siis hutilointia vaan keskittymistä. Joka hetkeen. On vain NYT. Ja käsittämätöntä, miten keho antoikin periksi. Kinttu nousikin 50cm korkeammalle kuin mitä luulin olevan mahdollista. Kyllä meidän kehon lukot ovat ennenkaikkea mielen lukkoja. Hämmentävintä oli, että pääsi itku pariinkin otteeseen. Siis ihan puun takaa ja varoittamatta. Totesimmekin vieruskaveri Baban kanssa, että taas kuoriutui jokin kerros kehosta ja mielestä. Loputtomalla löytöretkellä siis ollaan!

Euforiaa tunnin jälkeen. Kiitolliset blondit Jorman otteessa!

Jorman tuntien möyhentämänä ja avaamana olikin keho ja mieli otollinen samballe. Jukka Haapalainen, looooovjuu!! Tartteeko sanoa muuta...

Päivä päättyi pilates-konkari Pekka Kataisen power-pilates-tuntiin. Niin oli kaikki mehut otettu ja annettu. Ajelin kotiin itkua pärskien. Onnesta. Kiitollisena elämästä, kehosta, joka tuottaa nautintoa, ystävistä, rakkaista. Siinä tilassa oli helppo rakastaa kaikkea! Kotona odotti innokas bestis Vera, jonka kanssa nautittiin kevään ekat partsi-kaffet

Eilen illalla sain nauttia tanssista, joka oli väkevää, henkeäsalpaavaa ja täynnä tunnetta ja taitoa. Ihania, rakkaita tanssijoita, joiden instrumentit oli putsattu ja viritetty soimaan! Double-tanssiesitys Aleksanterin teatterissa.

Kiitos ja RESPECT

 

 Rakkaat ihmiset, menkää tanssimaan ja tanssitunneille!!

Paluuta ei sen jälkeen ole ;-)

Kommentit (23)

1/23 | 

Voi ei,hyvä Raakel,kirjoituksesi ovat hyviä,mutta kun on varsinkin yhdyssanoissa niin paljon kirjoitusvirheitä,että ärtymys herää.Eikö kukaan voisi auttaa näissä kirjoituksissa?

2/23 | 

no voi elämä! kuulehan besservisser- tää on blogi!

mene kirjallisuuspiiriisi jos pikkuasiat hiertää. tällä foorumilla tunne on tärkein ei oikeinkirjoitus!

Iloa elämääsi!

3/23 | 

Munkin mielestä on lukijoita kohtaan arvostavaa kirjoittaa oikein, ja tämä on ihan hyvää, luettavaa tekstiä. Jotkut blogit ovat niin karseita, ettei viitsi enää edes yrittää lukea. Väsyttävää on myös runsas hymiöiden käyttö joka virkkeessä.

4/23 | 

Raxu kuule, voisitko kaiken muun ohella kokeilla mediapaastoa? Suosittelen lämpimästi.

Ritu

6/23 | 

En ymmärrä sitä, että ihmiset lukevat blogia, jonka nimi on Raxun remppa ja sitten syyttävät bloggaajaa julkisuushakuisuudesta ja itsensä esille tuomisesta. Ei näitä kai ole kenenkään ihan pakko lukea. Raxuun ei kovin helposti törmää aivan tavallisessa arjessa. Tsemppiä Raxu, luen joskus ja satunnaisesti juttujasi, jotka melkein aina tuovat hyvän mielen.

7/23 | 

olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa täydestä sydämestäni. En ymmärrä miksi nämä nipottajat käy itseään kiusaamassa ja lukemassa tätä blogia? Tämä on mielestäni ihan vapaaehtoista. Joillekkin meistä tämä on voimaannuttava paikka ja kiitos siitä. Ne joille ei sovi pysykää herranen aika kaukana täältä "hapattamasta" ilmapiiriä. onneksi positiivisuus on aina kuitenkin niskanpäällä. Hyvä Raxu!

8/23 | 

Edelliselle: luulenpa, että monellekaan tämä blogi ei ole ongelma, vaan juuri se Raxuun törmääminen tavallisessa arjessa; hänen kieltämättä runsas ja jatkuva esilläolonsa lehdissä, tv:ssä ym. Pieni maa, jossa vähän julkkiksia, joten helposti tulee yliannostuksen vaara ja alkaa kyllästyttää esim. nyt tämäkin laihdutus-/kuntoiluprojekti. Vaikka kuinka iloitsee toisen onnistumisesta suoden sen lämpimästi hänelle, ei siitä kuitenkaan itse ulkopuolisena jaksa loputtomasti kiinnostua.

Vastaavanlainen tapaus on Maria Jungner; ei liene lehteä, jossa hän ei selvittäisi suhdeongelmiaan. Miten joku voi pitää itseään niin mielenkiintoisena, en käsitä.

9/23 | 

En minä alkuunkaan ymmärrä miten jotakuta ärsyttää jonkun ihmisen esillä olo.... Kun tekee julkista työtä, se esilläolo on välttämätöntä. PISTE! Ja jos nyt jotakuta ärsyttää, ei kannata lukea, ostaa lehtiä katsoa tv:tä jne. PISTE!

 

Ihana blogikirjoitus! Tulin hyvälle mielelle, vaikka en ikuna oo tanssitunnilla ollut. Nautin tanssin katsomisesta - ehkä joskus uskaltaudun tunnillekin. Saat Raxu mut hyvälle tuulelle tällä blogilla. VIelä joskus tuun jutskaamaankin, kun näen sut. Tsemppiä elämään ja kaikkea hyvää kevääseen! :-)

12/23 | 
Vierailija

Julkista työtä? Eli siis mitä?

 

No esimerkiksi toimittajan hommahan on aika julkista, jos vertaa vaikkapa ihan tavalliseen toimistoduunariin. Aamuteevessäolosiis!

13/23 | 

Voi Ziisus sentään.

Mä ymmärrän, ettei kaikkia ihmisiä kiinnosta kaikki ihmiset ja sen, että jotkut lehtijutut voivat ärsyttää. Mutta sitä mä en todellakaan ymmärrä, et mitä hemmettiä tyypit, joita Raxu ärsyttää, pyörivät tällä sivustolla?????

En minä ainakaan lue kenenkään blogia, jos se mua nyppii. Ja tasan varmaan Raxu ei itseään tyrkytä mihinkään juttuun, yhteydenotto tapahtuu toimittajien puolesta ja nehän ottaa yhteyttä niin kauan kuin jutut myyvät.

Raxu, tsemppiä tekemisiisi kaikesta tästä sonnasta huolimatta :) 

14/23 | 

Ei varmaan tyrkytäkään, ei. Ja jos jonnekin kysytään, niin kieltäytyähän ei voi...

15/23 | 

Ei tässä muuta ongelmaa ole kuin se, että ennen näiltä omaan elämäänsä kyllästyneiltä ihmisten teilaajilta ei kukaan kysynyt mitään. Nyt on sitten helppo tulla esim. jonkun blogiin kertomaan, ettei halua sitä lukea.

Katselin torstaina Jari Sarasvuon viimeistä haastattelua Pressiklubissa. Jarikin lopulta väsyi negatiiviseen julkisuuteen ja lukemattomiin twiitteihin, jossa kateelliset ihmiset purkivat omia pettymyksiään Jarin persoonaan. En minäkään ole koskaan Jarista välittänyt, mutta mikäpä on sen helpompaa kuin sellaisen julkkiksen sivuuttaminen, kenestä ei niin välitä. En ole koskaan tuntenut tarvetta ilmaista huudella Jarille mielipiteitäni omalla nimelläni, saatikka sitten nimimerkin takaa. Hän on tehnyt omaa työtään, elänyt elämäänsä ja on ollut täysin minusta kiinni, miten paljon olen sitä seurannut.

Harhauduin nyt Jariin, mutta oletteko te Raxun arvostelijat koskaan ottaneet huomioon, että meitä on monia, jotka haluamme lukea tätä blogia. Kukaa jaksaa pitää pitkään sellaista blogia pystyssä, joka on täynnä raukkamaisten nimimerkkien heittämää paskaa? Me menetämme ehkä kaikki pian tämän blogin, ellette etsi uutta kanavaa omille ongelmillenne!

Kikka

     

 

 

 

16/23 | 

Ei ne ole pelkästään tämän blogin lukijat joiden mielestä joka puolella Raksua on hippasen liikaa!

Se on äkkiä omasta leivästä hänelläkin pois mikäli ei lue yleistä mielipidettä, ts. niitä joiden pitäisi jaksaa häntä telkussa katsella tai kirjoja ostaa!  Säännöstelyä näes, naaman näytölle. Raudan takomien kuumana ei ole ainoa oikea tie, pidemmällekin voisi asioista ajatella ja ainakin koettaa jakaa esillä oloa fiksummin. Aika naivia sanoa että pysykää pois blogista. Raakelhan ELÄÄ julkisuudesta, ihan kirjaimellisesti, tasot jokainen saa itse miettiä mut meinaatko tosissaan että joku maksaisi sinun ketkuttelusta naapurin Janin kanssa alakoulun jumppasalissa vai olisiko tässä jotain tekemistä julkisuuden kanssa? Tykkään Raakelista persoonana hirmuisesti, ja tästä blogistakin, mutta kun jotenkin sisältö on nykyään sitä yhtä ja samaa ihanuuden jauhamista ja niiden asioiden kertaamista jotka joka lehdestä voi lukea.. :O

 

Olisi varmasti hänelle itselleenkin karmeaa muuttua vitsiksi mutta se vaara on olemassa, on ekat sketsit jo tainnut näkyäkin. Toisaalta, osaa ihanasti nauraa itselleen, se ehkä pelastaa paljon.

17/23 | 

tää on niin surullista...

meitä on niin helkutin moneen junaan menijöitä! Näitä negatiivisuuden nujertamia ihmisraunioita joita  positiivisuus ja elämänilo- jos sitä joltakulta löytyy- tuntuu tappavan. heitä ärsyttää kun joku on näkyvillä, lehtien palstoilla, tv;ssä..jne.  No ok- olisivatko he onnellisiempia jos ko. henkilö ei olisi näkyvillä?

Tuskin. Mutta monelle, juuri se esillä olo saattaa olla se oljenkorsi miksi kannattaa viel omassa elossaan yrittää sinnitellä eteenpäin!

Raksu- jaksahtan kaikesta huolimatta viedä eteenpäin hyvän elämän ilosanomaa - luulen että säästät tässä yhteiskunnan rahoja monen terapeutin verran.Voimia sinulle - jos vielä jaksat lukea tätä palautepuolta blogissasi. Meitä on kuitenkin valtaosa niitä jotka toivoo Todella, että jaksat jatkaa!

Monelle tuntematonkin tsemppaaja on merkittävin henkilö tällä aikast rankalla matkalla omaan elmäntaparemonttiin!'

olet rakas!

 

18/23 | 

Kiitos kaikille ihanille kannustavista viesteistä! Niille toisenlaisille tuskin tarvitsee alkaa selittämään oman ammatin oikeutusta. 

Pidetään kiinni kaikesta hyvästä mitä elämällä on meille jokaiselle tarjota!

Kevään iloa kaikille <3

T. Raxu

19/23 | 

Eihän Raxussa mitään vikaa ole, "ongelman" ydin on media, joka halusi itselleen myyvän "tuotteen", joka uppoaa suurelle kansalle. Henkilöiden tuotteistaminen on osa median luonnollista yritystoimintaa. 
Raxu on ilman muuta onnistuja, jonka matkassa kulkeminen tarjoaa kiiltävän illuusion varmasta onnistumisesta...
Kunhan toimin ja teen kuten hän, minusta tulee samanlainen?
Joten ei valiteta, vaan lähdetään kaikki tanssikurssille, sieltä ne loputkin elämänilot varmasti löytyvät!

20/23 | 

Kiitos Raxu kommentistasi! Osuit naulan kantaan! Oikein paljon kevään iloa myös sinulle! <3

Minna

21/23 | 

Suomi on täynnä kateellisia ihmisiä, ja kateus on rumaa! Mitä se on keneltäkään pois, jos Raxu kertoo onnistumisistaan ja siitä elämänilosta, mitä hän on löytänyt uuden ruokavalion ja liikunnan kautta? Hävetkää kateelliset! Ilmeisesti teillä on niin huono fiilis sen takia, ettette ole itse onnistuneet rempoissanne, ettekä halua, että muutkaan onnistuvat. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toista, keskittykää omiin juttuihinne ja antakaa kaikkien kukkien kukkia! 

Jatka Raxu samaan tahtiin vaan, se jota ärsyttää, pysyköön pois täältä!

Aurinkoista kevättä kaikille!

22/23 | 

Suomi on täynnä kateellisia ihmisiä, ja kateus on rumaa! Mitä se on keneltäkään pois, jos Raxu kertoo onnistumisistaan ja siitä elämänilosta, mitä hän on löytänyt uuden ruokavalion ja liikunnan kautta? Hävetkää kateelliset! Ilmeisesti teillä on niin huono fiilis sen takia, ettette ole itse onnistuneet rempoissanne, ettekä halua, että muutkaan onnistuvat. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toista, keskittykää omiin juttuihinne ja antakaa kaikkien kukkien kukkia! 

Jatka Raxu samaan tahtiin vaan, se jota ärsyttää, pysyköön pois täältä!

Aurinkoista kevättä kaikille!

23/23 | 

Olin ilahtunut huomatessani, että tanssiaiheinen kirjoitus oli saanut jo peräti 21 kommenttia. Innoissani tulin niitä lukemaan. Mutta kuinka moni niistä edes sivusi blogin aihetta, eli tanssia? Yksi! YKSI! :-o

24/23 | 

Suurkiitos vimeisimmästä kommentista!

Itsekin kovasti toivon, että kommentit keskittyisivät kulloisenkn blogin aiheeseen. Silloin saisimme kaikki aiheesta irti enemmän.

Aurinkoa <3

T. Raxu

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat