Kirjoitukset avainsanalla venyttely

Jumppa-iloa
Jumppa-iloa

Lupa innostua

Huomaan usein treenatessani ajattelevani, että tämä on just paras laji. Combat-tunnilla hakatessa, potkiessa ja pomppiessa on endorfiini-ryöppy mahtava ja vannon, etten ikinä luovu lajista. Fustra-treenissä ohjaajan tarkan silmän ja fusku-kohtiin ilmestyvien sormien teho-tarkkailussa koen saavani täsmä-hoitoa/rääkkiä juuri sinne, missä suurimmat heikkoudet ja ongelmat ovat. Treeneistä pois kävellessä - useimmiten kivuttomin askelin, kiitän lajia niin parhaasta treenistä. Pilates-tunnilla rakastan rangan huoltavaa liikettä, keskivartalon syvien lihasten käskytystä sekä kokonaisvaltaista kehon hallinnan opettelua. Huokaan usein tunnin päätteeksi, että ihan huippua! Missä olisin ilman pilatesta. Crossatessa hien roiskuessa hymy syvenee ja nautin vaan sykkeestä ja hengästymisestä ja siitä, ettei lonkkaan satu rullatessa. Joka kerta päätän tulla useammin. Tarkalleen ottaen en kovin usein crossaa, mutta suht säännöllisesti kumminkin. Balance-tunnilla koen sen olevan juuri sitä, mitä kroppa ja mieli eniten kaipaa - avaamista, voimaa, tasapainoa, kiertoja ja lopuksi rentoutumista. Venytellessä lupaan itselleni tehdä sitä useammin, koska se on vaan niin taivaallista. Tämän syksyn uusi juttu,  Fascia-training eli lihaskalvo-ketjuja läpikäyvä kehonhuollollinen tunti on se kaikkein leijuttavin juttu. Kun tunnin jälkeen on usean päivän olo rennompi ja askel lähes kivuton. Koiran kanssa ulkoillessa koen myös olevani onnellisuuden ytimessä: raikas ilma, luonto, ilopilleri Vera ja leppoisa kävely omissa ajatuksissa. Tanssiessa unohdan kaiken muun, uppudun musiikkiin, sykkeeseen ja annan mennä. Jatkaisin ja jaksaisin loputtomasti.

Aika hupaisaa, että onnistun olemaan melkein yhtä vakuuttunut kulloisenkin treenin ylivoimaisuudesta. Suorastaan lapsellisen innoissani. Ehkä kyse onkin juuri monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta. Kehoa kannattaakin "kiusata" mahdollisimman monella tavalla. Uusi ärsyke kehittää paitsi lihaksistoa, hermoratoja, myös aivoja ja siten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kokeilkaa rohkeasti uusia, erilaisia lajeja. Kaikesta ei tartte innostua tai tykätä, mutta varmasti löytyy mieluisia juttuja ihan jokaiselle. Kunkin elämäntilanteen ja tarpeen mukaan. Välillä kaipaa voimaa, välillä liikkuvuutta, välillä tasapainoa, välillä taas täytyy saada riehua nokka vinossa. Kaikkea tätä ja rutkasti hyvää mieltä tarjoaa liikunta! 

Tässä kaksi oman Feeniks-salin rautaisista combat-ohjaajista. Sisko ja sen veli. Varokaa vaan, näille ei ryttyillä :-)

Oma-ohjaaja Noora pitelee säkkiä meikäläisen vähän purkaessa paineita. KIAA!

Tällä viikolla lanseerattiin Fustra-Home-metodi. Eli ohjaajan voi tilata kotiin. Mikä suuri helpotus esim. ikäihmisille! Tilaisuudessa sai kokeilla ohjattuna perusliikkeitä kepillä. Oma rakas puoliso keskittyi tekemiseen kieli keskellä suuta todeten, että miten mokoman kepin siirtely voi tuntua niin rankalta...

Nyt alkaa ihana viikonlopun vietto. Kropassa kihelmöi mukavasti eilinen kunto-potkunyrkkeily. Tänään oli hoito-päivä. Ihana lihaskalvo-käsittely avasi kehon vvuosikymmnenten jumeja ja näin ollen ilta onkin varattu rentoutukselle ja kotoilulle. Tilasin tyttäreltä herkkuja illaksi. Lehtikaali-sipsejä. Eli lehtikaali revitään pellille ilman vartta, päälle ripotellaan oliiviöljyä ja vähän suolaa. Kiertoilma-uuniin 140° noin 20minuuttia tai kunnes lehdistä tulee rapsakoita. Nam!

Kaupasta nappasin leffa-iltaa varten itselleni sopivat mässyt. Miniporranoita ja kuivattuja omenalastuja.

Mukavaa perjantai-iltaa kansalaiset

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (14)

1/14 | 

Hei,

Tuo pinkki jumppapaita, siihen sopivat legginsit ja kengät ovat kyllä kuin karkki. Olen niin visuaalinen tyyppi, että jämähdän aina kuviin ja sitten vasta luen tekstit. Mulla on tasan yhdet mustat polvipituiset treenilegginsit ja siihen pari paitaa, jotka ovat vuorotellen pesussa Jos vaikka joulupukki tulis Stadiumin kautta.

Kikka

 

2/14 | 

Höh, hymiöt putosivat pois ja saa hauskaksi tarkoitetun kommentin näyttämään ruikutukselta (hymiö, hymiö) :-)

Kikka

4/14 | 

Hei Raxu ja terkkuja Kokkolasta...

Näin on syksy vierähtänyt ja joulua odotellaan...kiitos vielä niistä kesäisitä vinkeistä paljon on kirjaa luettu ja reseptejä testailtu.Äskettäin sairastettu keuhkokuume vei kyllä kunnon nyt niin pohjiin että tästä ei voi olla kuin yksi tie .... nimittäin ylöspäin....    hyvää joulun odotusta teille terveisin tuhkimo Pirjo Kokkolasta

5/14 | 

Oot kyllä niin hehkeä ja freesi tossa eka kuvassa, taitaa olla jumppa vasta edessä päin..

t. Yx punanaama ;)

6/14 | 

Mn-lehdessä oli aika naseva juttu, sivulla epäolennaiset: Nicke & Raakel, "Meillä on uskomattoman jännittäviä uutisia! Meidän Raxu on tehnyt elämänmuutoksen!"

Hauskaa viikonloppua kaikille!

 

7/14 | 

Oi,oi.voiko turhempaa ns. julkisuushakuisuuden ihmistä hakea.rakel, laihdutus, ulkonäkö ja tanssikommentit. Ja ikää naisella ?

8/14 | 

Hei!

 

mistä löytyy kuivattuja omenalastuja.En löytänäyt niitä Helsingin Stokkalta?

 

 

9/14 | 

Hei!

kuivattuja omenan viipaileita löytyy ainakin Punnitse ja säästä-liikkeista.

Terv. Päivi

10/14 | 

Voi muuten tehdä itsekin, tuossa alla eräs ohje:

8 omenaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Huuhtele omenat ja ota niistä siemenkodat pois omenaporalla. Leikkaa omenat poikittain mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi terävällä veitsellä tai juustohöylällä.
Asettele omenalastut leivinpaperin päälle pellille ja ripottele päälle kanelia ja kardemummaa.
Siirrä pelti alle sata-asteiseen uuniin (noin 75 astetta) yön ajaksi. Kokeile aamulla, ovatko omenalastut ehtineet kuivua. Tarvittaessa pidä niitä vielä 100-asteisessa uunissa tunnin ajan. Anna omenoiden kuivahtaa huoneen lämmössä.

Kannattaa muuten olla tarkkana, ettei noita syö suuria määriä kerrallaan. Voi tulla vatsanväänteitä. Viattomat, pienet omenalastut turpoavat vatsassa jälleen omenaksi. Mutta muuten oiva, kevyt herkku.

Kikka

 

11/14 | 

Ja niin helppo tehdä itsekin; omeat ohuenohuiksi suikaleiksi, sitten uuniin, antaa kuivua miedossa lämmössä tai sitten kuivurissa. Aikaa tämä vie mutta lopputulos on ihana. Ja mikä ettei viipaleisiin voisi laittaa makua, kanelia tms., mielikuvitus rajana tässäkin.

Annikki

13/14 | 

Mä maistoin tänään innolla eka kerran noita lehtikaalisipsejä, työkaverin tekeminä, ja oli pettymys. Maistuivat vain öljylle ja suolalle. Että paljon melua tyhjästä.

Vai onko joku kikka, millä niistä saa oikeasti hyviä?

14/14 | 

Moikka!

 

Kuivattuja omenalastuja saa myös Lidlistä ;-)

Lehtikaalisipsit ovat parhaimmillaan kun ei laita öljyä ja suolaa kuin tosi vähän!

 

Terkuin

 

Raxu

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pään  pysyttävä kasassa keinolla millä hyvänsä
Pään pysyttävä kasassa keinolla millä hyvänsä

 Viikot vierähtävät kiihtyvällä vauhdilla. Vasta kuumotin samban kimpussa, fiilikset sahasivat epätoivon ja onnistumisen ristiaallokossa. Sunnuntain nappiin osunut suoritus kruunasi viikon ja palkitsi sitkeyden, jolla treenejä painettiin, vaikka tuntui miten pahalta. Tanssi ei ole aina ja ainoastaan kivaa. Se ottaa koville ja vaatii paljon, mutta antaa silti moninkertaisesti takaisin! Kiitos kaikille teille myös kannustuksesta. Tunnen sen vaikeinakin hetkinä!

         

Janin kanssa hetki ennen suoraa lähetystä. Jännityshysteria päällä...välillä pukkarissa itku kurkussa ja sitten taas käkätellen...ihan kuin olisi taas 13-vuotias...

Alkanut viikko on sujahtanut uuden tanssin maailmaan vähän pienemmin synnytystuskin. Tulta ja tappuraa...toivon mukaan sunnuntaina myös liikkeessä eikä ainoastaan sydämessä :-) Vielä on paaaaaljon tehtävää ja opeteltavaa...

Käväisimme myös Katri Utulan vieraina Ilta-Sanoman netti-tv:ssä, tässä linkki:

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288607138396.html

Nyt painun venyttelemään ja parantelemaan törkeän kipeiksi äityneitä jalkoja...tanssin opettelua rakastan, mutta tanssikorkkareita en koskaan...

Kommentit (3)

anu56
Liittynyt12.10.2013
2/3 | 

Moikka Raxu!

Olen katsellut tanssejasi ja se on todella mahtavaa,äänestän sinua joka kerta,

Tsemppiä sunnuntaille.

3/3 | 

Raksu sä oot niin sädehtivän kaunis ja tanssit kuin enkeli.Sinä ja Jani ootte

ehdottomasti paras pari .Voimia jaksaa jaksaa...

Venyyyyyy...
Venyyyyyy...

Veny, rullaa, hengitä...miten se meinaa niin helposti unohtua

Koneita ja autoja huolletaan säntillisesti ohjekirjan mukaan, mutta mites on oman kropan laita? Ravintopuoli on monella suht kunnossa, samoin liikuntaa on riittämiin, mutta kehonhuolto unohtuu. Yleisin hokema pukuhuoneessa venyttelytunnin jälkeen on: "Vitsit, miten ihanaa! Miksei tuu venyteltyä useemmin? Mikä siinä on, etttei itsekseen saa kotona otettua muutamaa minuuttia tätä varten? Nyt kyllä alan joka ilta venytteleen..." Ja samat jorinat taas seuraavan ohjatun venyttelyn jälkeen.

Itselleni mielusimpia kehonhuolto-hommia ovat BodyBalance-tunnit, jossa yhdistyy lempeitä  elementtejä joogasta, tai chi:stä ja pilateksesta. Tunnin jälkeen on rento, voimaantunut olo. Toki maistuu perinteinenkin venyttely taivaalliselta.

Venyttely ei vähennä maitohappoilua, mutta vetreyttää oloa ja voitelee liikeratoja. Vasta viime aikoina olen tajunnut, että tässäkään lajissa ei voi pakottaa kehoa. Voi ainoastaan maanitella, hellästi ja rennosti.  Ja päivissä on myös eroja. Yhtenä päivänä antaa kroppa periksi kuin itsestään, toisena taas on kuin kangen niellyt.

Oma heikoin lenkkini on lonkankoukistajat. Ziisös miten kireinä ne ajoittain onkaan...ja vetävät suppuun koko lantionseudun ja näinollen  koukkuun koko mamman. Pahimpina kausina turhaannun niiden kireyteen ja kipuiluun ja yritän väkisin hampaat irvessä kestää venytyksen tuskaa. Eipä taida olla hyötyä...päinvastoin. Useimmiten on seuraavana päivänä vaan entistä kireämpi ja arempi.  Kannattaisi vaan kevyesti, hengityksen mukana houkutella ja rentouttaa ympäröiviä lihaksia. Silloin umpisolmutkin ehkä hieman heltiävät ja seuraavana päivänä taas hieman lisää.

 

Aika usein saan kipuilevaan varteen helpotuksen rullaamalla jumppapötkylän päällä kipeytynyttä seutua. Alaselän paras avaaja on puolestaan piikkipallo. Asetan sen selinmakuulla häntäluun yläosan kohdalle ja nostan jalat ylös. Heiluttelen jalkoja vuorotellen ylös, alas ja sivuille, samalla pitäen alavatsan ja lantionpohjan lihakset tiukkana. Sitten rullaten varovasti ylös ja simsalabim, jäykkyys on tiessään. Pieni piikkipallo on puolestaan loistava jalkaterien elvyttäjä! Uskokaa pois, että sitä on viime aikoina tarvittu... sillä voi myös antaa täsmäiskuja äkäisimpiin kohtiin selässä tai pakaroissa.

Kaikkeen ei kuitenkaan itse pysty venytellen ja rullaillen. Olen jo reilun kahden vuoden ajan käynyt säännöllisesti, noin kerran kuussa fysioterapeutin lavitsalla. Hän hieroo, möyhentää, vääntää ja kääntää. Eilen pari tuntia takalistoa, joka oli lievästi sanottuna kimpussa tanssikorkkareissa kekkuloinnista ja tietty kaikesta uudesta ärsykkeestä, mitä tanssi kropalle antaa. Kiropraktikkoon turvaudun kun ranka alkaa olla jumissa, pään kiertoliikkeet jäämään vajaiksi ja tukkoinen olo ei kaikkoa edes pitkillä yöunlla. 

 

Ja sitten se ehkä kaikkein tärkein: LEPO! Riittävästi yöunta sekä rentoutuksen ja levon hetkiä säännöllisesti pitkin viikkoa. Ja välipäiviä treeneistä...se mulle kaikkein vaikein kohta...

Kommentit (3)

2/3 | 

Hyviä vinkkejä, kiitos! Ja aivan upeaa tanssia tänään telkussa, kaunista ja herkkää, totta, musikaalisuus näkyy liikkumisessasi, osaat tulkita kehollasi musiikkia. Kappalekin oli todella kaunis.

3/3 | 

Kuinka paljon sulle maksaa nämä kuntosalit tuosta aivan älyttömästä mainostamisesta? Et varmasti käy joka "jumpalla" mitä mainostat. T: 60 kiloa laihduttanut; ilman mitään jumppia!

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat