Kirjoitukset avainsanalla itku

Lupa mököttää hetki
Lupa mököttää hetki

Vuodatus-varoitus!

Voi elämä! Viikko ollut yhtä tunnemylläkkää. Syitä varmaankin useita. Yhden lapsen muutto Turkuun opiskelemaan - ihanaa ja haikeeta. Toisen odottamaton paluu Italiasta - säikähdys ja helpotus. Kolmannen itsenäistymis-tuskailut takapakkeineen - avuttomuus ja pettymys. Äitinä huomaan sen vanhan huolehtimis-kehän käynnistyvän kuin itsestään. Yli 20 vuoden solumuisti vaan jyrää järjen äänen ja taas ollaan hetteikössä itkua pärskien. Sanon itselleni, että kyllä jokainen löytää oman polkunsa, nyt on osattava luovuttaa ja luottaa. Rakkaus kantaa. Ja tarvittaessa otetaan koppi. Silti ei sielu saa rauhaa. Tylsintä on, että juuri samassa syssyssä vanha kelju vaiva - kaularangan välilevyn pullistuma, päätti ilmoitella itsestään. Särkee ja vihloo ja säteilee omituisiin paikkoihin hermorataa myöten. Enkä näinollen uskalla treenata, en kyllä kärsisikään. Kiropraktikko, joka sai vaivan 2 vuotta sitten hallintaan, käsitteli rankaa eilen ja pahin tuskaisuus helpotti. Uskon että parin viikon päästä pääsen jo normaalisti treenaamaan. Nyt on tyytyminen kävelyyn. Helpoin ja paras lääke mielelle eli kunnon rääkkitreeni loistaa poissaolollaan. Ehkä juuri siksi vollotan sängynpohjalla. Itsesääliä? Kyllä! Turhaa? Kyllä!! Auttaako? Ei! Juuri nyt tuntuu, että se jokin "mörkö", josta tappelin itseni eroon neljä vuotta sitten muuttamalla elämäntapani onkin saanut vihiä sijainnistani ja hönkii niskaan. Nyt on kuningaspaikka moikata "vanhaa tuttua" ja todeta, että nyt voin valita, miten käsittelen näitä tuntemuksia. Turrutanko ne vai elänkö läpi. Olenko sortunut syömään suklaata? Olen. Ahdistaako se jälkeenpän? Vähän. Mutta sitten jo naurahdan, että eipä kaadu kenenkään maailma muutamaan palaan. Ilolla ja helpottuneena huomaan, että jotkin pinttyneet ajatusmallit ovat sentään hellittäneet. En ruoski ja soimaa enää itseäni. Otan vaiheen vaiheena. Ja Thank God strechfarkuista :-D

Lupaan nyt itselleni  hengittää syvään. Nähdä elämän suuren lahjan. Luopumisen kitkeränmakean haikeuden. Rakkauden monimuotoisuuden. Läheisyyden ja välimatkan rikkauden. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (19)

1/19 | 

Hei Raxu!

 

Voimahalaus sinulle sinne!

Elämän monimuotoisuus näyttää nyt tummenpia sävyjään, mutta olet selviytyjä ja kohta jo huomaatkin asioiden järjestyvän itsestään, monista huolenkyyneleistä ja tuskantunteista huolimatta. Elämä on toisinaan yhtä vuoristorataa, mutta onneksi rinnallasi on ihana puoliso, jonka kanssa jakaa huolet ja murheet. Muisteleppa, miten selvisit Nicken onnettomuuden tai isäsi poismenon jälkeen jaloillesi. Niin käy nytkin, usko pois!

Lasten myötä elämä tarjoaa koko kirjon tunteita. Milloin miltei pakahtuu onnentunteesta heidän puolestaan ja toisena hetkenä huoli puskee suoraan sydämeen ja tuska on aivan sanoinkuvaamaton. Kauan blogiasi seuranneena, näin on teidänkin perheessä ollut. Onneksi nuorten siivet kantavat karikoista huolimatta ja aurinko nousee taas.

Lämpimin terveisin, Päivi

 

2/19 | 

Kiitos Päivi kauniista viestistäsi! Juuri näin on! Ja Luojalle kiitos maailman parhaasta puolisosta! Elämään kuuluu kaikki sävyt, onneksi!

T. Raxu

3/19 | 

Raxu, 

jos sulla on kaularangan välilevyn pullistuma, sitä EI SAA käsitellä osteopaatti, kiropraktikko eikä kukaan muukaan ; nim been there ..  Oikeasti- siinä on suuret riskit- vaikka sulla on kuinka uskottu ja taitava oma kiropraktikko. 

 

Please, uskothan? 

 

Tsemppiä- kaikkeen! <3

4/19 | 

On outoa,että ihmiset oikeasti luulevat asioiden aina järkkääntyvän,menevän parempaan päin.Se on sitä "haavoittamattomuuden harhaa",jossa ihan nuoret elävät.Elämä ei ole antanut meille mitään  takeita oikeudenmukaisuudesta tai siitä,että kaikki menee toiveidemme mukaan.tsempata toki voi,mutta on itsensä ja toisen sumuttamista edes ajatella että kaikki menee hyvin.

5/19 | 

Meille painonhallitsijoille/laihduttajille tuo on niin äärimmäisen tuttu tunne. Pienikin takapakki niin entinen elämä yrittää ottaa niskaotteen. Mutta hyvin sä niistä selviät positiivisenä ja aurinkoisena elämänjanoisena naisena!

Lapset... no ne on! Omani ovat vielä alle kouluikäisiä, mutta tunnistan tuon itsenäistymisen halun ja omat ajatukseni ja mielialani siitä. Poukkoilevaa - niin on. Äidin tunteetkin poukkoilevat.

Toivottavasti saat pullistumasi kuntoon ja pääset taas liikkumaan! Olet kaunis! Hyvää syksyä. Iiris

6/19 | 
Vierailija

On outoa,että ihmiset oikeasti luulevat asioiden aina järkkääntyvän,menevän parempaan päin.Se on sitä "haavoittamattomuuden harhaa",jossa ihan nuoret elävät.Elämä ei ole antanut meille mitään  takeita oikeudenmukaisuudesta tai siitä,että kaikki menee toiveidemme mukaan.tsempata toki voi,mutta on itsensä ja toisen sumuttamista edes ajatella että kaikki menee hyvin.

 

Meidät on luotu sellaisiksi. Jos alistumme elämään kuuluvien vastoinkäymisten edessä ja uskomme, ettei tämän takana ole parempaa luvassa, niin pyyhe on kehässä ja peli menetetty.

Ainoa järkevä vaihtoehto on uskoa asioiden järjestymiseen. Kun löytyy uskoa, niin löytyy myös voimia lähteä korjaamaan tilannetta. Tulee tietenkin tilanteita, jolloin toivo paremmasta on menetetty, silloin ainoa vaihtoehto on sopeutuminen ja eteenpäin meneminen niillä eväillä, mitä jäi.

Raxun tilanne kuullostaa kuitenkin ns. normaalilta elämältä, mitä nuorten aikuisten kanssa eteen tulee. Ilmeisesti yhteensattumien kautta tulee monta vastoinkäymistä yhtä aikaa. Näistä mennään komeasti eteenpäin niillä eväillä, mitä ehjästä ja vahvasta kodista on lapsille ammennettu.

Tsemppiä!

Kikka

7/19 | 

Näinhän se on, että mitä isommat lapset, sitä isommat murheet! Johtuen siitä, että enää ei itse voi vaikuttaa niin paljon nuoren mieleen ja tekemisiin koska heillä on oma nuorten mustavalkoinen ajattelutapa. Minäkin murehdin eniten elämässä nuoria aikuisiani, en työtä, enkä oikeastaan muutakaan, mutta lapset, nehän ne aina huolettavat!

Olisikohan niin, että nyt stressi on alkanut vaivata myös välilevyjutun muodossa! Ihminenhän on psykofyysinen kokonaisuus ja se kyllä ilmottelee jos huolet painaa ja on murheita!

Onneksi tulee vielä parempi aika ja huomenna on jo helpompaa!!!

 

t:Sanna

8/19 | 

Ei ole  kyse alistumisesta,vaan realismista.Elämä on joskus erittäin epäreilu,eikä kaikki aina suju niinkuin toivoisi.Se pitää tunnustaa.Ja uskon,että kovia kokeneilla,siis oikeita isoja suruja ja vaikeuksia kokeneilla olisi paljon tästä sanottavana,siis alistumisesta.Jos esim.oma lapsi kuolee,sairauteen,onnettomuudessa tai oman käden kautta,toisilla jopa monta.Tai menetyksiä monia elämän varrella.Tai menetät koko perheesi kerralla.Elämä vain opettaa,joskus hyvinkin kovalla kädellä,joillekkin ei satu juuri mitään.Näin se vain menee,koskaan ei tiedä mitä elämä tarjoaa vaikkapa huomenna.

9/19 | 

Minä en tiedä mitään, muuta kuin ehkä sen että sympatia on sairautta, joka ei auta ketään.

Raxulle voimia minäkin toivon, mutta aitoa sisäistä voimaa ei löydy keskustelupalstoilta eikä ulkopuolisilta, vaikka kuinka hakisi.

Sisäinen voimavara löytyy jokaisesta itsestään...

T. eräs elämänkulkija

10/19 | 

En ihmettele, miksi välilevy vihoittelee; elämäntilanteesko kyse? Kun ja jos  henkisesti on rankaa, fyysiseti vihottelee???

Kuka tietää?

Entä mitä on kokonaisvaltainen hyvinvointi? Fyysistä ja henkistä tasapainoako?

Suklaa voi auttaa hetken, ja netistä voi jopa saada synneilleen hyväksynnän.

Tsemppiä jokatapauksessa Raksulle, syksy on käsillä, pitää jaksaa ja uudet haasteet odottavat!

 T. Maija

11/19 | 

No juu...2 edellistä kommenttia samalta lähettäjältä. Käyhän se niinkin, jos kerran asiaa riittää aamuyön tunteina ;)

12/19 | 

Mulle on tullut kiloja takaisin ja katson,että hiukan sinullekin? Mulle tuli pakkoliikkumattomuus selkäleikkauksen jälkeen reiluksi puoleksi vuodeksi ja tämä aika on ahdistanut mua ja lihottanut monta kiloa...pitää olla itselleen armollinen kaikesta huolimatta. Kyllä elämä kantaa...kun on laihduttanut 50 kiloa kuten itsekin oon tehnyt ja siitä on saanut 15 kiloa takaisin,on paineet olemassa...jos on mulla varmaan sulla,joka oot julkisuudessa. 

Tsemppiä!!!!

13/19 | 

Sehän on ihan luonnollista, että joskus on tunteet pinnassa ja tuntuu, että ei jaksa enää eteenpäin. Jopa syöpädiagnoosin jälkeen jossain vaiheessa helpottaa. Ensin ajatukset kiertävät useamman viikon tai kuukaudenkin vain samaa rataa ja kauhuskenaariot pyörivät mielessä. Sitten tulee hetki, jolloin asia on mielessä työstetty, jos ei nyt ihan loppuun asti, mutta siihen pisteeseen, ettei koko ajan murehdi. Lapsista on kuitenkin aina huoli ja sitä toivoo, että saa heidät kasvatettua aikuiseksi. 

15/19 | 

Raksu, miksi et myönnä että olet itse aivan "loppu", niin  fyysisesti kuin henkisestikin, peilaat aikuisten lastesi kautta omaa pahaa oloasi, kyllä he tietävät että olet tarvittaessa lähellä, ehkäpä joskus jopa liiankin lähellä! Minäkin tein tuota aikanaan, mutta kun tajusin päästää irti, niin kaikilla on ollut parempi olo! Ja kukapa meistä pääsee elämän läpi ilman surua ja murhetta, ei kukaan!!! Omien suurien vastoinkäymisteni vuoksi uskon että elämä kantaa..

t. 31v ja 27v tyttöjen äiti

16/19 | 

VASTUU

on mielenkiintoinen sana, jos sitä todella yrittää/haluaa ymmärtää. Vastuun ymmärtäminen tuo helpotusta elämään. Vastuuta on monella tasolla. Moni moderni nykyvastuu tuottaa syyllisyyttä ja muita vääristyneitä tunteita. Mutta syvin sisäinen vastuu tarjoaa sisäisen näkökyvyn, jonka avulla voi ratkaista mitä tahansa.

Raxu
Liittynyt21.5.2013
18/19 | 

Kiitos teille ihanille hienoista viesteistä! Elämään kuuluvat myös huolet ja suvantovaiheet. Ja kun huomaa, että voimat hetkittäin vähissä, on aika höllätä ja kuunnella sisintään. Vanhemmuus ei lopu koskaan, kaikkine iloineen ja suruineen. Perheen voima on kuitenkin huikea. Sekä ystävien! Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

Voimia ja iloa alkavaan viikkoon jokaiselle! Lähden nyt varovasti jumpaan kokeilemaan, mitä niska tykkää. Iisisti!!

T. Raxu

19/19 | 

Hei Raxu!

Minäkin toivon, että ihmiset tosiaan muistaisivat pitää huolta niin itsestään kuin toisistaankin. Ja erityisesti kukin itsestään, sillä on vaikea nähdä toisissa hyvää, jos omaan itseensäkään ei ole tyytyväinen. Näitä kommentteja lukiessani tuli sellainen tunne, että huonosti voivia ihmisiä on kyllä ihan liian monta! Niin surullista, mutta totta! Ihanaa kuulla, että olosi on jo kohentunut ja hiljalleen pääset kokeilemaan, mitä kroppa tuumaa jumpasta. Näin sitä mennään pienin askelin eteenpäin! Hienoa!

Aurinkoa ja iloa syksyysi!

-Päivi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luennolla
Luennolla

Pientä haikeutta

Ihania treenejä takana viikon verran! Fitballia, Balancea, Combattia, Pilatesta, tanssia, Fustraa. Mahtuupa yksi itkunsekainenkin tunti. Miksi?  Kun kehosta aukeaa lukkoja ja jumeja, niihin liittyvät emootiotkin pääsevät silloin pintaan. Tällaista "puhdistumista" olen kokenut usein tanssin tuoksinassa, mutta nyt se tuli Balance-tunnilla lonkkien avaus-liikkeessä. Venyin ja kyynelehdin samalla. Mahtava kokemus. Itku vaan tuli jostain syvältä. Puhdisti ja raikasti olon. Vierustovereille totesin tunnin loputtua  hymyssä suin, että kylläpäs teki hyvää.  Olen myös opetellut pienesti luopumista. Oma mahtava Fustra-ohjaajani lopettaa valmentamisen. Toistaiseksi. Alkuun tieto harmitti. Mutta nyt viimeisen yhteisen  treenin päätteeksi totesimme molemmat, että hienoa kehitystä on yhteisellä muutaman kuukauden taipaleella tapahtunut. Liikkuvuus, voima ja hallinta on parantunut. Ja se itselleni kaikkein isoin juttu, kivulias lonkka on välillä jo kivuton. Kävely jokatapuksessa helpompaa. Ja muut treenit tuntuvat tehokkaammilta, kuten olen jo aiemminkin todennut. Haikea oli kyllä mieli. Hymyssä suin kiitin ja halasin, vaikka vähän itku kutitti kurkussa. Mutta nyt jatkuu fustraaminen uuden ihmisen kanssa. Odotan innolla! Uudet silmät, uudet näkökulmat. Tiedossa reipas, vaativa nainen! Uutta ei saa, mikäli ei vanhasta luovu. Välillä vaan elämässä ihmetyttää, että miksi vanhasta lupumisen tuska tuntuu suuremmalta kuin uuden saamisen ilo? Tässä kohtaa ei onneksi ole näin dramaattiset fiilikset. Ilon kautta mennään! Ja SUURkiitokset Valtterille hienosta keväästä! 

Valtteri zekkaa, että palikat pysyvät kohdillaan - lantio, vatsalihakset sekä lapatuki napakkana ja suorassa linjassa päälleekkäin. 

Alkuviikkoon mahtui myös luento Hyvinvointiseminaarissa. Sain kuulla useaa mahtavaa puhujaa. Tärkeitä teemoja, tuttujakin, mutta taas hieman uusia näkökulmia. Kaikkien ytimessä oli tärkeimpänä kuitenkin itsetuntemus. Uskollisuus itselle. Oman voiman ja mission löytäminen ja sen seuraaminen. Uskallus. Luottamus. Päättäväisyys. Turhista taakoista luopuminen.

Lotta Backlund, Aki Riihilahti, Sari Sarkomaa, Aki Hintsa, Eija-Riitta Korhola. Aira Samulin saapui vasta kuvan oton jälkeen. Jokaisella oli oma näkökulmansa hyvinvointiin. Rikkautta! Skåålattiin kuusenkerkällä. Nam! 

Antoisaa loppuviikkoa kaikille

Kommentit (1)

1/1 | 

Fustra on ihanaa! Harrastan sitä itsekin ja bvälillä olen vaihtanut PT:tä. Se tekee hyvää. Jokaisella on omat vahvuutensa kuitenkin ja jokaiselta saa uusia vinkkejä!

Olet upea, jatka samaan malliin!

Tanssijaalkaa vipattaa
Tanssijaalkaa vipattaa

Tanssi - ihmelääke

En voi lakata hämmästelemästä tanssin voimaa. Se vaan on niin kokonaisvaltaista. Tietenkin mahtavaa liikuntaa, mutta myös ilmaisukeinona yliveto. Tarkoitan siis tunteiden ulos saantia. Olen saanut nauttia tästä herkusta viime päivinä normaalia enemmän. Ollaan harjoiteltu Jani-open kanssa keikkoja varten. Putsailtu ja muisteltu chachata, paso doblea, freestyleä sekä oikeastaan opeteltu uudestaan foxtrot. Kolmen kuukauden tauko siitä lajista oli pyyhkinyt mielestä suunnilleen kaiken. Mutta toistojen kautta se sieltä taas palautui. Ei nyt ehkä ihan finaalin veroisesti, mutta esitettävään kuntoon kumminkin. Haasteellinen vakio-asentokin löytyi jostain selkäytimestä ilman särkyä ja tuskaa. Kintuista ja syvältä pakaroista löytyi taas lihakset, joita ei selvästikään muuten tule käytettyä. Sopiva maitohappo-tuntuma berberissä tekee tunteen, että on taas kuosissa :-)

Ja sitten keikoille. Viikonloppuna oli varsinainen maraton: ensin Lahden Karismassa muotinäytös kolmeen kertaan, jonka osana myös tanssittiin. Kulissien takana kiireisiä vaatteenvaihtoja, naurua ja höpötystä. Hätäisiä napin availuja ja sulkemisia tärisevin käsin...mikä siinä onkin, että kiireessä ei meinaa hienomotoriikka pelittää.

  meikissä...queen of f*cking everythig-look :-D

 

kolmas veto alkamassa...jaksaajaksaa...hymy ei ainakaan hyydy

 

tanssit vetäistiin muotinäytös-vetimissä, tässä freestyle-numero loppukumarruksia vaille valmis

 

catwalkilta tarttui kainaloon myös "champion-kollega", jäätanssi-prinssi Sauli Koskinen. Charming! Yhdessä todettiin, miten mullistava kokemus niin tanssi kuin jäätanssikin on koko elämälle. 

Sitten olikin kiiru ajella kohti Hämeenlinnan Verkatehdasta ja Konserttitanssiaisia. Sain ihanat tanssi-puvut taas käyttöön! Foxtrot, chacha ja paso doble.

 

Paljettia, variä ja kimallusta piisaa. Kiitos ja kumarrus ompelimon tytöille, jotka käsin ovat jokaisen strassin liimanneet! 

Olipa muutes ilo katsella tanssiaisis-porukkaa, joka oli pukeutunut asiaankuuluvasti ja suuri osa oli selkeästi tanssia pitkään harrastanutta väkeä. Tanssivia pariskuntia. Kaunista! Ja miten mahtavaa oli taas saada tanssia! Siinä hetkessä unohdan kaiken muun, annan musiikin ja yhteisen sykkeen viedä. Käyn jossain kaukana. Yöllä kotiin ajaessa, toki väsyneenä, oli hymy silti leveä. Taisin seuraavan aamunkin herätä se sama smaili naamalla. Ja meikit...niitä en enää jakasanut putsata...aijai...tuhma tyttö.

Ei tanssi-huuma tähän jäänyt. Sunnuntaina suuntasin Play&Dance-tapahtumaan. Ohjaajina Jorma Uotinen, Jukka Haapalainen ja Pekka Katainen. Odotukset olivat korkealla. Jorma aloitti päivän. Pari tuntia vierähti kuin siivillä. Samalla se oli kuitenkin matka aika pitkälle. Tai syvälle. Teimme erilaisia harjoitteita, avauksia. Ei siis varsinaista tanssia, mutta Jorman kanssa ei ole yhtäkään liikettä tai asentoa, joka ei olisi tanssia. Hänen tapansa olla, hengittää, liikkua antoi taas ihan uuden aspektin kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. Miten kaikkeen voi puhaltaa henkeä. Miten erilaiselta liike silloin tuntuukin. Syvemmältä, täydemmältä. Rankemmalta. Ei siis hutilointia vaan keskittymistä. Joka hetkeen. On vain NYT. Ja käsittämätöntä, miten keho antoikin periksi. Kinttu nousikin 50cm korkeammalle kuin mitä luulin olevan mahdollista. Kyllä meidän kehon lukot ovat ennenkaikkea mielen lukkoja. Hämmentävintä oli, että pääsi itku pariinkin otteeseen. Siis ihan puun takaa ja varoittamatta. Totesimmekin vieruskaveri Baban kanssa, että taas kuoriutui jokin kerros kehosta ja mielestä. Loputtomalla löytöretkellä siis ollaan!

Euforiaa tunnin jälkeen. Kiitolliset blondit Jorman otteessa!

Jorman tuntien möyhentämänä ja avaamana olikin keho ja mieli otollinen samballe. Jukka Haapalainen, looooovjuu!! Tartteeko sanoa muuta...

Päivä päättyi pilates-konkari Pekka Kataisen power-pilates-tuntiin. Niin oli kaikki mehut otettu ja annettu. Ajelin kotiin itkua pärskien. Onnesta. Kiitollisena elämästä, kehosta, joka tuottaa nautintoa, ystävistä, rakkaista. Siinä tilassa oli helppo rakastaa kaikkea! Kotona odotti innokas bestis Vera, jonka kanssa nautittiin kevään ekat partsi-kaffet

Eilen illalla sain nauttia tanssista, joka oli väkevää, henkeäsalpaavaa ja täynnä tunnetta ja taitoa. Ihania, rakkaita tanssijoita, joiden instrumentit oli putsattu ja viritetty soimaan! Double-tanssiesitys Aleksanterin teatterissa.

Kiitos ja RESPECT

 

 Rakkaat ihmiset, menkää tanssimaan ja tanssitunneille!!

Paluuta ei sen jälkeen ole ;-)

Kommentit (23)

1/23 | 

Voi ei,hyvä Raakel,kirjoituksesi ovat hyviä,mutta kun on varsinkin yhdyssanoissa niin paljon kirjoitusvirheitä,että ärtymys herää.Eikö kukaan voisi auttaa näissä kirjoituksissa?

2/23 | 

no voi elämä! kuulehan besservisser- tää on blogi!

mene kirjallisuuspiiriisi jos pikkuasiat hiertää. tällä foorumilla tunne on tärkein ei oikeinkirjoitus!

Iloa elämääsi!

3/23 | 

Munkin mielestä on lukijoita kohtaan arvostavaa kirjoittaa oikein, ja tämä on ihan hyvää, luettavaa tekstiä. Jotkut blogit ovat niin karseita, ettei viitsi enää edes yrittää lukea. Väsyttävää on myös runsas hymiöiden käyttö joka virkkeessä.

4/23 | 

Raxu kuule, voisitko kaiken muun ohella kokeilla mediapaastoa? Suosittelen lämpimästi.

Ritu

6/23 | 

En ymmärrä sitä, että ihmiset lukevat blogia, jonka nimi on Raxun remppa ja sitten syyttävät bloggaajaa julkisuushakuisuudesta ja itsensä esille tuomisesta. Ei näitä kai ole kenenkään ihan pakko lukea. Raxuun ei kovin helposti törmää aivan tavallisessa arjessa. Tsemppiä Raxu, luen joskus ja satunnaisesti juttujasi, jotka melkein aina tuovat hyvän mielen.

7/23 | 

olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa täydestä sydämestäni. En ymmärrä miksi nämä nipottajat käy itseään kiusaamassa ja lukemassa tätä blogia? Tämä on mielestäni ihan vapaaehtoista. Joillekkin meistä tämä on voimaannuttava paikka ja kiitos siitä. Ne joille ei sovi pysykää herranen aika kaukana täältä "hapattamasta" ilmapiiriä. onneksi positiivisuus on aina kuitenkin niskanpäällä. Hyvä Raxu!

8/23 | 

Edelliselle: luulenpa, että monellekaan tämä blogi ei ole ongelma, vaan juuri se Raxuun törmääminen tavallisessa arjessa; hänen kieltämättä runsas ja jatkuva esilläolonsa lehdissä, tv:ssä ym. Pieni maa, jossa vähän julkkiksia, joten helposti tulee yliannostuksen vaara ja alkaa kyllästyttää esim. nyt tämäkin laihdutus-/kuntoiluprojekti. Vaikka kuinka iloitsee toisen onnistumisesta suoden sen lämpimästi hänelle, ei siitä kuitenkaan itse ulkopuolisena jaksa loputtomasti kiinnostua.

Vastaavanlainen tapaus on Maria Jungner; ei liene lehteä, jossa hän ei selvittäisi suhdeongelmiaan. Miten joku voi pitää itseään niin mielenkiintoisena, en käsitä.

9/23 | 

En minä alkuunkaan ymmärrä miten jotakuta ärsyttää jonkun ihmisen esillä olo.... Kun tekee julkista työtä, se esilläolo on välttämätöntä. PISTE! Ja jos nyt jotakuta ärsyttää, ei kannata lukea, ostaa lehtiä katsoa tv:tä jne. PISTE!

 

Ihana blogikirjoitus! Tulin hyvälle mielelle, vaikka en ikuna oo tanssitunnilla ollut. Nautin tanssin katsomisesta - ehkä joskus uskaltaudun tunnillekin. Saat Raxu mut hyvälle tuulelle tällä blogilla. VIelä joskus tuun jutskaamaankin, kun näen sut. Tsemppiä elämään ja kaikkea hyvää kevääseen! :-)

12/23 | 
Vierailija

Julkista työtä? Eli siis mitä?

 

No esimerkiksi toimittajan hommahan on aika julkista, jos vertaa vaikkapa ihan tavalliseen toimistoduunariin. Aamuteevessäolosiis!

13/23 | 

Voi Ziisus sentään.

Mä ymmärrän, ettei kaikkia ihmisiä kiinnosta kaikki ihmiset ja sen, että jotkut lehtijutut voivat ärsyttää. Mutta sitä mä en todellakaan ymmärrä, et mitä hemmettiä tyypit, joita Raxu ärsyttää, pyörivät tällä sivustolla?????

En minä ainakaan lue kenenkään blogia, jos se mua nyppii. Ja tasan varmaan Raxu ei itseään tyrkytä mihinkään juttuun, yhteydenotto tapahtuu toimittajien puolesta ja nehän ottaa yhteyttä niin kauan kuin jutut myyvät.

Raxu, tsemppiä tekemisiisi kaikesta tästä sonnasta huolimatta :) 

14/23 | 

Ei varmaan tyrkytäkään, ei. Ja jos jonnekin kysytään, niin kieltäytyähän ei voi...

15/23 | 

Ei tässä muuta ongelmaa ole kuin se, että ennen näiltä omaan elämäänsä kyllästyneiltä ihmisten teilaajilta ei kukaan kysynyt mitään. Nyt on sitten helppo tulla esim. jonkun blogiin kertomaan, ettei halua sitä lukea.

Katselin torstaina Jari Sarasvuon viimeistä haastattelua Pressiklubissa. Jarikin lopulta väsyi negatiiviseen julkisuuteen ja lukemattomiin twiitteihin, jossa kateelliset ihmiset purkivat omia pettymyksiään Jarin persoonaan. En minäkään ole koskaan Jarista välittänyt, mutta mikäpä on sen helpompaa kuin sellaisen julkkiksen sivuuttaminen, kenestä ei niin välitä. En ole koskaan tuntenut tarvetta ilmaista huudella Jarille mielipiteitäni omalla nimelläni, saatikka sitten nimimerkin takaa. Hän on tehnyt omaa työtään, elänyt elämäänsä ja on ollut täysin minusta kiinni, miten paljon olen sitä seurannut.

Harhauduin nyt Jariin, mutta oletteko te Raxun arvostelijat koskaan ottaneet huomioon, että meitä on monia, jotka haluamme lukea tätä blogia. Kukaa jaksaa pitää pitkään sellaista blogia pystyssä, joka on täynnä raukkamaisten nimimerkkien heittämää paskaa? Me menetämme ehkä kaikki pian tämän blogin, ellette etsi uutta kanavaa omille ongelmillenne!

Kikka

     

 

 

 

16/23 | 

Ei ne ole pelkästään tämän blogin lukijat joiden mielestä joka puolella Raksua on hippasen liikaa!

Se on äkkiä omasta leivästä hänelläkin pois mikäli ei lue yleistä mielipidettä, ts. niitä joiden pitäisi jaksaa häntä telkussa katsella tai kirjoja ostaa!  Säännöstelyä näes, naaman näytölle. Raudan takomien kuumana ei ole ainoa oikea tie, pidemmällekin voisi asioista ajatella ja ainakin koettaa jakaa esillä oloa fiksummin. Aika naivia sanoa että pysykää pois blogista. Raakelhan ELÄÄ julkisuudesta, ihan kirjaimellisesti, tasot jokainen saa itse miettiä mut meinaatko tosissaan että joku maksaisi sinun ketkuttelusta naapurin Janin kanssa alakoulun jumppasalissa vai olisiko tässä jotain tekemistä julkisuuden kanssa? Tykkään Raakelista persoonana hirmuisesti, ja tästä blogistakin, mutta kun jotenkin sisältö on nykyään sitä yhtä ja samaa ihanuuden jauhamista ja niiden asioiden kertaamista jotka joka lehdestä voi lukea.. :O

 

Olisi varmasti hänelle itselleenkin karmeaa muuttua vitsiksi mutta se vaara on olemassa, on ekat sketsit jo tainnut näkyäkin. Toisaalta, osaa ihanasti nauraa itselleen, se ehkä pelastaa paljon.

17/23 | 

tää on niin surullista...

meitä on niin helkutin moneen junaan menijöitä! Näitä negatiivisuuden nujertamia ihmisraunioita joita  positiivisuus ja elämänilo- jos sitä joltakulta löytyy- tuntuu tappavan. heitä ärsyttää kun joku on näkyvillä, lehtien palstoilla, tv;ssä..jne.  No ok- olisivatko he onnellisiempia jos ko. henkilö ei olisi näkyvillä?

Tuskin. Mutta monelle, juuri se esillä olo saattaa olla se oljenkorsi miksi kannattaa viel omassa elossaan yrittää sinnitellä eteenpäin!

Raksu- jaksahtan kaikesta huolimatta viedä eteenpäin hyvän elämän ilosanomaa - luulen että säästät tässä yhteiskunnan rahoja monen terapeutin verran.Voimia sinulle - jos vielä jaksat lukea tätä palautepuolta blogissasi. Meitä on kuitenkin valtaosa niitä jotka toivoo Todella, että jaksat jatkaa!

Monelle tuntematonkin tsemppaaja on merkittävin henkilö tällä aikast rankalla matkalla omaan elmäntaparemonttiin!'

olet rakas!

 

18/23 | 

Kiitos kaikille ihanille kannustavista viesteistä! Niille toisenlaisille tuskin tarvitsee alkaa selittämään oman ammatin oikeutusta. 

Pidetään kiinni kaikesta hyvästä mitä elämällä on meille jokaiselle tarjota!

Kevään iloa kaikille <3

T. Raxu

19/23 | 

Eihän Raxussa mitään vikaa ole, "ongelman" ydin on media, joka halusi itselleen myyvän "tuotteen", joka uppoaa suurelle kansalle. Henkilöiden tuotteistaminen on osa median luonnollista yritystoimintaa. 
Raxu on ilman muuta onnistuja, jonka matkassa kulkeminen tarjoaa kiiltävän illuusion varmasta onnistumisesta...
Kunhan toimin ja teen kuten hän, minusta tulee samanlainen?
Joten ei valiteta, vaan lähdetään kaikki tanssikurssille, sieltä ne loputkin elämänilot varmasti löytyvät!

20/23 | 

Kiitos Raxu kommentistasi! Osuit naulan kantaan! Oikein paljon kevään iloa myös sinulle! <3

Minna

21/23 | 

Suomi on täynnä kateellisia ihmisiä, ja kateus on rumaa! Mitä se on keneltäkään pois, jos Raxu kertoo onnistumisistaan ja siitä elämänilosta, mitä hän on löytänyt uuden ruokavalion ja liikunnan kautta? Hävetkää kateelliset! Ilmeisesti teillä on niin huono fiilis sen takia, ettette ole itse onnistuneet rempoissanne, ettekä halua, että muutkaan onnistuvat. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toista, keskittykää omiin juttuihinne ja antakaa kaikkien kukkien kukkia! 

Jatka Raxu samaan tahtiin vaan, se jota ärsyttää, pysyköön pois täältä!

Aurinkoista kevättä kaikille!

22/23 | 

Suomi on täynnä kateellisia ihmisiä, ja kateus on rumaa! Mitä se on keneltäkään pois, jos Raxu kertoo onnistumisistaan ja siitä elämänilosta, mitä hän on löytänyt uuden ruokavalion ja liikunnan kautta? Hävetkää kateelliset! Ilmeisesti teillä on niin huono fiilis sen takia, ettette ole itse onnistuneet rempoissanne, ettekä halua, että muutkaan onnistuvat. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toista, keskittykää omiin juttuihinne ja antakaa kaikkien kukkien kukkia! 

Jatka Raxu samaan tahtiin vaan, se jota ärsyttää, pysyköön pois täältä!

Aurinkoista kevättä kaikille!

23/23 | 

Olin ilahtunut huomatessani, että tanssiaiheinen kirjoitus oli saanut jo peräti 21 kommenttia. Innoissani tulin niitä lukemaan. Mutta kuinka moni niistä edes sivusi blogin aihetta, eli tanssia? Yksi! YKSI! :-o

24/23 | 

Suurkiitos vimeisimmästä kommentista!

Itsekin kovasti toivon, että kommentit keskittyisivät kulloisenkn blogin aiheeseen. Silloin saisimme kaikki aiheesta irti enemmän.

Aurinkoa <3

T. Raxu

Nauruterapiaa
Nauruterapiaa

Mitä tehdä kun mieli tekee stopit?

Viime sunnuntai sujui onnen puuskassa. Kovasta  jännityksestä huolimatta. Quickstep tuntui leijunnalta...sitä se ei tosiaan ollut treeniviikolla...selkää jomotti vakio-asento ja luontevan painopisteen löytyminen vakiokorkkareissa on haaste, jota en vieläkään ole selättänyt. Rocki-maraton oli rempseää irrottelua. Veihän sekin treeniviikosta toki aikaa, mutta tennarit jalassa oli ilo vatkata.

                                      

We love it PINK with Susa                        En ehtinyt tummentaa hiuksia...

Yy-kaa-koo-nee...Lähtökuopissa kenraalissa, päivä barbina :-D 

H-hetki

Rockit rokattuna, jatkopaikka taskussa. Helppo hymyilla!

                                                  

TTK-touhuun liittyy media-myllytystä. Tässä lehti-kuvauksissa...eikä yhtään meikattuina...lopputulos toivottavasti vähän imartelevampi :-)

Tämän viikon merkki on tuli. Olen saanut luvan perään kaivaa pintaan kiukkua, vihaa, kärsimystä ja polttavaa intohimoa. 

Teippien ja särkylääkkeen voimin tassut pysyvät menossa mukana. 

Joka perjantai-aamu meidän neljän kopla on yhdessä treenaamassa Angel-studiolla. Askeleet on istutettava treenisalin jälkeen esitystilaan. Katsotaan toistemme tansseja, kannustetaan ja höpötellään mukavia...tai noh, lähinnä ihan painokelvottomia...

                      

Studiolla suurennetaan ja tarkennetaan tekemistä. Välillä se sujuu helpommin, välillä vaikeammin.

Eilen oli oma vuoroni pudota pohjamutiin. Tuntui, että kaikki opittu katosi, en löytänyt tasapainoa, askeleet unohtuivat, kädet huitoi omiaan ja ainut tunnetila oli hätä. Tanssi meni kerta kerralta huonommin. Sapetti ja itketti. Ja kun tunsin opettajan pettymyksen tekemiseeni niin menin ihan hyytelöksi. Kiertelin takahuoneessa nielemässä kiukkua ja itkua. Miksen saa nyt itseäni kasattua? Mitä mulle oikein tapahtuu? Tässäkö tää nyt oli...ottaako väsymys niskalenkin? Hävetti olla muiden edessä niin heikko. Tiukka halaus Janilta rauhoittavien sanojen kanssa sai meikäläisen jotenkin tokenemaan. Oli taas vaan rakennettava kaikki pala palalta. Hitaasti. Uudestaan ja uudestaan. Askeleet. Raami. Kannatus. Kädet. Ja varsinkin asenne. Tunteet jouduin hetkekski heittämään nurkkaan. Muuten olisin vaan itkeä pärskinyt. Märissyt, kuten oululainen sanoo...Mentiin sisulla. Ei ehkä kovin hyvin, mutta mentiin kumminkin. 

Kahvittelun ja naurun vahvistamana ajelin Messukeskukseen kirjamessuille haastateltavaksi Raxun remppa-kirjan tiimoilta. Porukkaa oli tungokseen asti ja kuulinpa hienon uutisen haastattelijaltani: kirja on toiseksi myydyin tietokirja Suomessa tänä vuonna. Jee!! Kiitollinen mieli. Tästäkin!

Nyt odottaa pihalla perheen miehet syyshommiin. Sadevetimet niskaan ja rytinäksi. Illalla taas tanssitreeneihin pelastamaan, mikä vielä pelastettavissa on. Ja huomenna  aion rakastaa ja palaa. Täysillä. Toivoen sydämeni pohjasta jatko-mandaattia...

Kommentit (8)

1/8 | 

Kiitos Raxu,

että jaat tunteitasi ja tuntosi näin avoimena blogissa. Olen jäänyt jotenkin koukkuun tähän blogiisi ja mielelläni etsin täältä vanhojakin juttuja, jotka sopivat omaan elämän vaiheeseeni. Kirjasi on ollut melkoinen menestys, enkä ihmettele yhtään; selkeällä kansantajuisella tavalla kerrottua tarinaa oman elämän omiin käsiin ottamisesta on kaivattu tähän maahan riittävän kauan. En toki ole kritiikitön lukija minäkään, mutta eikös se ole kirjojen tarkoitus; saada lukija pohtimaan luettua ja vertaamaan omiin kokemuksiin, muuhun tietoon jne. Ja jokainen voi sitten itse tehdä omat valintansa, kuten kirjassasi osuvasti tuot esille; kirja on sinun tiesi ja minun tieni on ehkä hieman erilainen.

Ostin kirjasi viime keväänä, ja kuten niin moni ennen minua, luin sen samana iltana. Palaan kirjaan silloin tällöin kun tarvitsen vahvistusta omaan elämäntaparemppaani ja sieltä sitä saan. Nyt olen (viimein!) ottanut vakkarivenyttelyohjeet kirjastasi käyttöön kahvakuulailun tai lenkin jälkeen, kiitos niistä.

Esimerkkisi innoittamana olen päässyt eroon vuosikymmeniä kestäneistä selittämättömistä vatsavaivoista; olen luullut kärsiväni laktoosi-intoleranssista, mutta hui hai! Vehnä ja ehkä myös peruna ovat  osoittautuneet ongelmien syyksi. Karsittuani ruokavaliostani vehnän kokonaan ja perunankin melkein, on oloni parantunut huomattavasti, ikävä turvotus on mennyttä aikaa. Siispä ei pullaa eikä pastaa, niin hyvin menee, masu kiittää ja mieli myös. Karppaaja en silti koe olevani, kaurapuuro on aamiaisherkku ja ruisleipä erityisherkku ;).

Seuraan mielelläni tanssiesi edistymistä ja toivon Sinulle sydämestäni menestystä sekä tansseissa että elämässäsi muutenkin. Luulen, että ainoastaan toinen reilusti ( pikkuhiljaa entinen) ylipainoinen voi ymmärtää sen aidon riemun ja voittajafiiliksen, minkä saa, kun uskaltaa heittäytyä uusiin haasteisiin ja nauttia elämästä.

Terveisin

M, jo 10 kiloa kevyempi, enää/vielä 15 kiloa jäljellä

5/8 | 

Blogisi  muututtua yhdessä tanssii itseni kanssa touhuksi - lopetin lukemisen. Odotan kun olet kisasi kisannut...josko blogiasi haluaa jatkossa lukea. Aikaisemmin se oli ihana. Nykyään sitä ei enää viitsi edes avata, saatikka seurata. Sori vaan. T, Seija

6/8 | 

Olipa uskomattoman hieno paso doble. Vei niin mukaansa, että en kuullut enkä nähnyt mitään muuta. Kiitos, t. Jaana

7/8 | 

En ole koskaan tässä formaatissa nähnyt noin hienoa paso doblea. Kyyneleet valuivat silmistäni ja en meinannut saada millään liikutustani loppumaan. Suuret kiitokset teille molemmille ja hyvää jatkoa kisaan.

8/8 | 

Todella upea ja liikuttavan taiteellinen paso, kiitos siitä. Ja musiikkivalinta taas enemmän kuin kohdillaan. Myös minä liikutuin kyyneliin, tanssissa oli jotain kummallista elämäntuskaa ja kauneutta yhtä aikaa, mikä ei ehkä ihan kaksikymppisen loistavastikaan tanssimana olisi puhutellut.

Olisi Raxu mielenkiintoista kuulla elämäntaparemonttisi valossa nykyisiä kuulumisia niin ruokavalion kuin muunkin kehonhuollon suhteen. Telkun kautta näytät kiinteytyneen upeasti ja varmasti joku kilo on pakostakin huvennut tuossa prässissä! Onko tullut uutta ruokavaliopuolelle, ja kovan liikunnan ystävänä kiinnostaa tuo ruokapuoli siinäkin mielessä, palautukset, tankkaukset yms. Itselleni erityinen ongelmakohta ovat käsivarret, joissa nahka retkottaa jojolaihdutusten seurauksena eikä painoharjoittelukaan tunnu alleihini purevan, mikä lie neuvoksi?

Ihana kuulla, että kirja on tulossa, mutta jaathan jo joitain "oppeja" ennen sitäkin, lisätsemppiä meille olohuoneessa tamppaaville .)

Pulla

 

 

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat