Kirjoitukset avainsanalla pilates

Jumppa-iloa
Jumppa-iloa

Lupa innostua

Huomaan usein treenatessani ajattelevani, että tämä on just paras laji. Combat-tunnilla hakatessa, potkiessa ja pomppiessa on endorfiini-ryöppy mahtava ja vannon, etten ikinä luovu lajista. Fustra-treenissä ohjaajan tarkan silmän ja fusku-kohtiin ilmestyvien sormien teho-tarkkailussa koen saavani täsmä-hoitoa/rääkkiä juuri sinne, missä suurimmat heikkoudet ja ongelmat ovat. Treeneistä pois kävellessä - useimmiten kivuttomin askelin, kiitän lajia niin parhaasta treenistä. Pilates-tunnilla rakastan rangan huoltavaa liikettä, keskivartalon syvien lihasten käskytystä sekä kokonaisvaltaista kehon hallinnan opettelua. Huokaan usein tunnin päätteeksi, että ihan huippua! Missä olisin ilman pilatesta. Crossatessa hien roiskuessa hymy syvenee ja nautin vaan sykkeestä ja hengästymisestä ja siitä, ettei lonkkaan satu rullatessa. Joka kerta päätän tulla useammin. Tarkalleen ottaen en kovin usein crossaa, mutta suht säännöllisesti kumminkin. Balance-tunnilla koen sen olevan juuri sitä, mitä kroppa ja mieli eniten kaipaa - avaamista, voimaa, tasapainoa, kiertoja ja lopuksi rentoutumista. Venytellessä lupaan itselleni tehdä sitä useammin, koska se on vaan niin taivaallista. Tämän syksyn uusi juttu,  Fascia-training eli lihaskalvo-ketjuja läpikäyvä kehonhuollollinen tunti on se kaikkein leijuttavin juttu. Kun tunnin jälkeen on usean päivän olo rennompi ja askel lähes kivuton. Koiran kanssa ulkoillessa koen myös olevani onnellisuuden ytimessä: raikas ilma, luonto, ilopilleri Vera ja leppoisa kävely omissa ajatuksissa. Tanssiessa unohdan kaiken muun, uppudun musiikkiin, sykkeeseen ja annan mennä. Jatkaisin ja jaksaisin loputtomasti.

Aika hupaisaa, että onnistun olemaan melkein yhtä vakuuttunut kulloisenkin treenin ylivoimaisuudesta. Suorastaan lapsellisen innoissani. Ehkä kyse onkin juuri monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta. Kehoa kannattaakin "kiusata" mahdollisimman monella tavalla. Uusi ärsyke kehittää paitsi lihaksistoa, hermoratoja, myös aivoja ja siten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kokeilkaa rohkeasti uusia, erilaisia lajeja. Kaikesta ei tartte innostua tai tykätä, mutta varmasti löytyy mieluisia juttuja ihan jokaiselle. Kunkin elämäntilanteen ja tarpeen mukaan. Välillä kaipaa voimaa, välillä liikkuvuutta, välillä tasapainoa, välillä taas täytyy saada riehua nokka vinossa. Kaikkea tätä ja rutkasti hyvää mieltä tarjoaa liikunta! 

Tässä kaksi oman Feeniks-salin rautaisista combat-ohjaajista. Sisko ja sen veli. Varokaa vaan, näille ei ryttyillä :-)

Oma-ohjaaja Noora pitelee säkkiä meikäläisen vähän purkaessa paineita. KIAA!

Tällä viikolla lanseerattiin Fustra-Home-metodi. Eli ohjaajan voi tilata kotiin. Mikä suuri helpotus esim. ikäihmisille! Tilaisuudessa sai kokeilla ohjattuna perusliikkeitä kepillä. Oma rakas puoliso keskittyi tekemiseen kieli keskellä suuta todeten, että miten mokoman kepin siirtely voi tuntua niin rankalta...

Nyt alkaa ihana viikonlopun vietto. Kropassa kihelmöi mukavasti eilinen kunto-potkunyrkkeily. Tänään oli hoito-päivä. Ihana lihaskalvo-käsittely avasi kehon vvuosikymmnenten jumeja ja näin ollen ilta onkin varattu rentoutukselle ja kotoilulle. Tilasin tyttäreltä herkkuja illaksi. Lehtikaali-sipsejä. Eli lehtikaali revitään pellille ilman vartta, päälle ripotellaan oliiviöljyä ja vähän suolaa. Kiertoilma-uuniin 140° noin 20minuuttia tai kunnes lehdistä tulee rapsakoita. Nam!

Kaupasta nappasin leffa-iltaa varten itselleni sopivat mässyt. Miniporranoita ja kuivattuja omenalastuja.

Mukavaa perjantai-iltaa kansalaiset

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (14)

1/14 | 

Hei,

Tuo pinkki jumppapaita, siihen sopivat legginsit ja kengät ovat kyllä kuin karkki. Olen niin visuaalinen tyyppi, että jämähdän aina kuviin ja sitten vasta luen tekstit. Mulla on tasan yhdet mustat polvipituiset treenilegginsit ja siihen pari paitaa, jotka ovat vuorotellen pesussa Jos vaikka joulupukki tulis Stadiumin kautta.

Kikka

 

2/14 | 

Höh, hymiöt putosivat pois ja saa hauskaksi tarkoitetun kommentin näyttämään ruikutukselta (hymiö, hymiö) :-)

Kikka

4/14 | 

Hei Raxu ja terkkuja Kokkolasta...

Näin on syksy vierähtänyt ja joulua odotellaan...kiitos vielä niistä kesäisitä vinkeistä paljon on kirjaa luettu ja reseptejä testailtu.Äskettäin sairastettu keuhkokuume vei kyllä kunnon nyt niin pohjiin että tästä ei voi olla kuin yksi tie .... nimittäin ylöspäin....    hyvää joulun odotusta teille terveisin tuhkimo Pirjo Kokkolasta

5/14 | 

Oot kyllä niin hehkeä ja freesi tossa eka kuvassa, taitaa olla jumppa vasta edessä päin..

t. Yx punanaama ;)

6/14 | 

Mn-lehdessä oli aika naseva juttu, sivulla epäolennaiset: Nicke & Raakel, "Meillä on uskomattoman jännittäviä uutisia! Meidän Raxu on tehnyt elämänmuutoksen!"

Hauskaa viikonloppua kaikille!

 

7/14 | 

Oi,oi.voiko turhempaa ns. julkisuushakuisuuden ihmistä hakea.rakel, laihdutus, ulkonäkö ja tanssikommentit. Ja ikää naisella ?

8/14 | 

Hei!

 

mistä löytyy kuivattuja omenalastuja.En löytänäyt niitä Helsingin Stokkalta?

 

 

9/14 | 

Hei!

kuivattuja omenan viipaileita löytyy ainakin Punnitse ja säästä-liikkeista.

Terv. Päivi

10/14 | 

Voi muuten tehdä itsekin, tuossa alla eräs ohje:

8 omenaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Huuhtele omenat ja ota niistä siemenkodat pois omenaporalla. Leikkaa omenat poikittain mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi terävällä veitsellä tai juustohöylällä.
Asettele omenalastut leivinpaperin päälle pellille ja ripottele päälle kanelia ja kardemummaa.
Siirrä pelti alle sata-asteiseen uuniin (noin 75 astetta) yön ajaksi. Kokeile aamulla, ovatko omenalastut ehtineet kuivua. Tarvittaessa pidä niitä vielä 100-asteisessa uunissa tunnin ajan. Anna omenoiden kuivahtaa huoneen lämmössä.

Kannattaa muuten olla tarkkana, ettei noita syö suuria määriä kerrallaan. Voi tulla vatsanväänteitä. Viattomat, pienet omenalastut turpoavat vatsassa jälleen omenaksi. Mutta muuten oiva, kevyt herkku.

Kikka

 

11/14 | 

Ja niin helppo tehdä itsekin; omeat ohuenohuiksi suikaleiksi, sitten uuniin, antaa kuivua miedossa lämmössä tai sitten kuivurissa. Aikaa tämä vie mutta lopputulos on ihana. Ja mikä ettei viipaleisiin voisi laittaa makua, kanelia tms., mielikuvitus rajana tässäkin.

Annikki

13/14 | 

Mä maistoin tänään innolla eka kerran noita lehtikaalisipsejä, työkaverin tekeminä, ja oli pettymys. Maistuivat vain öljylle ja suolalle. Että paljon melua tyhjästä.

Vai onko joku kikka, millä niistä saa oikeasti hyviä?

14/14 | 

Moikka!

 

Kuivattuja omenalastuja saa myös Lidlistä ;-)

Lehtikaalisipsit ovat parhaimmillaan kun ei laita öljyä ja suolaa kuin tosi vähän!

 

Terkuin

 

Raxu

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vesimeloni, mansikka, minttu, feta, saksanpähkinä-salaatti, serrano-kinkkua sekä höyrytettyjä keltaisia papuja
Vesimeloni, mansikka, minttu, feta, saksanpähkinä-salaatti, serrano-kinkkua sekä höyrytettyjä keltaisia papuja

Lempparitreenejä, tuoretta ruokaa ja hemmotelua

Eka työviikko takana. Aika kiva boogie. Mosambikissa pääasiassa leivällä eletyn viikon jälkeen olen taas saanut rutkasti kaikkea ihanaa tuoretta - kasviksia, marjoja, hedelmiä. Aamuin, lounaalla ja illoin. Energiatasot alkaa taas olemaan kohdillaan. Ja mikä parasta, olen päässyt kaikkiin lemppari-jumppiin! Kropassa tuntuu autuaat kirvelyt ja maitohapot siellä sun täällä. Tunnen olevani elossa! Toki on treenatessa tuntunut rankalta. Combat-tunnin jälkeen en ollut varma itkenkö vai nauranko, niin perusteellisesti otti kunnon päälle. Mutta voittaja-fiilis oli mahtava! Itsekseni en ikinä saa vastaavaa endorfiini-känniä päälle. Tarvitsen ohjaajaa ja kavereita ja rakasta Feeniks-salia! Fustra-treenin tanakoittama kehon hallinta tekee muistakin jumpista jotenkin rankempia. Elisa-ohjaaja tuntuu istuvan olkapäällä kuiskimassa: aktivoi alavatsa, napa selkärankaan, kylkikaaret kiinni, lavat alas, niska ja olkapäät rennoksi...Sitä taitaa pikkuhiljaa oppia itsekin käskyttämään kehoaan tarkemmin. Tämän koin Pilates-tunnilla. Vatsan syvien lihasten tutina oli melkoista jo alkumetreillä. Muutes hei, olin unohtanut osteri-liikkeen ylivoimaisuuden lonkan syvimpien aukikiertäjien vahvistajina. Alla olevassa kuvassa tosin en pidä kantapäitä yhdessä. Virhe :-) Kantapäät yhdessä liike on paljon kiperämpi ja aukikierto tehostuu.

Viikkoon mahtui kävelyä, Balancea, Combattia, pilatesta, Fustraa ja vielä sitä parasta herkkua eli tanssia. Anna palaa tanssikoulun syyskausi on startannut ja pääsin chachan huumaan. Vaikka kyllä oli kankiaa alkuun...mutta niin ihanaa! Tanssi tekee hyvää naiseudelle! Ja koko ihmisyydelle! Ehkä mun sisäänpäin töpöttelevät jalkaterätkin taas jossain vaiheessa tottelee aivojen käskytystä uloskierrosta... Muistakaahan ihmiset rakkaat harrastaa itselle mieluisia lajeja. Jokaiselle varmasti löytyy omansa! Silloin into pysyy yllä ja treenistä nauttii myös sielu! Itse en kuulu siihen liikkuja-rotuun, joka treenaa muokatakseen kehoa tai liikkuisi edes tavoitteellisesti. Haluan nauttia treenistä! En tietty tietentahtoen halua treenata väärin ja polttaa kynttilää molemmista päistä. Sitä suuremmalla syyllä sen minkä teen, teen mieleisten lajien parissa.

Liikunnan riemun energisöimänä eivät aamuherätyksetkään klo 5 ole oikeastaan tuntuneet lainkaan pahoilta. Huomenta Suomen pesti siis tuntuu enemmän kuin mielekkäältä. 

Eilen sain herättelyä myös kasvojen kesä-korppu-iholle. Ihana treeni-kaverini helli hoitola Midaksessa erilaisin seerumein ja taivaallisin hieronta--ottein. Sain Bioline Lifting Code-hoidon. Hoidon päätteeksi tuntui, kuin naama olisi taas mukana menossa. Joustavana ja pehmeänä. Miten sitä unohtaakin hoitaa ihoaan...yksi sama naama koko elämän ja ei muka ehdi...kotihoidossakin olisi meikäläisellä parantamisen varaa...en edes kehtaa tunnustaa miten laiskasti kaapissa olevia purnukoita tulee availtua...kumma kun ne ei sieltä käsin tehoa...

Nyt viikonlopun viettoon perheen kanssa. Tänään on treeneistä välipäivä. Tiedossa leffa-ilta! Mässyksi kuivattuja omena-lastuja.

Peace and Love! 

Kommentit (6)

1/6 | 

Vautsi mikä ohjelma! Tässähän laihtuu itsekin jo pelkkää jumppaohjelmaa lukiessa. Itse lähdin kuntosalille ekaa kertaa sitten 80-90 luvun taitteen. Ostin kortin juuri kesäkuun viimeisinä, viileinä päivinä. Sitten tulivat helteet, mutta pakotin itseni salille. Ensimmäiset kerrat olivat tervan juontia, 2 min. kuntopyörää levelillä 5 sai lihakset maitohapoille ja hien pintaan. Itse laitteet tuntuivat väkinäisiltä ja liikkeet vierailta.

Nyt ollaan jo tilanteessa 3 min. kuntopyörää + 3 min. stepperiä molemmat levelillä 7 ja lihaksilla on muisti palautunut kuntolaitteissa. Todella hyvältä tuntuu nyt. Kun nollasta aloittaa niin kehitys on nopeaa. Ihana tunne, kun jotenkin "hahmottaa kehon äärirajat". Vaikea selittää paremmin.

Anteeksi, ei ole tarkoitus pitää mitään varjoblogia omista kuntoiluistani täällä, mutta olen vain niin innoissani.

Tervetuloa takaisin kirjoittelemaan kesätauon jälkeen. Afrikan matka kuulosti mielenkiintoiselta.

Kikka

3/6 | 

Moi,

 

kiva kun olet taas palannut blogisi pariin, palaan siis minäkin lukemaan ja kommentoimaan. Ja on täälläkin reenattu; koko kesä 10 tuntia treeniä/viikko, niistä 6 aerobista ja 4 lihaskuntotreeniä. Niin on senttejä kadonnut, vyötärö löytynyt, askel keventynyt ja  vaatekaappi mennyt tänä vuonna uusiksi! Peilistä katsoo aivan eri tyyppi kuin vuosi sitten elämäntaparemonttini alussa, kiloja jäänyt huima määrä matkan varrelle. Vielä olisi kuitenkin muutama kilo karistettavana, mutta niille annan aikaa; eivät ole hetkessä tulleet ja kai ne viimeiset on jotenkin tiukemmassa - näin ainakin moni väittää.

Ihanaa alkavaa syksyä, mahtavia reenejä ja iloista mieltä meille kaikille!

Terveisin,

M - vielä 4 kg jäljellä

4/6 | 

M,

Aivan mahtava viesti! Onnea hurjasti! Ja malttia, jotta muutoksesta tulee pysyvä! Olen ylpeä susta!

t. Raxu

6/6 | 

M: Juu, kunnioitusta herättävät tuntimäärät ja varsinkin, kun oli helteinen kesä. Täytynee itsekin lisätä jotakin aerobista liikuntaa. Ohjatuille tunneille on kova kynnys, kun kunto on vieläkin huono ja koordinaatio sitäkin huonompaa. Tsemppiä viimeiseen rutistukseen!

Kikka

 

 

 

Lenkillä lempeästi
Lenkillä lempeästi

Uskottava se on, juoksu ei ole mun lonkkaa varten

Talvella aloitin juoksukoulun mielenkiinnolla. Juoksu ei ollut koskaan oikein kuulunut repertuaariin. Halusin oppia tekniikan. Josko oppisin sitten juoksemisesta myös tykkäämään. Olin toki tietoinen - kuin myös ohjaajani, että lonkka saattaa tehdä stopit. Oli siis vain testattava, että sietääkö se juoksun yksipuolista, iskevää liikettä, vaiko ei. Alun totuttelu-viikot näyttivätkin lupaavilta. Mutta nyt, lenkkien pidentyessä, huutaa lonkka ja iteasiassa koko keho piipaata. Tuntuu, että solutasolla asti menen totaali-jumiin pidemmän lenkin jälkeen. Niinpä olen nyt juoksu-ohjaajan sekä fustra-valmentajani kanssa tullut siihen lopputulokseen, että ei se juoksu ole tälle lonkalle se oikea juttu. Miksi väkisin piinaisin sitä johonkin, mikä sattuu eikä edes oikein maistu. Sen sijaan voin taas nauttia omista lemppari-jumpista rakkaalla salilla. Nyt ei tartte säännöstellä treeniä, jotta keho jaksaisi pitkiä lenkkejä. Olo aika helpottunut. Vaikka vähän harmittaa, etten tahdonvoimalla voinut selättää tätä lajia. Mutta ai että nautin combat-tunnilla!!

Nyrkit tiukasti pakattuina hakkasin, potkin ja pompin elämän kyllyydestä. Imin mahtavasta ohjaajasta energiaa ja ihan kuin olisin itsekin pompannut muutaman sentin korkeammalle kun katselin kimmoisaa "superpalloa" lavalla. Eikä tietoakaan lonkan kiukuttelusta!

Ja entäs sitten Pilates. Aah! Fustra-treenien ansiosta tuntuu jotenkin muukin treeni  tehokkaammalta. Osaan ilmeisesti komentaa keskivartaloa tiukempaan pakettiin ja näin jokainen liike vaatii enemmän paukkuja. 

Toki juoksutekniikan harjoittelusta on ollut hyötyä. Kävely on nyt nimittäin helpompaa. Välillä on jopa kivuttomia askeleita. Kun muistaa pitää korsetin oikein tiukkana, katseen suoraan eteenpäin ja lantion suoraan vartalon alla. Eikä päästä persettä takakenoon, niinkuin tähän saakka olen töpötellyt. Varmaan alitajuisesti,  välttääkseni lonkan virheasennon aiheuttaman vihlonnan. Samalla tyylillä nimittäin painelee oma äiti ja niin meni myös hänen isänsä. Eli tiettyjen asioden kanssa synnytään, mutta koskaan ei ole myöhäistä pyrkiä korjaamaan virheasentoja ja näin edes vähän helpottamaan omaa arkea. 

Liikutaan siis itselle mieluisimmalla ja sopivimmilla tavalla. Toki välillä mukavuusaluen ulkopuolella köyden, mutta niin, että se tuo lisää virtaa ja laatua elämään. Testaamalla jokainen löytää omansa! 

Kommentit (6)

1/6 | 

Hei Raxu, kun olit eräässä vaatenäytöksessä mallina, niin huomasin että sinullahan on pihtipolvet (voi olla myös synnynnäinen) ja se varmaan aiheuttaa (kun olit reilusti ylipainoinen) lisää ongelmia muihin niveliin, eli siihen sinun puhumaasi lonkkaan ainakin, joten kaikkeen ei voi eikä tarvitse ryhtyä! Ymmärrän kyllä halusi olla esillä nyt laihtuneena, mutta ei kaikkiin "kissanristiäisiin" silti tarvitse osallistua, sillä hiukka alkaa tympiä lehdet ym ym!!!

2/6 | 

Mun mielestä juoksu/hölkkä on ollut aina jotenkin yliarvostettua. reipas kävely ja vaikkapa sauvojen kanssa ajaa saman asian. 

4/6 | 

Raxun työhönhän kuuluu, että on julkisuudessa! Lehdet haastattelevat Raxua vain siksi, koska ihmiset on hänestä kiinnostuneita. Muakin kiinnostaa, siksi luen tätä blogia.

Mua aina ihmetyttää nää kommentit, että Raxu on liikaa esillä. Kuitenkin ne kommentoijat tulee tänne blogiin seuraamaan Raxua, eli kuitenkin heitä kiinnostaa mitä Raxu tekee.

Raxu on ihailtavan rehellinen, vaikka on varmasti jo huomannut, että kaikesta mahdollisesta ihmiset tulee tänne haukkumaan. Näiltä haukkujilta se on todella epäkypsää ja törkeää käytöstä. Ei toisia saa kiusata sen enempää kasvokkain kuin netissäkään! Luulisi sen olevan aikuisille ihmisille selvä asia.

6/6 | 

Hei Raksu,

minun taitaa olla pakko jakaa kokemus ettei juoksu sovi. Olen itse aikaisemmin ahkerasti kävellyt ja sitten vähitellen painon pudotessa aloinhaaveilla juoksemista. Aloitin mentaliteetilla "juoksen joka kerta vähän enemmän" reilu puoli vuotta sitten. Ja olenhan minä juossut, mutta mutta.... ei ole hyvä olo sen jälkeen. Mulla ei ole synnynnäistä lonkkavikaa, mutta silti saan oikean lonkan todella tukkoon juoksemisesta. Olen ajatellut, että ylipainoni vaikuttaa kipuun. Vaikka liikakiloja ei enää paljon ole, niin juoksu aiheuttaa kiputiloja edelleen. Ja että se ärsyttää - kun kerrankin kunto ja voimat ja hapenottokyky riittäisi tähän hommaan, niin ei tunnu hyvältä.

Olen käynyt säännöllisesti hierojan hoidettavana ja tottakai sen jälkeen taas ajatellut että vielä tästä notkosta noustaan. Kokeilen vielä siis jonkun aikaa - nyt kun mahtuu pienin treenitakki ikinä päällekin :).

Iloista kevättä, M

7/6 | 

Ihanaa että täältä on blokattu taas välillä pois nuo elämään kyllästyneiden kommentit jotka menevät henkilökohtaisuuksiin. Nyt voi taas hyvillä mielin jatkaa ja lukea sitä oleellista ja ottaa vinkkejä muiden oikeesti asiaa olevien kommentoijien vinkkejä. kiitos ja ihanaa kevättä !

8/6 | 

Moi! Minäkin liityn siihen porukkaan, jolle ei juoksu sovi. Nuorena hölkkäilin lentopalloharrastukseni kylkiäisenä. Parisen vuotta sitten yritin kesällä uudestaan. Mitään kipuja ei varsinaisesti tullut, mutta tuntui todella väkinäiseltä ja väärältä liikuntamuodolta itselleni. Koitin ajatella, että "alku aina hankalin ja lopussa kiitos seisoo", mutta pakko oli antaa periksi.

Itselleni sopii aerobisena liikuntana nk. pyöreät liikuntamuodot esim. uinti ja pyöräily. Lisäksi sauvakävelen ja harrastan Pilatesta. Nämä arkiliikunnan (pihatyöt, kotityöt ja lapsen harrastuksen valmennus) jatkeena riittävät pitämään kunnosta sen verran huolta, ettei tarvitse väkisin juosta ja rikkoa vanhoja paikkoja

Kikka

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat