Onnea ja menestystä :)

Onnittelut kirjan johdosta!!! Toivottavasti lähettävät sitä myös tänne rapakoiden taakse :-)

Hei taas Raxu!

Kirjaa odotellaan täälläkin. Taitaa tulla oikein myyntimenetys, "suomalaisen naisen terveysraamattu" :)

Mutta kerropas minulle ja meille kaikille, millä se tahtotila (yäk, mikä sana, hyi), tsemppi tai into pidetään päällä? Montako kertaa aloituksen jälkeen löysit itsesi munkki kourassa ja sokerit suupielissä?
Ajattelen vaan, että jospa minulla on vain huono muisti :) Siis en vaan muista, mitä olen suunnitellut, päättänyt ja halunnut :) Eli sen lisäksi, että olen julmetun ylipainoinen, olen myös muistihäiriöinen!! Vai onko se vaan se "sokeripiru", joka on sisukasta ja vahvaa naista vahvempi?

Joo, tiedän ruokailun säännöllisyyden merkityksen, proteiinin taian, veden juonnin... mutta vähintään kerran kuukaudessa iskee hurjuus..ja silloin unohtuvat kaikki hienot päätökset ja tavoitteet. Ja kun ote lipeää, sinne putoo akka syviin syövereihin! Helposti menee viikko ennen kuin hitaasti saa ajatukset kokoon ja otteen pitämään. Oletko käsitellyt tätä kuviota kirjassasi? Pitäisikö kirjoittaa kirja, jossa me kaikki kerromme vinkkejä, miten epäonnistut varmasti! Perusajatuksena: Positiivisuus on ... Aunusken Karjalasta!

No joo, tsemppiä kaikille...toivottavasti sataa PALJON lunta niin kalorit palaa ja hiki virtaa :)

Toinen Tarja

Hei kaikki!

Kiitos kaunis onnitteluista ja kiinnostuksestanne kirjaani kohtaan!

Irene, kerron kirjanssani aloituksen tuskasta myös. En ole sitä unohtanut. Pari blogia aiemmin kirjoitin juuri aloittelijoiden jumpista, tai pikemminkin sellaisten puutteesta...kun isokokoisena ja huonokuntoisena ei kertakaikkiaan ehdi eikä taivu mukaan. Juuri kuten sinäkin kuvasit fiiliksiäsi. Itse tuskailin väkisin ja hampaat irvessä ekat viikot, kuukauden, parin jälkeen huomasin jo hymyileväni zumba-tunnilla.vaikka kuinka läähätytti.
Jatka ihmeessä liikkumista, kuukauden päästä huomaat takuulla jo eron! Yritä myös valita mahdollisimman mieluisia liikuntamuotoja! Ja muista aina tunneilla, että teet omaa treeniä, vaikka vieruskaveri ja ohjaaja tekisi tai sanoisi mitä. Taistele itsesi oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta silti omia tuntemuksia kunnioittaen. Tiedät itse parhaiten, milloin olet reilusti hengästynyt, syke koholla, muttei silti oksennus kurkussa. Sopiva ponnistelu tuo palkitsevan olon, ylivoimainen rääkki vain epäonnistumisen sappea suuhun.
Jatka siis treenausta, mieluusti joka päivä jotakin!
Onnea, että olet saanut aloitettua!! Kerrothan, miten fiilikset kehittyvät.

Toinen Tarja,
toki kirja antaa myös vinkkejä, miten pysyä päätöksessä. Toki jokaisen on oma paras tapansa löydettävä. Tiedän, se on se kaikkein vaikein juttu!!
Jos kuitenkin pysyt kuukaudenkin hyvien valintojen parissa, jotka tuottavat hyvää oloa, ei pari päivää sitä tuhoa. Koeta ajatella, että kyse ei ole repsahduksesta vaan poikkeuksesta, joka mahtuu elämään ja sitten taas jatkuu terveellinen elämä. Jos ruoskit itseäsi heti yhden mussutuspäivän jälkeen, lähtee huono kierre takuulla helpommin päälle. Näin mulla ainakin oli aiemmin. Kun kerran "lankesi", ajattelin, että nonni, nyt on kaikki taas pilalla ja ihan sama, nyt voin mässätä kaksin käsin kun kerran meni pieleen...
Jospa ihan suunnitellusti herkuttelisit säännöllisesti? Kerran viikossa vähän? Kerran kuussa enemmän?
Jokatapauksessa olet jo pitkällä kun tunnistat näitä mekanismejasi, se on ainut tie tpojen muuttamiseen. Rohkeutta ja uskoa!! Muista olla ylpeä jokaisesta hyvästä valinnasta! Anna huonolle, itseäsi vähättelevälle puheelle nuijanukutusta :-)
Kerro pian, miten sujuu!

Vahvaa viikkoa kaikille meille <3

T. Raxu

Kiitos Raxu tsemppauksestasi! Voimia sinulle tulevaan "pyöritykseen" kirjasi puitteissa. Muistathan levätä myös! Voimahalaukset!

Lämpimästi