Levänneenä jakssa taas
Levänneenä jakssa taas

Taas alusta

Ihana loma vietettynä Napolissa! Kaupunki vei sydämen täysin. Mielikuvani sotkuisesta, suttuisesta, rauhattomasta mafia-pesäkkeestä ei olisi voinut olla enemmän väärä. Kaunista, siistiä - ainakin ne alueet, joissa liikuimme. Rentoja ihmisiä, sopivasti tyylikkäitä. Ihania kauppoja. Hintataso kohtuullinen.

Meri.

Aukiot ja torit.

 Rakas oma ihana tytär tyytyväisenä omaan oloonsa kaupungissa. Oli muutes Edithin eka kerta yksin meidän vanhempien kanssa ilman kaksossiskoa. Siinäkin milessä jännä reissu.

 

Säät hellivät meitä, aurinko porotti ja kirsikkapuut kukkivat. Nukuttiin pitkiä yöunia ja käveltiin päivät. Juoksemaan en suureksi pettymyksekseni kyennyt. Lenkkarit jäivät matkalaukkuun. Sen verran oli sitkeä räkätauti ja tunsin kehon väsyneeksi. Otin siis rennosti ja lepäsin. Ja tällä reissulla söin myös pastaa ja pizzan. Ihme ja kumma, vatsa ei reagoinut millään tavalla. Vaikka kotinurkilla valkeasta jauhosta turpoaa vatsa välittömästi. 

Kauaa ei tarvinnut lomafiiliksiä potea. Heti alkoi arkinen aherrus. Ensimmäisenä oli vuorossa haaste: Kalle Palander haastoi leuanvetoon. En ole koskaan saanut ainuttakaan vetoa. Nyt olisi tarkoitus saada yksi ennen juhannusta... Kalle sai nyt 4, juhannuksena kuulemma vetää 10. Kuinka moni löhtee tähän mukaan? Laittakaapa omia leauanveto-kuvia tulemaan!!

Sitkeän flunssan vuoksi oli siis kahden viikon treenitauko. Kun menin ekalle Fustra-tunnille tuon jälkeen, meinasi kuolo kolkata. Ihan kuin ei ikinä olisi mitään tehnyt. Tutisevana ja itkua niellen hoipertelin kotiin. Tämän aamuinen treeni sujui jo pykälää paremmin. Rankalta toki tuntui edelleen, mutta saahan se treeni tuntuakin. Juoksemista kokeilen huomenna ekaa kertaa tauon jälkeen. Vähän hirvittää, miten hapenottokyky on ottanut siipeensä. Noh, pikkuhiljaa täältä taas noustaan. Mutta kyllä on ärsyttävää, miten nopeasti terä tylsyy...silti uskon, että luovat tauot tekevät pelkästään hyvää. Turhat maneerit karsiutuvat ja levännyt keho omaksuu taas paremmin uutta. Ja sitähän tämä elämä on. Uudelleen aloittamista. Alusta tai jostain väliltä. Italialinen sanoo Da Capo. 

Kommentit (8)

Vierailija

Aikuinen nainen, lopeta hyvä ihminen noi stailatut ja meikatut kuvat itsestäsi ja kaikenmaailman pinnalliset kuvat palanderin kanssa. Olet naurettava. Tunnista itsesi ja aitoutesi. Italian kuvat ja teksti oli ihania. Loppu olikin taas ääripäästä toiseen. Olet pian viittäkymppiä lähestyvä ihminen, anna luonnon ja elämän hoitaa ja ei sinun tarvi poseerata noiden jumppatrikoittesi ja meikkisi kanssa kuin seiskapäivää lehteen konsanaan. Siitä mistä blogisi alkoi on ollut valitettavaa nähdä mihin suuntaan olet mennyt. Luonnollisuus, aitous ja rehellinen elämä.  - Camilla

Raxu
Liittynyt21.5.2013

Camilla,

Mikäli kuvittelet, että meikkaan blogin kuvia varten, niin oikaisen käsityksesi. Kuvat ovat aina aidoista työtilanteista. Ehkä tiedät, että esiintymisiin - niin televisio-ohjelmiin kuin muillekin keikoille meikataan. Se ei mitenkään ole este aitoudelle, ajatuksen juoksulle tai askeleen nopeudelle. Mitä stailaukseen tulee, niin blogissani näkyvissä kuvissa olen aina omissa vaatteissani. Joku poikkeus ehkä voi joskus olla. Ja mikä vika stailaajan kädenjäljessä mielestäsi olisi jos sitä joku käyttäisi?

Blogini sisältö on tarkoitus olla sitä, mitä kullonkin käyn läpi ja koen. SIksi on tarkoituskin, että se muuttuu elämäntilanteiden mukaan. Työtilanteeni on nyt varsin toinen kuin blogia aloittaessani. Kummallista olisi, jos se ei täällä heijastuisi. Olen onnellinen ja kiitollinen, mitä kaikkea olen saanut tehdä ja kokea. Siitä jaan ajatuksia täällä. En toki kaikesta. Palasia sieltä täältä, jotka liittyvät omaan hyvinvoinnin ylläpitooni - kuntoiluun, ravintoon ja välillä myös henkiseenkin puoleen. Ja mikäli pidät kuvaa Palanderin kanssa pinnallisena poseeraamisena, niin korjaan senkin. Olimme Kisahallilla treenaamassa leuanvetoa hänen personal trainerinsa kanssa. Teen Huomenta Suomelle viikoittain inserttejä, tämä oli yksi niistä. Eli aito, rehellinen, oikea työtilanne. Ja treenatessa ihmisillä on yleensä päällä jumppavaatteet. Ja televisiossa kaikilla on jonkinmoinen meikki, halusipa tai ei. Ihanaa sunnuntaita SInulle Camilla! Meikillä tai ilman.Lenkkareissa tai korkkareissa. Sohvalla tai lenkkipolulla. Kaikki käy, kunhan pysyy itseleen uskollisena!

T. Raxu

Vierailija

Kiitos taas kivoista kirjoituksista ja lomatunnelmista! Pakko kommentoida tuota leuanvetojuttua: lapseni oli alakouluiässä kovasti ylipainoinen. Ostimme hänelle ovenpieliin kiinnitettävän leuanvetotangon ja siitä alkoi ihme: löimme vedon, että joulusta hiihtolomaan mennessä menisi viisi leukaa. Poika alkoi innokkaana harjoitella, vaikka alussa tosiaan sitä ensimmäistäkään ei saanut vedettyä. 

Joku ihme tapahtui, hän innostui treenaamisesta muutenkin ja alkoi kiinnittää huomiota syömiseen -  aivan vanhempien huomaamatta ja asiaan puuttumatta. Olin ihmeissäni ja onnellinen ja leukoja alkoi nousta. Tänä päivänä leukoja nousee 30-40 "päivän kunnosta" riippuen!

Haluan jakaa tämän jutun kannustavana esimerkkinä, koska selkeästi tuo joulupukin tuoma tanko oli käännekohta, joka sai pojan sisuuntumaan. Lapsen ylipaino on vaikea juttu etenkin murkkujen kohdalla, kuten monet meistä tietävät.

Pulla

Vierailija

Näytät niin freesiltä noissa lomakuvissa, et ollenkaan flunssaiselta :) Sinusta lukemani perusteella on välittynyt kuva onnellisesta ja harmonisesta perheestä. Olet niin onnekas.

(Toi on muutes munkin suosikkipizza, vaikka Rosson versio varmasti kalpeneekin aidon napolilaisen rinnalla..)

 

 

Tsemppiä taas arkeen!

-Maisa-

Vierailija

Moi,

parhaillaan itse hämmästelen oman, kohtuullisen hyvän kuntoni täydellistä katoamista muutaman tunnin kivuliaan sairaskohtauksen jäljltä. Ei puhettakaan edes kävelemisestä, vaaka-asento kutsuu vielä ainakin huomisen päivän. Ärsyttää, hämmästyttää ja vähän itkettääkin. Vaikka ymmärrän, että kyse on toki enemmän voimien loppumisesta - ei peruskunnon katoamisesta - niin en millään haluaisi hyväksyä tätä. Istuminenkin käy nyt voimille ja pumppu ottaa ylimääräisiä kierroksia, joten takaisin sohvan pohjalle. Huokaus.

Terveisin, M

Vierailija

Moikka,

Kiva lukea ja seurata blogiasi, olet hyvä esimerkki meille keski-ikäsille naisille toki  muillekin, jatka samaan mallin :)

ps on muuten mehukkaannäköinen pizza kuvassa

 

Vierailija

Raxulla ja meillä kaikilla on oikeus ja velvollisuus henkisyyteen fyysisyyden ohella. Se miten henkisyys itsekulla toteutuu vai toteutuuko lainkaan, on vain 'toteuttajan' tiedossa; koroilla tai meikeillä ei ole merkitystä...

Fyysisyyden voi välittää kuviensa avulla, henkisyyttä ei.

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat