Haikeutta, hikeä ja hyvää mieltä

klo 15:40 | 29.5.2013

Hyvä Terveys-lehden päätoimittaja Taina Riston kanssa tervetuliais-skoolaus risteilyllä

Tunnekuohujen paras tasaaja on endorfiini!

Hyvänolon risteily Viking Gracella oli riemukas elämys. Innostuneita ja innostavia naisia, mukana jokunen pariskuntakin. Herkullista ruokaa, mahtavaa seuraa, keskusteluja, naurua ja pari pakollista kyyneltäkin.

Äyriäis-sammio oli lievästi sanottuna riittävä kolmelle hengelle

Sain luentojen päätteeksi uskomattoman ruusupuskan – lähes pensaan: yksi ruusu jokaisesta tiputetusta kilosta. Kimppu tuoksuu huumaavasti nyt ruokapöyällä.

Vierailin Raxun remppa-kirjan tiimoilta Bettina S.n showssa. Samassa lähetyksessä on vieraana norjalainen talk-show-jumala, jota ihailen suuresti. Suosittua Skavlan-ohjelmaa seuraa ympäri Eurooppaa 3 miljoonaa katsojaa. Olinkin suu messingillä koko nauhoituksen ajan. Skavlan osoittautui brändiäänkin sympaattisemmaksi tapaukseksi!

Bettina S tulee Yle5:lta 3.6. klo 21.00

Lauantaina meillä juhlitaan lakkiaisia. Ihanaa, liikuttavaa, haikeaakin. Mamma saa rintaansa toisen lyyran. Alkuviikon olen vähän angstannut kaikkea, mitä pitää saada aikaiseksi ennen lauantaita. Eilen paiskin ruukku-istutusten parissa vähän itku kurkussa. Nieleskelin lasten luovutusta maailmalle, muistelin rikkaita ruuhkavuosia, pienten jalkojen töpinää, leikkivien ja kinaavien lasten kirkkaita ääniä ja suurta intensiteettiä, jolla perhe pauhasi päivästä toiseen.

Illan tullen menin salille. Vuorossa oli Attack –tunti. Pomppimsta musiikin, ohjaajan ja mahtavien treenikamujen imussa ihan kirvely-tappiin. Sinne jäi ahdistus ja haikeus. Kotiin ajaessa koko kehon valtasi autuas, helpottunut rentous. Kaverit hei, it´s called ENDORFIINI

Nyt osoittelen jälkikasvulle ja anopille vuoronperään siivottavia nurkkia. Syreenit kukkii, linnut laulaa ja muistilistalta voi ruksia yhden hoidetun homman kerrallaan pois.

P.S. Tuottajan kokemuksesta ON hyötyä :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

1/3 |

klo 7:17 | 30.5.2013

Olet huikean kaunis, hyvänovaivan ja onnellisen näköinen jokaisessa kuvassa! Ihan liikutun, kun katson sinua.

Itselläni on koko aikuisiän (nyt 34v) liikakilot vaivanani. Energiaa ei ole ja arki on lähinnä selviytymistä. Liikunnan riemun olen joskus kokenut ja siihen haluan takaisin. Kokeilen nyt hiilareiden vähentämistä, koska selkeästi ne ovat ongelmani. Sekä liikunnan lisäämistä. Toivotaan, että saan elämän uudelle uralle ja matkan varrella pidän sinua esimerkkinä mielessäni. Kiitos!

Mukavaa juhlapäivää sinulle ja perheellesi!

2/3 |

klo 10:02 | 7.6.2013

Onnea ja zemppiä hurjasti sulle!! Teet varmasti nyt oikeita valintoja itsellesi! Kun saat alku-kaameuden ohi (mulla se kesti 2 viikkoa), alkaa vireämpi olo palkita ja sitten on jo helpompi pysyä päätöksessä.

Kerrothan, miten sulla sujuu <3

Voimia ja iloa!

t. Raxu

3/3 |

klo 12:06 | 8.6.2013

Kiitos!

Kerron kyllä edistymisestä.

Lotta

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Raxun remppa

Aamutreeni kullan kallis

klo 18:23 | 24.5.2013

Olen hurahteilja. Taas on siitä näyttöä.

Tällä kertaa on vuorossa aamutreeni.

Olen hurahteilja. Taas on siitä näyttöä.

Tällä kertaa on vuorossa aamutreeni. Tähän saakka olen hokenut itselleni ja kaikille, jotka ovat viitsineet kuunnella, ettei aamu-jumpat sovi mulle. Että syke on heti 200 ja päivä sitten treenin jälkeen menee ihan kuutamolla haahuillessa. HAH!

Lomareissun aamuisten salitreenien kimmokkeessa päätin kokeilla hommaa myös kotioloissa. Aloitin maanantai-aamuna juoksulenkillä. Ajattelin, että jos on ihan karseeta, voin häntä koipien välissä lyllertää kotiin jo kilsan jälkeen ja mennä sitten kiltisti ilta-jumppiin. Yllätysyllätys, tossu rullasi kivasti ja huomasin kipaisseeni 5km, syke oli mukava ja herättävä hiki pinnassa. Pihassa tehdyt punnerrukset terassin kaidetta vasten avasivat sitten viimeisetkin ihohuokoset. Muutama autuas venyttelyliike päälle . Suihkun ja omeletin jälkeen olin elämäni kunnossa ja kello vasta 8.30. Illalla kävin tekemässä kuntosali-treenin. Kyllä…luit oikein. Siis todella poikkeava viikon aloitus.

Tästä innostuneena painuin muinakin aamuina treenaamaan. Combat+cxworx, pump, superbody+venyttely.. Huomenna olen taas into piukeana menossa pumppiin klo 9.

Yksi osallinen tähän onnistuneessen aamukuntoiluun on takuulla aamiainen. Yleensä herättyäni juon vain maitokahvia ja syön vasta parin tunnin päästä. Nyt päätin syödä pienen proteiinipitoisen aamiaisen vaikka väkisin heti kaffen kaverina. Keitetty kananmuna, muutama siivu kurkkua, tai rahkaa marjoilla. Tai muutama siivu kalkkunaleikettä salaatinlehtien kanssa. Ei noussut yrjö treenatessa kurkkuun, kuten pelkäsin, vaan oli energiaa nauttia lihasten ja keuhkojen poltteesta.

Heti aamutreenin perään huitaisin palautusjuoman: smoothie mansikoista, banaanista, protskujauheesta, luonnonjugurtista ja pellavansiemenrouheesta, sekä lusikallisesta neitsytkookosöljyä.

Kyllä on virtaa kuin pienessä kylässä tällaisen aamunaloituksen jälkeen. Itseasiassa niin paljon, että on tullut parina iltanakin nautittua tutuista jutuista – Combat, Afrodance, Bodybalance ja Pilates.

Ja taas jouduin huomaamaan, miten turhia, vääriä uskomuksia sitä tuleekin pitäneeksi yllä.

Takana siis mahti-viikko. Lauantaina kohti Turkua, Viking Gracella on Hyvän olon risteily, jota lähdemme luotsaamaan liikuntatieteilijä Eija Holmalan sekä Hyvä Terveys-lehden päätoimittaja Taina Riston kanssa. Tiedossa riemukasta nais-energiaa!

Virtaa ja vipinää kaikille

Kommentit (8)

1/8 |

klo 11:26 | 27.5.2013

miksi viestit ei näy?

2/8 |

klo 12:36 | 27.5.2013

Mitkä viestit?

3/8 |

klo 11:42 | 28.5.2013

Kiva Raksu että sinulla on "pitkät aamut" aikaa liikkua. Itsekin olisin aamuliikkuja mutta enpäs ehdi ellen nouse aamulla klo 3.30 lenkille että ehtisin klo 7.30 asiakkaita vastaanottamaan n. 50km päähän kotoa. Tulee päivälle liikaa pituutta kun klo 16 lähden ajamaan ruuhkassa takaisin + kotityöt,koira ja lapsillekin jonkin verran aikaa... turhauttaa tälläinen ylienergisyys. Vaikkakin olen oikeasti iloinen että olet onnistunut siinä missä minä en. - Kata -

4/8 |

klo 18:49 | 29.5.2013

Olet ihan pikkutytön oloisen tuossa kuvassa :)

5/8 |

klo 19:20 | 29.5.2013

Aivan ihana huppari! Onko se mistä ostettu?

6/8 |

klo 10:15 | 7.6.2013

Kata, toivottavasti löydät arjen pyörityksessäsi hetken itsellesi silloin tällöin! Mikäli käyt koiran kanssa kävelyllä säännöllisesti, se on TODELLA hieno juttu! Itseasiassa paljon parempi asia, kuin silloin tällöin vedetty jumppa. Jokainen askel on hyväksi!

Oma arkeni muodostu töitä, jotka eivät noudata säännööllisiä työaikoja. Mikäli on työviikko, jona illat menevät töissä, otan silloin treeniajan aamusta. Ja päinvastoin. Ja toki mullekin tulee niin ruuhkaisia viikkoja, etten ehdi liikkumaan niin paljon kuin toivoisin. Ja välillä on myös niin väsynyt, että kannattaakin levätä, eikä reuhtoa viimeisiäkin voimia väkisin.

Tiedän, että pikkulapsi-vuodet ovat ruuhkaisia, itse en tuolloin osannut/tajunnut/jaksanut/uskaltanut ottaa aikaa itseni hoidolle. Olisinpa tajunnut sen tarpeellisuuden aiemmin. Tunti tai pari viikossa olisi varmasti tehnyt mulle ihmeitä ja perhe sen olisi kyllä kestänyt maiiosti. Nykyään elämäntilanteeni on toinen, aikuistuvat lapset eivät tarvitse äidin jatkuvaa läsnäoloa.

Voimia sulle arkeesi! Toivon, että löydät pieniä, voimaannuttavia hetkiä.

T. Raxu

Huppari on viime kesän Casallin mallistoa, en tiedä saako sitä vielä urheilukaupoista.

T. Raxu

7/8 |

klo 11:16 | 15.6.2013

Näytät kyllä tässä niin hyvältä ;)

8/8 |

klo 18:54 | 28.12.2013

No niinhän siinä kohdallani kävi että vuoden alussa hyvin alkanut treeni -kuntoilukuuri ja maltillinen ruokavalio kestivät täsmälleen pääsiäiseen asti ja nyt nuo kymmenen kiloa ovat tulleet kaikki takaisin. Työni puolesta pystyin hyvinkin treenaamaan aamulla ja illalla sitten jumpparyhmään t. muuhun aktiviteettiin. Tuntuu vain niin helvetillisen masentavalta kun ei saa mitään aikaiseksi vaikka kuinka tietää hyvät vaikutukset. Ja totisesti, sun blogisi lukeminen ei ainakaan fiiliksiä paranna. Käsittämätöntä tuollainen energisyys. Puolisoni on intohimoinen liikkuja kuten aikuinen poikanikin, mutta itse entisenä kilpaurheilijana en saa itseäni liikkeelle. Kerro mulle millä motivoin itseäni - huoh..

Mutta ihanaa Raakel että olet itse pysynyt valitsemallasi tiellä ja näytät aina vain paremmalta..

Irene taas täällä!

Raxun remppa

Lorvikatarri, pehmomaha ja polku takaisin

klo 14:14 | 19.5.2013

Mikä viikko!

Flunssatoipilaana en pystynyt jumppailemaan. Hoidin ruuhkaisen työviikon buranan voimin – juontokeikkaa, raxunremppa-luentoja, kuvauksia, kirjoitushommia. En stressannut. Ennen perjantaita. Herätessäni tajusin, että nyt kyllä kunto antaisi periksi salitreenin, jopa lenkin. Mutta kun ei kytkin noussut ei sitten millään. Vyötäisille oli selvästi kertynyt uutta löllöä. Ärsytti! Epistä, että heti kun löysäilee tietoisesti eikä ota paineita, niin johan turpoaa kuin pullataikina. Siis jo viikossa.

Angstasin pystymättä silti lähtemään liikkumaan. Vaikka tiesin, että olo helpottaisi samantien. Luin perusteellisesti aamun lehdet, mainoslehtisetkin koukuttivat kummasti. Sitten päädyin face-bookiin valittamaan lorvikataria. Sain ymmärtävää myötätuntoa kavereilta, kunnes linjoille tuli rakas bloggari-kollega Hanna Sumari, joka heitti haasteen: Jos lähden lenkille, niin hänkin lähtee. Oli pakko tarttua oljenkorteen. Lupasin tehdä pyrähdyksen ennen puoltapäivää ja kotona lisäksi vatsalihakset. Kello tikitti, mutta sainpa perseeni ylös ennen klo 12. Lenkkikaveriksi lähti Vera-pallero, joten lähtiessä jo tiesin, ettei lenkistä tule muutamaa kilsaa pidempää ja välillä on pakko saada nuuhkia kevään huumaavia tuoksuja. Sopivan hien sain kuitenkin pintaan ja tehtyä edes jonkinmoiset naparutistukset palatessa. Onnelliset kuittaukset Hannan kanssa toteutetusta lupauksesta ja hyvillä mielin hankkimaan ylioppilaslakkia ja lyyraa ylpeän mamman rintaan. Jo toinen rivistöön ☺

Perjantai-iltana olisi ollut oman salin ratkiriemukas tanssitapahtuma-ilta, mutta tällä kertaa valitsin toisin: shampanja-tasting Karhulan henkeäsalpaavan kauniissa vanhassa ruukki-miljöössä. NAM! Masulöllöt eivät kyllä sen illan aikana hävinneet…
Lauantai-aamuna suuntasin auton nokan kohti Salon Hyvinvointimessuja ja Raxun remppa-luentoa. Ehdinpä myös kuuntelemaan Mia Jokinivan luentoa stressistä, sen tuhoisista vaikutuksista elämään ja ennenkaikkea stressinhallinnasta. Osui ja upposi!! Hankin myös hänen kirjansa Hengähdyshetkiä, joka nyt seuraavana lukuvuorossa.
Illan nuokuin töllön äärellä, pitihän Euroviisut vahtia. Ja kruunatakseni pehmentyneen olotilan, söin ison palan tyttären tekemää herkullista pizzaa.

Lähtökuopissa shampanja-tastingiin

Tänään on nyt THE päivä, jona palaan ruotuun. Ei vasta huomenna. Oloa helpottaa jo pelkkä ajatus: Combat-cxworx+balance varattuina alkuiltaan. Kunnon madotuskuuri laiskamadolle! Sen jälkeen grilli kuumaksi, puolison marinoimat ribsit kypsymään, coleslaw-salaatti rinnalle ja takuulla jo vapautuneempi hymy kasvoille.

Ribsit maustumaan päiväksi, puolison missio!

Kommentit (0)

Raxun remppa

KEVÄT!

klo 10:13 | 16.5.2013

Melkein viikko ilman autuasta jumppahikeä ja treenikavereiden hymyjä. Flunnssainen olo on pitänyt huolen siitä, ettei vahingossakaan ole tullut mieleen kuntoilu. Ehkä ekaa kertaa remppani aloituksen jälkeen huomaan, etten stressaa pakkolepoa. Nyt on toipumisen aika, sitten taas painetaan entistä kovemmalla innolla jumppia ja jouksulenkkejä.

Viikon työt on tullut hoidettua nessut taskussa buranan voimin. Olen saanut iloa ja voimaa tapaamiltani hurmaavilta uusilta ja vanhoilta työtovereilta. Mitäs pienestä röhästä ja niiskutuksesta…
Muuten olen ihastellut kaikkia vihreän sävyjä, huumaavia tuoksuja ja tauotonta viserryskonserttia löhö-perspektiivistä. Just nyt en haluaisi olla missään muualla!

Eilinen ilta hujahti koukuttavan kirjan parissa. Dan Brownin uusin romaani ”Inferno” vei mennessään. En muistanut voivotella räkätautia enkä missattuja jumppia. Perhekin sai hommata iltapalansa keskenään, uppouduin kirjan maailmoihin sataprossaisesti. Yksi vika tilanteessa vain on: aamulla herätessäni huomasin, että joku pirulainen oli käynyt jyrsimässä meikäläisen kynnet ihan nysiksi.
Näytän sormistani taas kunnon viulistilta ☺ niillä mennään nyt juontokeikalle.

Kynnetön, vaan ei hampaaton!