Herkkupöytä
Herkkupöytä

Kuinka paljon on sopivasti?

Itsekukin on nyt täyttänyt vatsansa säädyllisesti tai säädyttömästi. Notkuvat herkkupöydät pitivät huolen muutaman päivän ruokakoomasta, vaikka kuinka pikkaisen maistoi kutakin sorttia. Liika on vaan liikaa. Ja suklaata suli kitalakeen reiluja määriä sohvalla löhötessä ja leffoja katsellessa.

Joulun tylsästä säästä huolimatta kävin puolison kanssa myös happihyppelyillä. Kerran pitkästi, kerran lyhyemmin. Ja taas maistui mädit ja savukalat. Ja mummin laatikot, sinappi ja kinkku. Ja suklaa. Mutta kolme päivää on oikeasti vain kolme päivää. Tänään alkoi arki. Aamujumpissa tiristin ulos ainakin jokusen konvehdin ja lanttuloodan. Olo nyt salaatti-mätiruisleipä-lounaan ja päiväunien päälle mukavan rento ja levännyt. Kiva katsella jouluista kotia stressittömin silmin.

    

   

Illalla jatkuu vielä juhlinta. Tiedossa kyläilyä rakkaiden ystävien uudessa kodissa. Ja ruoka on siinä huushollissa aina taivaallista. Eli ei ihan vielä pääse keventelemään sisäänottoa... huomenna sitten taas kasvisvoittoisesti ja pitkän lenkin voimin sulatellaan tämän illan juhlaruoat ja juomat. 

Leppoisaa viikonvaihdetta

Kommentit (17)

Vierailija

Niinpä, paljonko on paljon? Itse olen supertyytyväinen tämän aamun vaakalukemaani - se on puolisen kiloa vähemmän kuin jouluaattoaamuna.Kuulostaa uskomattomalta, mutta oivalsin ehkä ennen joulua jotain. Söin kasvisvoittoisesti jouluvalmistelujen keskellä ja huolehdin riittävästä yöunesta. Ja joulun aikaan söin kaikkea mitä halusin - ja minähän haluan joulupöydästä lähes kaikkea :) - mutta kohtuumääriä. Kinkkua, kalaa, rosollia, laatikoita, sienisalaattia, luumusoppaa, jäädykkeitä, suklaata.... Ostin kuitenkin kotiin jouluksi vähemmän suklaata kuin koskaan aikaisemmin ja päätin etten sorru tänä vuonna alesuklaisiin, sillä juhlalla on alku ja loppu. Lenkkeilin pari kertaa joulun aikaan ja eilen vielä punnersin itsestäni irti hyvän juoksulenkin; minä joka en puoli vuotta sitten jaksanut juosta kuin 50 m. Ja nyt meni 3 km ja säilyin hengissä!!! Tätä voittajan fiilistä on vaikea sanoin kuvata.

Uskomattominta tässä koko tilanteessa on se, että annoin etukäteen itselleni luvan puolen kilon painonnousuun joulun kunniaksi, enkä "vahtinut" painoani ollenkaan. Tämän aamun ylläri oli siis melkoinen. Ehkä rento ja salliva mielentila on osaltaan vaikuttanut tulokseen. Liikunta on ollut joulusta johtuen "vain" lenkkeilyä, kahvakuularyhmä on vielä tauolla pari viikkoa, joten liikuntaakin on viime aikoina ollut vähemmän kuin normiviikkoina. Ja paino putoaa, hitaasti mutta varmasti. Ihmeellistä on elämä.

Tahdon voimaa siis lisää meille kaikille - sitä tarvitaan taas tänään, että jaksaa sukeltaa vesisateen sekaan lenkille .....

Terveisin M, vielä ne loputkin kilot selätän :)

Vierailija

Blogisi on addiktin blogi. Löytäisit kohtuuden. Jouluna saa syödä, arkena saa syödä. Ihmisen täytyy syödä. Alkoholia voi silloin tällöin nauttia. Tupakka ja huumeet ei. Liikkua saa, lomaa saa pitää, vapaata täytyy olla. Herkutella saa, hiilihydraatteja täytyy ihmisen saada. mallisi jossa liikutaan päivittäin tunti tolkulla tai tanssitaan koko syksy - ei ole tavallisen, normaalin, työssäkäyvän perheenäidin esikuva. Se on addiktin malli ja valitettavasti vahvistat tätä. Herätkää hyvän terveyden toimitus.voimia sinulle Rakel muutokseen, ensin täytyy nähtävästi mennä äärilaidasta toiseen ennenkin löydät ja ymmärrät kultaisen kohtuuden T: lääkäri

Vierailija

Voi, nyt täytyy valitettavasti olla samaa mieltä ylläolevien puhujien kanssa. Toivottavasti löydät kohtuuden liikunnan harrastamisessa, kun ei siinä ole tainnut kultaista keskitietä vielä löytyä. Nuo perättäiset jumppamaratoonit kuulostavat oudoilta. Joskus voi toki innostua, mutta että lähestulkoon aina kun salille menee?

Vierailija

Ystävät hyvät!

Mistähän teillä on tullut käsitys, että vedän aina maratoneja?? Eikö teistä 3-4 treenikerta viikossa ole normaalia? Ja jokin noista kerroista sisältää esim yhdistelmän combat, cxworx, balance niin harjoitus on erittäin monipuolineneikä suinkaan mikään maraton-rääkki. Ja syksyn tanssiohjelmahan oli totaalinen poikkeus elämässä. Jokainen, joka ohjelmaan on osallistunut ja päässyt siinä pitkälle on harjoitellut todella paljon. Se kuuluu asiaan. Sitten se on ohi ja sen jälkeen voi taas harrastaa liikuntaa ja tanssia pienemmin annoksin. Itse nautin monipuolisesta liikunnasta suunnattomasti. Mutta pidän nykyään myös välipäiviä, useitakin ilman minkäänasteista angstaamista. Enkä liiku pelon tai pakon vuoksi vaan koska nautin siitä. Jos se jonkun mielestä on addiktio niin sanonpa vaan, että siinä tapauksessa se on hyvä addiktio. 

Nautinnollisisa liikunnan hetkiä kaikille!

Raxu

Vierailija

Hyvä Raxu!

Luulisi, että ne joille tämän blogin lukeminen tuottaa noin negatiivisia asioita mieleen, lopettaisivat tämän blogin lukemisen.

Vapaaehtoistahan tämä on, kuten kaiken muunkin lukeminen tai tekeminen. Jokaiselle löytyy varmaan omansa, niin valittajillekin kuin niille, jotka ovat saaneet tuon liikuntakärpäsen pureman.

Jatketaan Uuden Vuoden aikanakin liikkumista. Ja nautitaan siitä täysillä!

Vierailija

Hienoa Raakel,

keep up the good spirit! Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Nautitaan me "addiktoituneet" (siis olen ihan normi liikkuja, 3- 4 kertaa viikossa) liikunnan mukanaan tuomasta hurmiosta, jos se muita harmittaa, niin ei voi mitään.

Iloa ja valoa kaikkien meidän tielle, nautitaan elämästä ilman kateutta ja toisten soimaamista.

Terveisin M

Vierailija

Minua toi lääkärin kommentti kosketti, varsinkin kun olen itse laihtunut ja tervehtynyt hienosti ilman liikuntaa, pelkän ruokavalion avulla. Syön jopa enemmän kuin ennen, pelkäämättä ja nautin siitä, ettei tarvitse enää rääkätä kehoa monta kertaa vikossa, jotta pysyisi timmissä, vaan keho komistuu, lihakset kasvaa ja läskit häviää luonnollisesti siis ilman liikuntaa. No pakko myöntää, että normaalia hyötyliikuntaa tulee toki harjoitettua.

Kukapa ei sellaista tapaa haluaisi? Sitä paitsi monen kukkarolle tuo nykyinen kuntosalitouhu on liikaa. Pitää olla kallis kausikortti, kivat kuteet ja muutenkin ajanmukainen ja osaava, rohkea ja liikunnallinenkin, muuten ei ehkä "mukaan mahdu"...

Vierailija

Mistähän teillä on tullut käsitys, että vedän aina maratoneja?? Eikö teistä 3-4 treenikerta viikossa ole normaalia?

Mielestäni ei ole. Tai on, jos on addiktio laihduttaa jatkuvasti. Tuota määrää ja tunteja ei monella perheenäidillä ole aikaa toteuttaa. Entisenä kuntosalifriikkinä tiedän mistä puhun. Jokainen tunti kestää 30-45 min.

Kuinka monta minuuttia menee yhdistelmään - Raxu? ....combat, cxworx, balance..jne..

Kuinka monella on noin monta minuuttia ja kertaa viikossa aikaa itselleen työpäivän ja iltakiireiden välissä? 

Raxu, tämä ei ole kritisointia vaan tiedonhankintaa...

Vierailija

Moi Raxu!

Kyllä on ihmisillä pieni elämä, jos ongelmana on sinun liikuntamäärät! Minulla ei tule muuta kuin arkiliikuntaa ja tiedän varsin hyvin että pitäisi tulla. Sinun esimerkki käy monelle innottajaksi, mutta kyllä kai jokainen täyspäinen ihminen osaa omat valintansa tehdä elämän tilanteen mukaan!

Jatka pliis kirjoittamista ja anna meille intoa ja ihan tietoa jatkossakin. Ja jos mahdollista, anna jokin sellainen "mantra", jolla pääsee vaikean hetken yli taistelussa ikuisia läskejä vastaan!

Hyvää uutta vuotta 2014 ja kaikkea hyvää!

t. Tarja Savosta

Vierailija

Hyvää uutta vuotta sinulle Raxu! 

ihmiset ovat vaan kateellisia sinulle kun nautit liikunnasta! Täytyy taas todeta että tälläistä 'arvostelua' löytyy vain suomalaisten blogeista. Seuraan paljon ulkomaisia blogeja (asun Englannissa) ja muuaalla en ole tälläiseen törmännyt. 'if you can't say anything nice, don't say anything at all'. Kaikkea mitä sylki suuhun tuo ei todellakaan tarvitse suoltaa ulos. Ns. Suorasanaisuus on vain empatian puutetta. Tsemppiä sinulle Raxu!

 

Vierailija

Voi huokaus teitä kateuskorttien viuhuttajat, annatte ainakin makeat naurut muille jos ei muuta! :D

 

Onhan Raakel itsekin todennut olevansa addiktoituva, miksi sitä yhtäkkiä alkaa kieltämään??

 

Toivon totisesti että viisikymppinen nainen löytää oikeaa työtä josta sisältöä tyhjenevän pesän vaiheeseen. ;)

 

Voi tulla iso itku silmään jos rääkkää tukielimistönsä siihen kuntoon että tulee kokostoppi liikunnalle eikä siinä vaiheessa ole elämässä enää mitään muuta...katsokaas kun meidän keski-ikäisten pitäisi kohdella kroppiamme hellyyden kautta ajoittaisen rääkkiin, ei siten että rääkki myöskään ravintopuolella on normitila.

 

Lääkäri totesi hyvin että pitääkö tosiaan käydä omakohtaisesti ääripäiden kautta vaikka tietoa ja neuvojia on pilvin pimein??

"Hyvää uutta vuotta sinulle Raxu! 

ihmiset ovat vaan kateellisia sinulle kun nautit liikunnasta! Täytyy taas todeta että tälläistä 'arvostelua' löytyy vain suomalaisten blogeista. Seuraan paljon ulkomaisia blogeja (asun Englannissa) ja muuaalla en ole tälläiseen törmännyt. 'if you can't say anything nice, don't say anything at all'. Kaikkea mitä sylki suuhun tuo ei todellakaan tarvitse suoltaa ulos. Ns. Suorasanaisuus on vain empatian puutetta. Tsemppiä sinulle Raxu!"

 

[/quote]

Vierailija

Herää pahvi!!!

Näitä kahta naista ei voi verrata mitenkään toisiinsa!

Ovat yhtä kaukana, kuin maa ja taivas. Toinen nuori ja ikänsä urheillut...

Kaikkea sitä kuulee....hehheeh...:)

Vierailija

Voi kun katsoo tuota Raakel-tätösen herkkupöytää, niin siinä on pakkokin lähteä päiväksi treenaamaan, sillä muuten kohta ollaan taas FAT!!!

Nautinnollista sekä liikunnallista Uutta Vuotta kaikílle!

Vierailija

Hei

uskon, että jokainen lukija etsii itselleen sellaisen bloggaajan, johon on helppo samaistua. Minäkin olin alkuun hurjan innostunut Raxun kirjoituksista ja kokemiksista. Ostin kirjan ja luin kiinnostuneena tätä blogia. Tunsin suurta sympatiaa Raxun laihduttamisen ja liikkumisen alkuhetkinä, jolloin touhu oli mielestäni inhimillistä. Siinä vaiheessa kun luin blogista 16 tunnin viikkotreeneistä, päätin heittää lukemisen pois. Ei ole enää normaalia. Ei myöskään ne jatkuvat itseinhon tuntemukset kun edes vilkaisee jotain herkkua. Suklaan ajatteleminenkin laittaa Raxun 3 tunnin juoksulenkille ja sen jälkeen 2 tunnin jumppaan, hieman kärjistettynä ilmaistuna. 

Huomasin siis ahdistuvani tästä blogista ja sen vuoksi käyn täällä enää silmäilemässä. Löysin onneksi Hanna Sumarin blogin ja siinä on sitä ihanaa aitoa naisen elämää, jossa repsahdukset osataan ottaa huumorilla. Sellaisesta tulee hyvälle tuulelle ja antaa itsellekin tsemppiä, ettei ylimääräisen perunan syönti ole maailmanloppu.

Jokainen elää tavallaan, se on valintakysymys. Kunnioitan suuresti Raxua, hän on tehnyt kovan työn ja päässyt tavoitteeseensa. Sitä ei voi kun arvostaa! Minun näkökulmasta Raxun touhu on kuitenkin nykyisellään mennyt överiksi. Kaikkea hyvää niin Raxulle kuin teille lukijoille.

Seuraa 

Olen Raakel Lignell, kulttuurin sekatyöläinen ja täysin hurahtanut elämäntaparemonttiini. Bloggaan kilojen karisemisesta, ravitsemuksesta, liikuntavimmastani ja kaikesta, mitä uusi elämäni on tuonut tullessaan.

 

Seuraa minua Bloglovinissa.

 

Katso Raakel Lignellin ja Patrik Borgin keskusteluvideot:

Onnen tavoittelu laihduttaa

Liian kiltti ei laihdu

Miksi tummaa suklaata voi syödä vain palan

Jumppahulluus pisti kehon koville

 

Kampanjasivut
Tilaa kirja Raxun rinnalla - kohti pysyvää painonhallintaa.

Teemat

Blogiarkisto

2013
2011
Joulukuu

Kategoriat